Kuin raakileesta
ihan oikeaksi omenaksi.
Minä olen kypsynyt.
Luotaantyöntävästä
punaiseksi ja makeaksi.
Valmiiksi.
Haukkaajaksi.

Haukattavaksi.
Elämä saa puraista,
minusta riittää monelle:
vastoinkäymisille
ja onnenhetkille.
Kuin Valkea Kuulas,
raikas, mutta
riittävän happoinen.

Tismalleen
tämän vuoden
kesäomena.
Vihdoin täysin
kypsä
elämälle.

Mennään eteenpäin.
Mieleni tekisi
tipahtaa oksalta
ja sanoa:
yhdessä kohti
vaikka sitä kompostia.

Tunnen olevani vihdoin riittävän kaikkea. 
Varttunut. Peloton. Ainakin.