05.35 Mä en ole varmaan koskaan ollut muuta kuin onnellinen herätessäni. Vihdoin on aina ensimmäisenä mun ajatuksissa.
05.36 Tänään on pääsiäinen. Nam.
05.37 Nyt mä nousen kyllä katsomaan, onko mun sukkaani tullut täytettä.
05.38 En mä oikeasti tiedä, että kenenkään suvulla olisi samanlainen perinne pääsiäisenä.
05.39 Pienenähän mä ihmettelin, miten Annikan perheellä ei ollut pääsiäissukat yöllä keittiöissä roikkumassa: minne noita toi suklaamunat?
05.40 Jee. Ruohomunia ja Kindereitä!
05.55 Ruohomunan jälkeen puuro maistuu kyllä puurolta, eikä tavalliseen tapaan äärettömän hyvältä.
05.56 Pullakin varmaan maistuisi vain pakkopullalta. Voisi joskus kokeilla. Suklaa saa kaiken kalpenemaan.
05.57 Mä olen kyllä onnellinen, että mun makuaisti on tottunut normiarjessa aika askeettiseen makumaailmaan.
06.30 Mä tosiaan toivon, että tämän piirakan pohja onnistuu.
06.31 Mä nyt laitan varmuudeksi vähän ylimäärin kaakaojauhetta.
06.32 Joo. Oli se näköjään 200 asteessa paisto.
06.33 No kyllä mä uskon, että se onnistuu. Mä olen kuitenkin ihan hyvä leipoja.
06.34 Ainakin näin ajatuksissa voi sanoa niin.
08.30 Ihan yhtä lailla tämä on osa perinnettä. Että mä makaan sängyssä syömässä Kyöpelinvuorta.
08.31 Oi jes. Kinderistä tuli pingviinisarjaan kuuluva.
08.32 Söinkö mä jo kaikki minimunat.
10.00 Kyllä mä ajattelin, että mikrobilsan tenttiin lukeminen olisi jotenkin helpompaa suklaatankkauksen jälkeen.
10.01 Just. 8 slaidia puoleen tuntiin: 51 x 12 vielä lukematta.
10.02 Ihan sama.
10.03 Mä käyn tekemässä ne voikreemi- ja suklaakuorrutteet piirakkaan.
10.59 Vau. Vaikka itse ajattelenkin. Hieno tuli.
12.30 Niin joo. Se kastikekannu äidille.
12.31 No nyt voidaan lähteä.
12.32 Ei kun ups.
12.33 Se jälkkäri, Kinder-piirakka. Unohtui melkein.
13.50 Jes. Mä toivoin just tätä pääsiäisaterialle.
13.51 En kyllä mun omalle lautaselle ottaisi lammasta.
13.52 Lampaat on söpöjä.
14.15 Mua naurattaa nyt niin paljon.
14.16 Mä muistan niin hyvin, kun veikka värjäsi kreppipaperilla hiuksensa vihreiksi.
15.55 Syön seuraavaksi varmaan ensi vuonna.
15.56 Tai ehkä-ehkä-ehkä vielä palan Kinder-piirakkaa illalla.
18.00 Mä luulen, että tästä päivästä syntyi yksi uusi onnellinen muisto.
18.01 Vaikka mun olo olikin pikkuisen kipeä.
18.02 Mun perhe jättää eniten mun mieleen kyllä onnellisia muistoja.
18.15 Jee! Pieni ilta-ajelu kruunaa koko päivän.
18.16 Kivaa, kun Santtu suostui.
18.17 Kun ei se eilen.
20.00 Viimeinen suolavesikurlaus.
20.01 Kyllä mä huomenna varmaan olen terve ja kurkkukivuton.
20.02 Joo, olen mä. Päätin jo.
Mäkin puhun itsekseni pääni sisällä! Erityisesti aamuisin, jotenkin unten jälkeen oma mieli jatkaa juttelua kovempaa 😀 On myös jännää, että esim. Englannissa kielikurssilla oltuani ajatellin monia asoita englanniksi jonkun aikaa sen jälkeen. Oon myös miettinyt, että millä kielellä kuurot ajattelevat vai eikö heillä tapahdu tämmöstä samanlaista ilmiötä ollenkaan? 😀
”Mä en varmaan koskaan ole ollut muuta kuin onnellinen herätessäni. Vihdoin on aina ensimmäisenä mun ajatuksissa.” Taas niin mun elämästä 🙂 Oon miettinyt, että jos masentuisin vakavasti, olisinkohan silti aamulla aina hetken aikaa ilonen?
TykkääTykkää
Kyllä tulee puhuttua paljon pään sisällä itelleen ja ikäänkuin toimittua selostajana, joskus myös ihan ääneen 😀
Tuo kinderpiirakka on ihan älyttömän hyvää!
TykkääTykkää
Hauska kuulla, että joku muukin. 😀 Ja hei tosi jännä tuo englanniksi ajatteleminen!
Itse asiassa mä olen miettinyt ihan samaa, että miten ihmisillä, jotka eivät kuule, toimii tämä pään sisällä puhuminen. Tosi mielenkiintoisia juttuja.
Niin olisi ainakin lohdullista ajatella. Että edes aamuisin pystyisi luottamaan iloon. :')
TykkääTykkää
Jee, lisää itselleen selostajia. :'D
Ja niin on! Varmaan parasta leivosta, mitä olen maistanut!
TykkääTykkää