Maanataina hauis ja selkä (vatsat)

Tiistaina lyhyempi lenkki (7km)

Keskiviikkona jalkatreeni (punnerruksia)

Torstaina lepoa

Perjantaina ojentajat ja olkapäät (vatsat)

Lauantaina pitkä lenkki (15km)

Sunnuntaina lepoa venyttelyä

Viikko taas takana urheilua ja olo on oikein onnistunut; pienillä jutuilla sain tehoa treeneihin ja kipeitä lihaksia. Isoimpana asiana ehkä suuren suuri motivaatiopuuska niin juoksua kuin salitreeniäkin kohtaan. Tasainen tekeminen on kivaa, mutta piikit ovat parhautta. Yksi parhaista tunteista ikinä taitaa olla valtava liikuntamotivaatio ja kehittymisenhalun. Mielihyvä mukavan treenin jälkeen on jotain mahtavaa. HCR kutkuttelee jo mielessä; tavoiteajan ja -vauhdin miettiminen saavat askeleen lentämään lenkillä. Konkreettiset tavoitteet innostavat ja tuovat mielekkyyttä harrastamiseen, vaikka tähtäin juuri ja juuri yltäisikin päälaelle sataanseitsemäänkymmeneen senttiin, eikä suinkaan korkeuksiin.

Toinen tehoa lisännyt juttu, jonka tällä viikolla otin taas käyttöön, on salilla painojen ylöskirjaaminen. Olenhan sitä tehnyt aiemminkin, mutta tuppaan luisumaan lopulta aina päänsisäiseen kirjanpitoon – joka ei aina ole se luotettavin tapa. Nyt kaikki kirjataan kuitenkin konkreettisesti puhelimeen ylös, jotta mahdollisen kehityksen seuraaminen onnistuu paremmin. Jos joku asia on joskus jäänyt mieleen treenipalstoja pläräillessäni, niin se on ehdottomasti progressio, heh.

Olen ehkä maailman huonoin venyttelijä ja lämmittelijä. Perustelut tosin ovat myös ehkä maailman huonoimmat; ensiksikin en millään malttaisi ja toisekseen en haluaisi kuluttaa jaksamistani ja keskittymistäni turhanpäiväiseen. Ja vaikka tiedän erittäin vakuuttavat vasta-argumentit  (”kannattaisi malttaa” ja ”turhanpäiväistä ne eivät ole nähneetkään”), hyvin harvoin saan aikaiseksi puolenminuutin pikavenyttelyä järeämpää. Tällä viikolla kuitenkin lämmittelin ennen jokaista treeniä juoksumatolla joitakin minuutteja ja erityisesti jalkatreenin yhteydessä panostin lonkankoukistajien venyttelyyn. Mitä voisin tästä oppia? Kantsii. Pakarat olivat nimittäin tulessa.

Jalat ovat saaneet muutenkin tällä viikolla osakseen rasitusta aika kiitettävästi. Alkuviikosta juoksin aamulenkin lähes umpihangessa (lumi oli nollakelin vuoksi erittäin raskasta) ja eilen pidempi lenkki vaati jatkuvan jännityksen jalkojen syvimmissäkin lihaksissa peilijään vuoksi. Hyvä Järvenpää, hiekanmuruakaan en nähnyt kävelyteillä. Ja hyvä minä, nastalenkkareita en ole saanut hankittua tällekään talvelle. Toisaalta tartun ihan mielelläni lisähaasteisiin. Eipähän tunnu keväällä asfaltilla juokseminen liian haastavalta, kun on talvella kieli keskellä suuta luistellut lenkit.

Juoksukuntokin alkaa palailla sille tasolle kuin se oli ennen muutamaa antibioottikuuria ja flunssaviikkoja. Aikamoisen romahduksen tuona aikana koki myös leuanveto. Nyt olen välillä tehnyt pidempiä sarjoja vastuskuminauhan avustuksella ja itse asiassa siitä on muodostunut ihan lempiliike – polte on ihana! Lisäksi ensimmäistä kertaa kokeilemani yhden jalan prässi oli hirveän kiva liike. Tuntuma pakarassa on mahdottoman paljon parempi kuin normaalisti kahdella jalalla. Prässi kuuluu taas jalkatreeniini, kun laitekin löytyy vihdoin salilta.

Keskiviikkoa lukuunottammatta tein kaikki treenit aamulla. Paluun tehnyt maastavetokin sujui hyvin osana aamutreeniä, vaikka yleensä isommat ja raskaammat liikkeet, esimerkiksi kyykyt ja muu jalkatreeni, sujuvat hivenen paremmin muulloin kuin vastaheränneenä. Ja kun tavoitteista olen nyt innostunut, ajattelin kasikympin olevan sopiva tähtäin maastavedossa tänä keväänä.

Ensi viikolla joudun luultavasti totuttelemaan taas iltatreeneihin, mikä toisaalta on ihan kivakin juttu. Koen itse vaihtelevuuden olevan tärkeä osa liikuntaa. Liiallinen jämähtäminen tekee helposti urheilusta pienimuotoisesti pakkopullaa.

Eteenpäin, sanoi Elina lumessa. Kirjaimellisesti.