ajatuksia · itsetutkiskelu

Mitä sä olet tehnyt vain, koska muutkin?

Mitä sitä ihminen ei tekisi – itsensä tai toisten vuoksi. Vai sittenkin toisten takia. Siis mitä sitä ihminen ei tekisi muiden painostuksesta tai vaikka halusta. Niin minä mielelläni kysyisin, mitä ihminen on oikeasti valmis tekemään syystä, että muutkin tekevät. Aika paljon ja kaikenlaista ja useammin toisten takia kuin toisten vuoksi. Mikä on ehkä hivenen surullista. Lopulta kun tekee aina vain kuten toisetkin, unohtaa vähitellen sen, miten toimia itsensä vuoksi. 
Muistelin tässä taannoin, mitähän kaikkea olen itse ehtinyt elämässäni tehdä ainoastaan siitä syystä, että olen kokenut painon harteillani; no kun kuuluu ja hitsi kun muutkin. Joinakin kertoina en ole edes ajatellut ennen kuin ole tehnyt. Se kertoo ehkä jotakin syvälle mieliimme istutetuista asenteista. Kuule olis paras ratkaisu, jos sä et kauheasti erottuis muista.
Toisaalta luulen, että on jollain tapaa osin tervettä ja luonnollistakin yrittää sulautua muiden joukkoon. Eikö ihminen ole kuitenkin ennemminkin laumaeläin kuin erakko?
Oli aika, kun pikkutytöillä piti olla paksupohjakengät. Koska hei kaikilla oli sellaiset. Omani olivat SoWhatit, nauhalliset ja mokkaiset. Ja oikeastaan se oli aika siistiä. Sitä kun tunsi olevansa osa porukkaa.
Seuraavan kerran, kun istut kaveria vastapäätä kahvilassa, pyyhkäisepä nenää. Olen huomannut, että aika usein kaverikin pyyhkäisee. Tai kohentaa ponnariaan heti, kun itse olen tehnyt samoin. On vähän hassua, miten peilikuvaeläminen voi olla kohtalaisen useinkin tiedostamatonta.

 Minun vai peilikuvan vuoksi.

Oletko joskus peilikuvaelänyt? Minä olen joskus vähän turhankin aktiivisesti. Elämäni oli silloin se heijastus, joka syntyi peilatessani muiden todellisia elämiä.
Ihan joskus harvoin saatan tehdä sitä kyllä vieläkin. Ikään kuin unohdan kuljettaa asian ensin oman elämäni kautta ennen sen ottamista ajatuksiini.
On yksi esimerkkikin.
Olen niin kauan kuin muistan kärsinyt naisten yleisestä vaivasta, päärynäkompleksista. Hah. Joo. Teininä ajattelin, että olisin niin paljon mieluummin vaikka iloisen pyöreä omena. Ihannetilanne olisi tietysti ollut purjo: suora ja ainoastaan hiuksista paksu. Ymmärsin jo aika varhain, ettei minun onneksi tarvitse sovittautua farkut ja toppi -muottiin päärynäprobleemani kanssa. Hamoset ja tunikat ovat enemmän mun juttuni.
Eikä siinä mitään. Kaikki sujui hyvin aina näihin päiviin asti. Kunnes joku keksi peppuhousut, takapuolen korostamisen ja sen kaikkialle työntämisen. Ja mitä minä olin heti ensitilassa tekemässä? Kyllä. Surffailin Freddystoressa. Vaikka olenkin koko ikäni pyrkinyt kaikin keinoin peittämään peräni.

Mutta kun eiks kaikilla oo.

Jestas. Kaikkea sitä ihminen tosiaan on valmis tekemään kulkiessaan vain virran mukana. Tajuttuani tämän suljin pikaisesti peppuhoususaitin. En mä itseni vuoksi sellaisia laittaisi kai jalkaani. Nauroin kyllä itsekin. Ei tätä elämää yleensäkään pitäisi tehdä toisten takia. Vaan ensin itsensä ja sitten toisten vuoksi.

10 thoughts on “Mitä sä olet tehnyt vain, koska muutkin?

  1. päärynäkompleksinen toinen täällä hei! mä mietin säännöllisesti edelleenkin että joko nyt olis se aika kun mäkin pistän farkut ja lyhyen neuleen. joko nyt?! wtf. jotenkin sitä haluais olla 'normaali' ja pukeutua housuun ja paitaan.aina vuosi toisensa jälkeen. välillä kokeilenkin sitä. ja sitte epävarmuuksissani kuikuilen koko farkkuajan itseäni jokaisesta mahdollisesta peilistä 😀 iha perushommia. muutki varmaan tekee nii?! 😉 jospa joskus lopettaisin tän joko nyt -ajattelun… saa nähä 😉

    Tykkää

  2. Hih, täällä toinen päärynäkompleksinen, joka tosin oppi tykkäämään farkuista jossain vaiheessa elämää 🙂 Hassua, mutta pari kolme vuotta sitten farkuista tuli ihan mun lempihousutkin 😀 Kai se oli se piste, kun opin hyväksymään tän päärynän ja arvostamaan sitä, etten oo suora 😉

    Tykkää

  3. Heh, no niin mä oon vähän kuullut, että olisi aika yleinen vaiva. 😀
    Tärkeintä se kai on, että viihtyy vaatteissaan ja omassa kehossaan. Farkut pistää mun vatsan jumiin, joten mä olen jo aikoja sitten luopunut niistä, heh.

