Näin saat kauniimman hymyn!
Treenaa vetävämpi vartalo!
Löydä viehättävämpi tyyli!
Hiuksista entistä tuuheammat!
Hei please. Anna mun olla hetken aikaa ruma. Ketsuppitahraisessa Spaissari-trikoopaidassa ja haaruksista revenneissä kollareissa. Ysikytluvun tamineissa, nykysin aivan liian kikkanoissa sellaisissa. Ilman räpsyjä ja kaiken maailman ripustettavaa rihkamaa.
Nainen, ole upeampi.
Joskus sitä tekisi mieli kailottaa ihan ääneen, että mä olen kuulkaa just niin ruma kuin itse haluan.
Lisätä vielä sekin, että mä en edes halua tietää, kuinka tulla paremmaksi ihmiseksi hampaita valkaisemalla.
Kuullessani naisen kertovan, kuinka hän todellakin tekee työtä ulkonäkönsä eteen vain ja ainoastaan itsensä vuoksi, pysähdyn aina hetkeksi miettimään. Oikeastaan ihastelemaan hänen mentaliteettiaan; äärettömän hieno juttu, jos noin todella on. Arvelen, että ihan aina asia ei siten kuitenkaan ole. Tai ehkä minun on vain vaikea ymmärtää, sillä en itse erityisemmin ole koskaan välittänyt esimerkiksi ripsivärin sutimisesta. Ehostaudun aamuisin, jotta näyttäisin siedettävältä. En ehkä niinkään suuresta intohimosta. Tykkään toki kauniista vaatteista ja punaisista huulista, mutta en halua niiden sanelevan elämääni. Koen tärkeäksi säilyttää omissa ajatuksissani vaihtoehdon, että voin yhtä hyvin pukea virttyneen villapaidan kauniin hamosen sijaan. Olen aivan yhtä kiva ihminen silloinkin. Tai että naama au naturel ei ole ongelma julkisilla paikoilla. Koska viimeksi olet lähtenyt ovesta ulos harjaamattomilla hiuksilla tai vilkaisematta edes peiliin?
Välillä se on oikeasti aika terapeuttista.
Minä ainakin tarvitsen ihan tavalliseen arkeeni säännöllisesti hetkiä, kun saan olla juuri niin ”ruma” kuin huvittaa: kulkea maha pömpöttäen ja pyyhkiä maitoviikset hihansuuhun, vedellä liimaletillä menemään ja vähät välittää ulkonäöstä. Ei kai sitä muuten jaksaisi olla nainen?
Kynsien lakkailua omilla ehdoilla.
Näppylöitä naamassa, muutama ylimääräinen kilo. Nyppyyntynyt neule, lakkaamattomat kynnet. Pikainen ponnari, viimeistelemätön ulkonäkö. Eivät ne kerro mitään ihmisen kauneudesta. Upea voi olla niin monella tapaa. Toisinaan mielessäni käväisee toive siitä, että pinnallisuus olisi vain harvoin päällimmäisenä ihmisten ajatuksissa. Ei kukaan ole velvollinen näyttämään tietynlaiselta, jotta saisi arvostusta. Hyväksyntää. Tai rakkautta osakseen.
Upeimmaksi olen tuntenut itseni sellaisina hetkinä, kun joku on halunnut tulla juttelemaan minulle tai vain huikannut tervehdyksen, vaikka ulkoisesti olen näyttänyt täysin räjähtäneeltä. Eihän sillä sitten ole ollut mitään tekemistä ulkonäön kanssa? Sepä se. Tilanne on osoittanut, että olen ihmisenä riittävän upea.
Yksi vastaukseni kysymykseen mitä elämä on opettanut sinulle on asia, jonka olen sisäistänyt vähitellen; jatkuva pyrkiminen tietynlaiseen ulkoiseen olemukseen sekä oman ulkonäön kyltymätön hiominen ei loppujen lopuksi anna mitään muuta kuin hetkellistä tyytyväisyyttä – jos sitäkään. Sellainen upea, kaunis ja onnellinen elämä – myös ihminen – rakentuu jonkin aivan muun varaan.
Elina Heidi Rinkeli 
Ai että, ihana lause ”mä olen kuulkaa just niin ruma kuin itse haluan” 😀 Mutta niinhän se on 🙂 Tai pitäisi olla.
