pienet hetket · Rinkelin päivä

Rinkelin pääsiäispäivä.

Puhutko koskaan itsellesi? En tarkoita ääneen, vaan ihan vain hiljaa mielessä. Minä huomaan toisinaan selostavani itselleni päivän kulkua. Se voi olla ikään kuin ylöskirjaamista: kello kuusi kolmekymmentä ruoka on lautasella. Tai sitten vain itselleni puhumista: nyt minä kyllä syön. Itselle äänettömästi puhumisen ero tavalliseen ajatteluun on hiuksen hieno. Ajattelu sanoiksi puettuna olisi jotain sentapaista kuin syööön. Jos se olisi siis mahdollista. Ajatus ei ole irrallisista sanoista muodostunutta, vaan lähempänä tuntemuksia, liukuvampaa kuin selvärajaiset äänteet. 
Pääsiäissunnuntaina puhuin paljon itsekseni, ihan jo kurkkukivunkin vuoksi: 

05.35 Mä en ole varmaan koskaan ollut muuta kuin onnellinen herätessäni. Vihdoin on aina ensimmäisenä mun ajatuksissa.

05.36 Tänään on pääsiäinen. Nam.

05.37 Nyt mä nousen kyllä katsomaan, onko mun sukkaani tullut täytettä.

05.38 En mä oikeasti tiedä, että kenenkään suvulla olisi samanlainen perinne pääsiäisenä.

05.39 Pienenähän mä ihmettelin, miten Annikan perheellä ei ollut pääsiäissukat yöllä keittiöissä roikkumassa: minne noita toi suklaamunat?

05.40 Jee. Ruohomunia ja Kindereitä!

05.55 Ruohomunan jälkeen puuro maistuu kyllä puurolta, eikä tavalliseen tapaan äärettömän hyvältä.

05.56 Pullakin varmaan maistuisi vain pakkopullalta. Voisi joskus kokeilla. Suklaa saa kaiken kalpenemaan.

05.57 Mä olen kyllä onnellinen, että mun makuaisti on tottunut normiarjessa aika askeettiseen makumaailmaan.

06.30 Mä tosiaan toivon, että tämän piirakan pohja onnistuu.

06.31 Mä nyt laitan varmuudeksi vähän ylimäärin kaakaojauhetta.

06.32 Joo. Oli se näköjään 200 asteessa paisto.

06.33 No kyllä mä uskon, että se onnistuu. Mä olen kuitenkin ihan hyvä leipoja.

06.34 Ainakin näin ajatuksissa voi sanoa niin.

08.30 Ihan yhtä lailla tämä on osa perinnettä. Että mä makaan sängyssä syömässä Kyöpelinvuorta.

08.31 Oi jes. Kinderistä tuli pingviinisarjaan kuuluva.

08.32 Söinkö mä jo kaikki minimunat.

10.00 Kyllä mä ajattelin, että mikrobilsan tenttiin lukeminen olisi jotenkin helpompaa suklaatankkauksen jälkeen.

10.01 Just. 8 slaidia puoleen tuntiin: 51 x 12 vielä lukematta.

10.02 Ihan sama.

10.03 Mä käyn tekemässä ne voikreemi- ja suklaakuorrutteet piirakkaan.

10.59 Vau. Vaikka itse ajattelenkin. Hieno tuli.

12.30 Niin joo. Se kastikekannu äidille.

12.31 No nyt voidaan lähteä.

12.32 Ei kun ups.

12.33 Se jälkkäri, Kinder-piirakka. Unohtui melkein.

13.50 Jes. Mä toivoin just tätä pääsiäisaterialle.

13.51 En kyllä mun omalle lautaselle ottaisi lammasta.

13.52 Lampaat on söpöjä.

14.15 Mua naurattaa nyt niin paljon.

14.16 Mä muistan niin hyvin, kun veikka värjäsi kreppipaperilla hiuksensa vihreiksi.

15.55 Syön seuraavaksi varmaan ensi vuonna.

15.56 Tai ehkä-ehkä-ehkä vielä palan Kinder-piirakkaa illalla.

18.00 Mä luulen, että tästä päivästä syntyi yksi uusi onnellinen muisto.

18.01 Vaikka mun olo olikin pikkuisen kipeä.

18.02 Mun perhe jättää eniten mun mieleen kyllä onnellisia muistoja.

18.15 Jee! Pieni ilta-ajelu kruunaa koko päivän.

18.16 Kivaa, kun Santtu suostui.

18.17 Kun ei se eilen.

20.00 Viimeinen suolavesikurlaus.

20.01 Kyllä mä huomenna varmaan olen terve ja kurkkukivuton.

20.02 Joo, olen mä. Päätin jo.

4 thoughts on “Rinkelin pääsiäispäivä.

  1. Mäkin puhun itsekseni pääni sisällä! Erityisesti aamuisin, jotenkin unten jälkeen oma mieli jatkaa juttelua kovempaa 😀 On myös jännää, että esim. Englannissa kielikurssilla oltuani ajatellin monia asoita englanniksi jonkun aikaa sen jälkeen. Oon myös miettinyt, että millä kielellä kuurot ajattelevat vai eikö heillä tapahdu tämmöstä samanlaista ilmiötä ollenkaan? 😀

    ”Mä en varmaan koskaan ole ollut muuta kuin onnellinen herätessäni. Vihdoin on aina ensimmäisenä mun ajatuksissa.” Taas niin mun elämästä 🙂 Oon miettinyt, että jos masentuisin vakavasti, olisinkohan silti aamulla aina hetken aikaa ilonen?

    Tykkää

  2. Kyllä tulee puhuttua paljon pään sisällä itelleen ja ikäänkuin toimittua selostajana, joskus myös ihan ääneen 😀
    Tuo kinderpiirakka on ihan älyttömän hyvää!

    Tykkää

  3. Hauska kuulla, että joku muukin. 😀 Ja hei tosi jännä tuo englanniksi ajatteleminen!
    Itse asiassa mä olen miettinyt ihan samaa, että miten ihmisillä, jotka eivät kuule, toimii tämä pään sisällä puhuminen. Tosi mielenkiintoisia juttuja.

    Niin olisi ainakin lohdullista ajatella. Että edes aamuisin pystyisi luottamaan iloon. :')

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s