Joulu ei tule muuten.

Jos tänä vuonna porkkanalaatikon tilalta rosmariiniporkkanoita?

No ei! Missään nimessä. Porkkana-, peruna- ja lanttulootaa pöytään.

Ihan sama, vaikka ne olisi ostettu Stockalta.

Eihän tänä vuonna kuusta jaksa sisälle raahata?

Ok, ostan sitten itse oman pikkukuusen. Kyllä, haluan imuroida hirveästi niitä neulasia nurkista.

Kävimme eilen kuusikaupoilla; onhan se vähän kapoinen ja hivenen säälittävä, mutta kuitenkin oikein hyvä meille.

Ah, aattona nukutaan pitkään ja rentoudutaan, vai mitä?

Ei kyllä nukuta aaton ohi. Varsinkaan Joulupukin kuumanlinjan ja Lumiukon.

Aattoaamun tunnelma on ehkä parasta koko päivässä. Ei aaton ilmapiirin kuulu olla löysä ja hidas, vaan innostunut ja jännittynyt.

Joo. Tämä onkin ihan poikkeus. Että piparit ovat minimuffinsimuodossa ja pääraaka-aineena taatelit.

Joku 30 kpl taateleita (200 g)

1,5 – 2 dl mantelijauhoja

1 tl ruokasoodaa

1 kananmuna

2 tl piparkakkumaustetta

ripaus suolaa

(kanelia)

Ja tarjoiluun homejuustoa kylkeen!

Mitä sitä keksisi jouluaterian jälkiruoaksi?

Mites, jos kuitenkin joulutorttuja. Ja pipareita. Paradisen suklaakonvehteja.

Luin minä reseptin piparipirtelöstä ja keksin itse luumurahkapullat. Mutta kyllä perinteinen sittenkin vie voiton. Tänäkin vuonna.

Niinhän, että tänä vuonna ei lahjoja?

Ei, ei. Eei. Tai no. Niin. Tuota. Ihan pienet?

Ajattelin ensin, etten osta yhtään lahjaa. Sitten mietin, että voisinhan harkita ihan muutamaa itsetehtyä. Kunnes huomasin väkränneeni kätösilläni kunnioitettavan kasan pieniä paketteja. Opiskelijalla ei ole ehkä rahaa, mutta aikaa sitäkin enemmän.

No, mitä jos kumpikaan ei saa puurosta mantelia?

Jatketaan syömistä. Kyllä se jossain vaiheessa löytyy.

Pienempänä oli ehkä vähän helpompaa. Kun maha alkoi täyttyä ja mantelia ei siitäkään huolimatta kuulunut, äiti tarttui kauhaan täältä tulisi vielä pieni annos. Aika usein se äidin puurokauhallinen sisälsi mantelin. Lieneekö mistä sitten johtunut.

Olikos nyt kaikki pöydässä?

Katsotaan. Laatikot. Rosolli. Miljoona eri sillipurkkia. Lohta. Perunat. No joo, kinkku. Limppu. Joulujuusto. Hei, karjalanpiirakat!

Oli juhla mikä tahansa, karjalanpiirakat kuuluvat pöytään. Se on ihan sukujuurissa. Niin joo. Sitten ne herneet. Mummilta ne unohtuivat aina kattilaan. Meillä ne jäävät ihan joka joulu mikroon. Sukujuurissa varmaan sekin.

Mitä ilman joulu ei tule?

Viis porkkanalaatikoista ja lahjoista. Tärkein tekijä meidän joulussa on perhe.