TykkääTykkää
Mä oon myös miettinyt tätä jälleen kerran ihan samoin ajatuksin.
Erityisesti arjen ”rumuushetket” ovat oikeasti tarpeen. Koulun ensimmäisen vuoden alkaessa tuntui tavallaan pakolta näyttää aina hyvältä. Sitten kun ”pakon” (kipeyden, väsymyksen tms) myötä sitä joskus joutuikin kouluun vähän nuuntuneempana, tulikin olo että oho, ai mä kelpaan tämmösenäkin. ”Rumina” päivinä rumuus on monesti vaan oman pään sisällä. Rumat päivät saattaa muuttuakin huippupäiviksi, jos ei anna oman päänsä estää sitä (sitäkin oon kyllä paljon tehnyt).
Vaikka täytyy kyllä myöntää, että mulla on ehkä jonkin verran intohimoa meikkailuun. Mä oikeasti tykkään meikata aamuisin. Ai että on kiva laittaa ja valokynää ja huomata, miten se piristää kasvoja! Siitä huolimatta, että sitä tekee lähes joka arkiaamu. Erityisesti näin loman jälkeen on meikkaamisen jälkeen ihan ihmeissään, että oho oonpas mä kivan näkönen. 😀 Tää nyt meni jo vähän off-topiciksi.
On kyllä myös joululoman kestäneen blogien lukutauon jälkeen kiva palata lukemaan sun blogia! 🙂
TykkääTykkää
Mä itsekin jotenkin pidän siitä lauseesta hirveästi! 😀 Ja oikeastaan tuon ruma sanan tilalle voisi vaihtaa vaikka mitä – aina pitäisi paikkaansa, heh.
Niinpä, ainakin pitäisi olla. 🙂
TykkääTykkää
Juu, just niin. En mäkään rumalla suoranaisesti rumaa tarkoittanut. Vähän silleen kuvainnollisesti. Melkeinhän se on kyllä niin, että rumuus on oman pään sisälle. Ei esimerkiksi meikkaamaton naama tee ihmisestä rumempaa, ainakaan mun mielestä. 🙂 Mutta sellainen lupa itselle, että saan olla just niin ”ruma” kuin huvittaa, se on taas eri juttu. Tärkeä juttu. 🙂
Mä olen aina ihastellut ihmisiä, jotka oikeasti intohimoisesti meikkaavat, testailevat huulipunia ihan huvin vuoksi ja oikeasti jollain tapaa ilmaisevat itseään ripsari kädessä. Joten peukku sulle, Elina, heh! Mä en oikeasti osaa edes laittaa luomiväriä. 😀
Oi, niin kiva, kun palasit taas blogien äärelle. :')
TykkääTykkää
Olipa ihana postaus! Oon itsekin monesti ajatellu näitä juttuja ja tullut siihen lopputulokseen, että kyllä hyvällä itsetunnolla varustetun ihmisen täytyy uskaltaa liikkua ihmisten ilmoilla ihan naturellina – vaikka ei tietenkään meikkaamisessa ja muussa ulkonäön kohentamisessakaan mitään väärää ole. Niin kliseistä kuin tämä onkin, todellinen kauneus tulee sisältäpäin – onnellinen, ystävällinen ja aidosti hymyilevä ihminen on kyllä kaunis, vaikka tukka miten hapsottaisi ja iho kukkisi. Jos mietin itse sitä, millaisia ihmisiä pidän kauniina, sillä ei kauheasti ole tekemistä laittautumisen kanssa 🙂
Tosin mainittakoon nyt kuitenkin se, että itse olen oppinut vasta kuluneen vuoden aikana liikkumaan ihmisten ilmoilla täysin meikkiä. En ole koskaan meikannut kovin vahvasti, ja esimerkiksi ilman ripsaria voin ihan hyvin olla, mutta ihon meikkaaminen on aina tuntunut ”pakolliselta”, vaikkei mulla mikään hirmuisen huono iho olekaan. Nykyään uskaltaudun kuitenkin toisinaan kouluunkin ihan meikittömänä, ja siitä tulee mainio fiilis 🙂
TykkääTykkää