Joskus jotain vähän erilaista.
Kun valitset päivälliseksi grillattavaa, tuleeko makkara heti ensimmäisenä mieleesi? Tai kun silmäilet päällepantavaa illaksi, nappaatko automaattisesti vaaterekistä sen kylläkin hyvin palvelleen, mutta hitusen jo nähdyn, pikkumustan? Entä kun etsit yösijaa toisesta kaupungista, päädytkö vuodesta toiseen lopulta aina samaan hotelliketjuun?
Niin minäkin yleensä. Hakeudun meinaan kaikkeen jo ennalta hyväksi todettuun. Toisin sanoen aina yhteen ja samaan, siihen vanhaan. Mikä on toisaalta vähän hassua, sillä eihän niitä hyviä voi syntyä lisää ilman uudenlaisia valintoja ja ensimmäisiä kertoja.
Minä vietin viime yön nunnaluostarissa.
Kun tehdään vihdoin jotain aivan uutta, niin tehdään se sitten kerralla kunnolla. Kaikkihan lähti siitä, kun sain äidiltäni huvittuneen soiton ”hei olitko se sinä, joka oli uusien kokemusten perään”. Jep, minähän se. Oli kuulemma jonkinmoinen tarjolla. Ja niin me varasimme perinteiselle Samppalinnan kesäteatteri -matkallamme Sokos-hotelliketjun sijaan birgittalaisluostarista huoneen. Kuinka moni ylipäätään mahtaa tietää, että Turun keskustan tuntumassa on nunnaluostari?
Täällä sitä kuitenkin ollaan.
Okei. Minä olin aluksi hyvin skeptinen. Jopa niin ennakkoluuloinen, että olin ehkä jo vähän ärsyttävä. Odotin kai kaikuvia holveja ja ommmmm-muminaa ja kurkkuun takertuvia ehtoollisleipiä ja kylmää kivilattiaa ja kaikinpuolin askeettista yösijaa. Vaikka todellisuudessa:
huoneemme nunnaluostarin vierastalossa on kuin hivenen pelkistetty Hamburgerbörssin standard room. Sängyt tuntuvat vähän kovemmilta joustinpatjaan tottuneesta ja kokovartalopeili puuttuu huoneesta. Uskonnollisiin maalauksiin ja risteihin törmää käytävillä satunnaisesti, samoin kuin muihin luostarissa majoittuviin. Hälinä puuttuu ja jakkupukuisten hotellivirkailijoiden sijaan varauksen ottaa vastaan mustakaapuinen nunna. Aamupalalla sai puuroa, hilloa, kahvia ja leipää eli mahan täyteen tavallista sapuskaa. Ehtoollisviinin sijaan juotiin appelsiinimehua. Ja ei täällä mikään kivilattia ole, vaan ihan kotoa tuttu vaalea parketti.
Kaikki on erittäin okei.
Mutta ajattelemaan tämä paikka on saanut enemmän kuin hotelli. Miten joku päätyy elämässään nunnaksi? Mitä se vaatii itseltä? Millaista sellainen elämä ihan oikeasti on?
Elina Heidi Rinkeli 
Aina oppii jotain uutta 😀 En tienny, että Turussa on tollainen nunnaluostari ja asuin kuitenkin siinä kaupungissa sellaiset 5-6 vuotta 😉
Välillä on hyvä tehä jotain tavallisesta poikkeavaa, se avartaa! 🙂
TykkääTykkää
Kannattaa tosiaan uskaltaa vähän erilaisempiin paikkoihin.
Käymisen arvoinen on myös Valamon luostari Heinävedellä. Kävin siellä viime kesänä, ja vaikka elämäntyyli munkeilla tai nunnilla on kovin erilainen, niin jotain puhuttelevaa siinä kuitenkin on. Monet heidän tavoistaan ja käyttöistään oli jopa itselle oudon tuntuisia, sillä en ole itse ortodoksi.
Uskoisin, että vaikka ortodoksisuus (tai edes kristinusko) eivät olisikaan niitä omimpia juttuja, niin paikka voi silti toimia hyvin mieltä rauhoittavana. 🙂
TykkääTykkää
Hehe, ai et tiennyt! 😀 En mäkään kyllä ennen tätä ja veikkaan, että on vähän tuntemattomampi mesta noin niin kuin yleisestikin. 😀
Se on kyllä niin totta!
TykkääTykkää
Jep, tosi kiva käydä välillä erilaisissa paikoissa – ihan kaikella tapaa. 🙂
Ja hei kiitos muistutuksesta! Mä olen kuullut monelta Valamon luostarista ja se on kyllä sellainen paikka, että haluaisin nähdä sen. Vaikka en mäkään mikään uskonnollinen (en ortodoksi, katolinen..) ihminen ole, niin erilaisuus ja erilaiset tavat elää kiehtovat mua.
Varmasti paikka voi olla omiaan just rauhoittumiselle – vaikka ihan sille oman sisäisen rauhan etsimiselle. 🙂
TykkääTykkää
Pakko lisätä – en minäkään ole uskonnollinen, mutta uskossa. 😉
Ja jep, kyllä näillä ainakin mun mielestä on eroa.
Luostarissa käynti kyllä meni aika rentoutuessa. Vähän katseltiin paikkoja, mut lähinnä syötiin ja nukuttiin hyvin (sekä vähän lenkkeiltiinkin). Ruoka oli hyvää ja ympärillä oleva luonto kaunista. Halutessaan voi toki osallistua erilaisiin tilaisuuksiin sekä lainata kirjoja luettavaksi. On kuin kävisi jossain toisessa maailmassa.
P.S. Kommentti ei ollut tarkoitettu mitenkään pahassa mielessä, en todellakaan tarkoittanut harmistuttaa sinua…
TykkääTykkää
Heh, juu, olla uskossa ja olla uskonnollinen, onhan niissä vissi ero.
On muuten varmasti ihan oma maailmansa tuo Valamo! 🙂
Harmistuttaa? Pöh, et tietenkään. 😀
TykkääTykkää
Oi kuulostaa kivalle teijän nunnaluostari reissu. Mäkin tahtoisin joskus kokeilla! 🙂 Terveisin Mia
TykkääTykkää