    Kyllä mä kehottaisin lopettamaan sen joko nyt -ajattelun. Oot ihan varmasti (yhtä) vetävä mimmi niissä farkuissakin. 😉 ❤

    Tykkää

  4. Hihi, oot siis hieno esimerkki kaikille ongelman kanssa painiskeleville. ❤ Ja hei, mä en oikeastaan ymmärrä sitä, että kuka sanoi suoran olevan jotenkin parempi? 😀 Mä olen opetellut ajattelemaan, että oma keho on se paras keho. Koska niinhän se on, vai mitä?

    Tykkää

  5. Peppu on pop! 😀
    Tuli mieleen, etä ethän oo sitä ”piilotellut” sen takia, ettei sen korostaminen ole ollut se juttu? Mä vaan aloin miettimään että meinasitko sen takia innostua pyllyhousuista, että mieteit pääseväsi vihdoin sitä puolta korostamaan 😉 Eihän hameetkaan sitä välttämättä piilota, tykkään kovasti juuri kun hame kaartuu pyllyn päällä, viime keväänä tuskailinkin dietin jälkimainingeissa kun monet hameet vaan roikkui päällä 😛 Itse tykkkään pepun korostamisesta ja onhan J-Lo:kin upea kroppainen (pyllyinen) nainen 😉

    Jottei menis nyt ihan pyllylle tää kommentti, niin hyvää pohdintaa taasen 🙂

    http://outikarita.fitfashion.fi

    Tykkää

  6. Lähinnä yritin esimerkilläni kertoa siitä, miten joskus vahingossa tekee asioita muiden mukana, vaikka ei oikeasti siitä niin välittäisikään. En ottanut kantaa yleisesti peppuhuumaan tai muiden peppuihin, hehe. 😀 Ja siis en itse kyllä välitä oikeastaan niistä housuista (ehkä just sen korostamisen vuoksi), mutta muiden päällä ne ovat varmasti kivat. 🙂

    Totta, peppu on pop – etenkin salilla! Siellä mä tykkäänkin omastani eniten, hehee.
    Kiitos kommentista, Outi! ❤

    Tykkää

  7. Hehah, mullakin kuule oli ne SoWhat kengät! Pyllyhousuja olen netistä kuikuillut mutta samaan tapaan todennut etteivät taida olla mun juttu 😀

    Eäääk, taitaa olla ikuisuus edellisestä kommentista! Lukenut olen kuitenkin jokaikisen postauksen ❤

    Tykkää

  8. Eikä, sullakin! Mä niin muistelen kenkiä lämmöllä, hihi. Pyllyhousut jätettäköön siis toisten pyllyille. 😀

    Kiva, kun olet käynyt lueskelemassa ja erityisen kivaa, kun nyt kommentoit! ❤

    Tykkää

  9. Paksupohjakengät oli mullakin. En kyllä tiedä oliko ne mitään merkkiä, Dinskosta taisivat olla.
    Lapsena ja teininä tein asioita ihan täysin valtavirran mukana. En kuitenkaan siksi, että niin kuuluisi tehdä tai että tahdoin sopeutua joukkoon. Mulla ei vain ollut oikeasti juuri mitään omia ajatuksia tai mielipiteitä. Jännä ajatella sitä näin jälkeenpäin, mutta näin se oli.

    Ja hei, ei tulla kyllä näkemään peppuhousuja munkaan päällä. 😉 Mutta ne farkut, ne tahdon vielä joskus saada jalkaan! Vaikka päärynä se minäkin olen. Sellainen hintelähkö päärynä, mutta yhtä kaikkea päärynä. Tai rääpynähän se on, jos oikeita sanoja käytetään. 😀

    Tykkää

  10. Ai oli sullakin! :'D Ne oli kyllä ihan pakolliset!

    Jännä tosiaan kuulla tällaista, kun nykyään omaat kuitenkin aika selkeät omat mielipiteet ja ajatukset. Mutta hieno juttuhan se on, näkee jonkinlaisen kasvukaaren, hihi. <3 Mulla on ollut aina paljon mielipiteitä, mutta etenkin nuorempana ne jäivät kodin seinien sisäpuolelle. Enkä oikeastaan siirtänyt niitä sitten ainakaan kokonaan käytäntöön.

    Jätetään siis peppuhousut muille. 😀 Sun täytyy ehdottaa jonnekin farkkutehtaalle uutta mallia, jossa on riittävästi tilaa kyykkypepulle, hehe. Ja rääpynä on kuules ihan jees, eikös. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s