Haastatellaan.
Millaisissa tilanteissa olet ollut onnellisimmillasi?
Kun mä oon keskittynyt vain meneillään olevaan hetkeen.
Yhdistääkö näitä tilanteita siis jokin?
Joo. Vapaus, joka on syntynyt ollessani ajattelematta päivää pidemmälle.
Tästä tullaan jonkinlaiseen johtopäätökseen?
Onni ei odottele tulevaisuudessa. Mutta sen voi kyllä kuljettaa sinne.
Liittyykö onneen muita tunteita tai ajatuksia?
Väistämättä kiitollisuus. Joka saattaa edellyttää keskittymistä.
Osaatko kertoa, miksi kiitollisuus vaatii erityistä keskittymstä?
Koska mä en aina muista.
Tarkentaisitko?
Mä turrun tähän kaikkeen yltäkylläisyyteen ja kiireeseen niin, etten mä vaan muista olla kiitollinen hetkestä, just tästä päivästä. Mä esitän sulle vastakysymyksen: miten ihminen voi unohtaa sen ainutlaatuisimman asian?
Jaa, siis elämän. Kai sillä on jotakin tekemistä just kiittämättömyyden kanssa?
Jatketaan. Onko olemassa esteitä onnelle?
Ainakin sitten kun -ajattelu. Siirtää suklaapatukasta haukkaamisen aina seuraavalle päivälle.
Ja se johtaa sitten…?
Ennen pitkää kuolemaan. Kukaan ei ole ikuinen ja viimeinen päivä voi olla huominen.
Tämä on surullista.
Joo. Kun ei koskaan ehtinyt tulla hetkeä sitten kun.
Olisiko sinulla ehdottaa ratkaisuja?
Joo. Vastaa useammin nyt ja tänään.
Mutta tiedämme, ettei se ole aina niin helppoa. Yrittää tehdä päätöksiä, vaikka onni edellyttäisikin niitä. Neuvoja?
Joo. Yksinkertaisesti kyllästy kaikkeen turhaan paskaan.
Toisin sanoen?
Tää elämä on tässä. Se on tarkoitettu elettäväksi. Turhaan se on annettu, jos sitä tuhlaa.
Suoraa puhetta.
Elämä on loppujen lopuksi aika yksinkertaista. Ja yksikertaisimmillaan se on myös onnellisinta.
Mitä onni aidoimmillaan on?
No, vähän sama asia kuin että tarjoaa sateenvarjon suojaa toiselle ja kastuu mieluummin itse, vaikka onkin sille toiselle hirveän vihainen. Siis rakastaa, vaikka niin vietävästi vihastuttaa. Niin samalla tavoin aidosti onnellinen ihminen on kiitollinen ja siten onnellinen, vaikka välillä tuntuisikin hiukan tylsältä, hankalalta ja turhalta.
Mä tuijotin tuota leipää, joka sattuu olemaan maailman parasta, ja mietin, miksei elämä vaan voi olla ikuista.
Olen joutunut lähipäivinä miettimään elämän rajallisuutta. Se on ollut jokseenkin haasteellista ihmiselle, joka ei kykene lukemaan tenttiin riviäkään syövistä.
Elina Heidi Rinkeli 
Totta joka sana. Tuttuja ajatuksia ❤
TykkääTykkää
Tämä voisi olla hyvä elämänohje myös mulle: Vastaa useammin nyt ja tänään. Se pitäis kirjottaa kylppärin peiliin tai teettää jopa taulu.
TykkääTykkää
Osuit kyllä Elina taas niin asian ytimeen! Tämä teksti olisi syytä lukea meidän kaikkien joka aamu ja ilta ❤
TykkääTykkää
Marissa. ❤
TykkääTykkää
Tarkemmin ajateltuna se on kyllä aika hyvä, totta. Se on senkin vuoksi hyvä elämänohje, että tuo konkretiaa, eikä vain ”hienoja” ajatuksia: sä todellakin voit päättää vastata vaikka jo seuraavaan kysymykseen nyt tai tänään, ei huomenna tai joskus 🙂
TykkääTykkää
Kiitos Anna. ❤ Luulen myös, että aika monen olisi hyvä mietiskellä jotain tämäntapaista edes toisinaan. Tai itse ainakin yritän pitää nämä ajatukset mielessä. 🙂
TykkääTykkää
Ihana Elina ❤ Kumma kun toisen ajatukset tuntuu ihan omilta ❤
TykkääTykkää
Ihana Viivi. ❤ On ilo, että joku, joka jakaa samat ajatukset, lukee näitä raapustuksia.
TykkääTykkää
No näinpä! Mulla jäi oikeasti tää lause mieleen ja oon miettiny sitä joka päivä tän oivalluksen jälkeen. 🙂
TykkääTykkää
🙂 ❤
TykkääTykkää