aitous · itsetutkiskelu · itsevarmuus · tavoitteet

Mitä sitä tänään opettelisi.

Kukapa ei. Haluaisi olla vähän vielä enemmän. Minä ainakin. Juuri itselleni hankalissa asioissa taitavampi. Parempi kuin nyt. Tattista hei, sulla avaimet käsissä eli tiedät, mitä tehdä – tee ja opi. Juu. Minä en osannut kasata olohuoneen lipastoja, joten luin sitten ohjeista. Kuljetin jo pikkutyttönä sormea pitkin rivejä ja tarkastelin toscakakun raaka-aineita. Aika usein olen elämässäni soveltanut, jos ohje ei ole oikein täsmännyt. Kemian töitä laboratoriossa tehdessäni olen miltei suivaantunut vaadittavalle äärimmäiselle tarkkuudelle: voiko näin pieni ohops vaikuttaa oikeasti lopputulokseen, saatika yhtään mihinkään?
Olen minä kuitenkin aina pitänyt kovin ohjeista. Ne ovat alukkeita alkavalle prosessille. Erityisesti on miellyttänyt niiden tuoma sanoma: sinä pystyt ihan itse. Yksi viisas on seuraavankin ohjeen lausunut: ainoa tiedon lähde on kokemus.
Onko kaikki aina ohjeista opittavissa?
Hän on aina osa tilaa. Ei koskaan ulkopuolinen tai eksyneen oloinen. Sama se on, minne hän menee. Kunhan paikalla on olentoja, jotka kykenevät aistimaan hänen varman läsnäolonsa. Sen syntyvän rentouden ilmapiirin, leppoisan kuin upottava nojatuoli tai vaarin polvi. Hän on kohde, johon silmäparit useimmiten hakeutuvat. Hän ei ole yllätys, vaan oletus: vaikutat aina kuuluneen tähän hetkeen. Hän muodostaa ympärilleen kehän, jonka sisälle jokainen samassa tilassa oleva halajaa. Yksinkertaisesti siitä syystä, että hyvä olo houkuttaa. Hänen seurassaan ei kohtaa vaivaantuneisuutta hiljaisinakaan minuutteina. Jollain hän täyttää sellaisetkin hetket. Luultavasti läsnäolollaan. Hän on kuin kippis ja kulaus tai intialainen päähieronta keskellä päivää. Rentous ja helppous kaiken yrittämisen keskellä. Hän on vaatimaton ja varma yhtä aikaa ja ihan kaikesta. Tiedätkö hänet? Sellaiseksi minä voisin mielihyvin tulla. 

Jospa oppisin näin alkuun edes sen, kuinka puolitutuille ja tuntemattomille puhutaan rennommin. Jutskaillaan ja höpistään ja jutustellaan. Saisinpa käsiini ohjeet, joista voisin lukea, kuinka kevyestä small talkista nautitaan. Eniten haluaisin siltikin oppia sen, kuinka pystyisin nopeammin esittelemään uusille tuttaville oman persoonani: siis sen kaiken ujouden alle peittyvän. Pirskahtelevan ja pöhkön. Elämäni yksi suurimmista huolista on aina ollut se, etten vain vahingossakaan vaikuta töykeältä muiden silmissä hiljaisen olemukseni vuoksi. Sillä oikeastihan olen kaikkea muuta – ja sen tietävät riittävän lähellä olevat. 

”En koskaan opeta oppilaitani. Yritän vain luoda heille olosuhteet, joissa he voivat oppia.”
-Albert Einstein

5 thoughts on “Mitä sitä tänään opettelisi.

  1. ”Elämäni yksi suurimmista huolista on aina ollut se, etten vain vahingossakaan vaikuta töykeältä muiden silmissä hiljaisen olemukseni vuoksi. Sillä oikeastihan olen kaikkea muuta – ja sen tietävät riittävän lähellä olevat. ” Koin varsinaisen ahaa-elämyksen, tuo töykeäksi leimaantumisen huoli on ollut aina murheenani, en vain ole osannut tiedostaa sitä kun vasta nyt luettuani tämän kirjoituksesi. KIITOS, annoit jälleen kerran minulle paljon mielenrauhaa ja ajateltavaa tekstilläsi. Iloista pääsiäisen aikaa sinne! ps. voi miten oletkaan kaunis kuvassa!^ 🙂

    Tykkää

  2. Toi kursivoitu teksti on taas niin hienosti ilmaistu – ja ihana päämäärä. 🙂 Oon miettinyt viime aikoina samoja asioita.
    Mutta toisaalta, vaikka itse yrittääkin tavoitella tuollaista mutkattomuutta ja rentoutta, niin epävarmuuden kauneuden huomaa katsellessaan toisia. Se, miten toisesta näkee, että jännittää, että ei oikein tiedä, mihin kätensä laittaisi tai mihin katsoisi. Vaikka kaikille kyllä mieluusti soisikin itsevarmuuden mukanaan tuoman helppouden, koska epävarmuus on itselle aika raskasta. Mutta oman epävarmuutensa kuvittelee aina muiden silmissä jotenkin typeräksi asiaksi, vaikka se on yleensä kaikkea muuta.

    Tykkää

  3. Voi, miten iloiseksi tulen, kun kuulen ahaa-elämyksistä! Ihana juttu! Kiitos itsellesi, kun tulit siitä kertomaan. :')
    Rauhallista pääsiäistä myös sinulle!

    Hihi, Rinkeli ihan punastui.

    Tykkää

  4. Kiitos. <3 Pidän jotenkin itsekin kursivoidusta tekstistä, vaikka harvoin pystynkin "objektiivisesti" katsomaan omia räpellyksiäni. :D

    Ja tuo on kyllä niin totta. Pystyn näkemään tosi helposti sen kauneuden toisissa, mutta itsessä epävarmuus on aina ihan vain pelkkää tolloutta. Hienosti sanottu tuo, että itsevarmuuden mukanaan tuoman helppouden soisi kyllä kaikille. Pidän siitä. ❤

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s