Eilenhän oli äitienpäivä. Se on ollut minulle aina erityisen tärkeä päivä, sillä äiti on elämäni tärkein vuoden jokaisena päivänä. Pienenä poimin valkovuokkoja metsänlaidalta. Tänä vuonna kävin ostamassa sydämenmuotoisen kimpun kukkakaupasta. En ole aivan varma, millaiset kukkaset olisivat kuvastaneet parhaiten kiitollisuuttani äitiä kohtaan. Toisaalta on hassua ajatella sellaista, sillä ovatpa valintani olleet millaisia vain, äiti on aina rakastanut. Olenpa sitten tehnyt mitä vain, äiti on aina rakastanut. Mutta toisaalta taas juuri sen vuoksi mietin kukkakimppua tarkoin. Juuri pyyteettömästä, kokoaikaisesta rakkaudesta äiti ansaitsee kiitosta.
Äiti on turva. Äiti on tuki. Äiti on aina läsnä ja katsoo Emmerdaleakin vain toisella silmällä. Äiti on äidillinen. Äiti on aina lämmin. Äiti neuvoo, mutta antaa minun itsekin huomata asioita. Eikä vain sen vuoksi, etten itsepäisyyksissäni usko.
”En koskaan raaskinut sanoa, että se kirjoitetaan äidille eikä äitille.” Ei se haittaa, äiti. Opin sen myöhemmin ihan itse.
Rakkaudestani äitiä kohtaan kertoo se, että en koskaan haaveillut prinssistä valkoisella ratsulla. Sillä yksinkertaisesti en uskonut maailmassa ja perheen ulkopuolella olevan yhtä voimakasta tunnetta kuin mitä minä jo koin. Eihän mikään laimeampi olisi tuntunut miltään? Ajattelin usein, että vaikka jotain suurta jossain olisikin, en millään pystyisi sovittamaan kahta sellaista yhteen Elinaan. En ole koskaan ollut kovin taitava venymään. Repeän aika helposti liitoksistani.
Eilen vietin kuitenkin myös toista tärkeää päivää. Tai vietimme. Viisi vuotta sitten löysin elämääni suuren rakkauden. Se oli jotain täysin uudenlaista rakkautta. Kasvavaa rakkautta, vuosi vuodelta vankistuvaa. Se tuli ulkopuolelta ja syntyi kiintymyksestä miltei tuntematonta kohtaan. Onhan se ajoittain haparoivampaa, mutta tietyllä tapaa myös jännempää. Vaikka kaikenlainen rakkaus tulee luonnostaan, löydettyä rakkautta on kai enemmän huollettava. Elämässä aina ollutta rakkautta on ehkä helpompi vain kuljettaa mukana.
Ja vaikka rakkaudet keskenään ovatkin täysin erilaisia, vertailukelvottomia, määrässä kumpikaan ei häviä toiselle. Olen siltikin löytänyt yhdistävän tekijän: suureen rakkauteen – olisi se sitten millaista vain – on heittäydyttävä täydellisesti. Paljastettava itsensä niin hyvässä kuin huonossa valossa.
Lähiaikoina minusta on tuntunut, ettei mikään enää maistu miltään. Täytekakku, kanapasta tai suklaahippujäätelö. Legendaarisessa pannukakussakin maistan ainoastaan sen yhden ainesosan.
Maailmani kolmannen lämpimän tunteen. Rakkauden elämää kohtaan.
Olen tyytyväisen kylläinen. Rakkaudesta.
Aivan ihana kirjoitus! Ja onnea söpölle parille viisi vuotis päivänä<3 Mäkin olin eilen pitkästä aikaa oikein onnellinen ja iloinen kun Jukan vanhemmat ja omat vanhemmat tuli meille syömään 🙂
TykkääTykkää
Tää on kyllä yks parhaita tekstejä sulta! Mua onki vähän mietityttäny, että miten sä voit jakaa elämäs sun puolison kanssa, kun oot jotenki niin..hmm..sellasen olonen, että sun elämään on vaikee päästä. Että voisit jakaa elämääsi toisen kanssa, paitsi äitisi. Ja ootko vaan niin kiltti, ettet uskalla erota, mutta imeisesti rakastat ihan oikeestikki poikaystävääsi ja tahdot olla ja asua yhdessä 🙂
TykkääTykkää
Ihana, ihana, ihana (sydänsilmähymiöitä pitkä liuta tähän). ❤
TykkääTykkää
Kiitti! :') Ja ihana kuulla, että sullakin on ollut onnellisia hetkiä. ❤
TykkääTykkää
Tavallaan tosi jännä kuulla, että musta saa tuollaisen vaikutelman, heh. Tai siis, onhan se ehkä osin tottakin, mutta kyllä mulla on useampia rakkaita ja läheisiä ihmisiä elämässä. Mutta en kyllä ihan ketä vaan päästä lähelleni, olet oikeassa.
Kyllä rakastan. Vaikka olenkin kai ihan kiltti, olen kuitenkin tosi vahvatahtoinen. Mä en halua ”tyytyä” mihinkään. Aika usein tyytyminen tietyllä tapaa on merkki siitä, että pitäisi oikeasti olla rohkea ja tehdä muutoksia.
Kiitos sinulle! :')
TykkääTykkää
Hihi Heidinen. ❤ ❤
TykkääTykkää
Onnea söpöt! ❤
TykkääTykkää
Hehe, kiitos. ❤
TykkääTykkää
ihanat te kaksi. Onnea <3
-Marissa
TykkääTykkää
Kiitos, Marissa. ❤
TykkääTykkää
<3
TykkääTykkää
<3 :)
TykkääTykkää