ajatuksia · oma elämä · syvällistä · tulevaisuus

Vuosisumma.

Välillä musta tuntuu, että olen maailman ainokainen, joka pysyy vain paikoillaan. Kai syystä, että mä en oikein pysy kärryillä. Pää on pökerryksissä kuin suunnannäyttäjällä liikenneympyrän keskellä: katselen mua kiertäviä kulkuneuvoja, lähetän ne katseellani matkaan ja jatkan jälleen pään pyörittelyä. Sen saa ymmärtää täysin kirjaimellisesti. Mun mielessä on käynyt ainoastaan kaukaisena ajatuksena, että mä oikeasti voisin itsekin valita jo jonkin suunnista. Elämän realiteettien puolesta ainakin. 
Mun vuosisumma alkaa vastata jo sitä sellaista lapsuuden sitten kun -ikää.
Kaksikymmentäkolme vuotta on hyvä määrä siitä syystä, että itse voi vähän kuin valita, onko vielä ”aikas nuori” vai ”ei-enää-niin-nuorikaan”. Mä olen huomannut, että monet mun puolitutuista ovat jo valinneet kunpaa ovat – ja samalla ottaneet oman suuntansa ympyrässä. Alkaa tulla vauvoja ja alkaa tulla häitä, mutta myös niin sanottuja viime hetkien lähden kauas pois -vapaudenkaipuuirtiottoja. Tätä kaikkea mä katselen sieltä ympyrän keskeltä, seuraan mielenkiinnolla ja jakelen peukkuja. 
Siltikään mä en itse osaa yhäkään päättää, minkä ikäisen elämää mun pitäisi ryhtyä oikein elämään. Toisena päivänä mä tunnen itseni vielä todella nuoreksi ja seuraavana päivänä taas yllättävän vanhaksi. Kaikki valinnat tuntuvat vähän hurjilta.
Mä tiedän, että se kaikki kuulostaa korvissa niin tyhmältä. Ja mä myös tiedän, että mun pitäisi vain kuunnella itseä ja olla ajattelematta moisia. Kyllä mä tiedän, että asiat tuntee, kun niiden hetki koittaa, jos ylipäätään koittaa. Kaiken ei tarvitse koittaa. En mä ehkä halua lähteä patikoimaan Aasiaan, kuten moni muu. Mä todellakin tiedän, ettei mun tarvitse millään tavoin elää kuin kunakin ikävuotena kuuluu tai aikatauluttaa elämää yleisten oletusten mukaan. Kuitenkin mua hämmentää niin paljon, että olo on pienesti jämähtänyt. 
Mutta en mä näe mun ongelmantynkää muuna kuin jänskänä asiana.

One thought on “Vuosisumma.

  1. Mulla oli pitkään samanlaiset ajatukset. Vähän niin kuin vertailin itseäni muihin saman ikäisiin ja mietin että nyt pitäis olla lapsia, koti, työ jne. Pitkään tein sitä ja nyt olen oppinut, että on hyvä vain elää omaa elämää ja edetä siinä tahdissa kun haluaa. Tosin mulla noi äsken mainitsemat asiat tapahtuikin sit kertaheitolla yllättäen, mutta se sai mut tajuamaan että kaikella on tarkoituksensa! Näin ainakin nyt ajattelen. Eli älä turhaa mieti moisia ja keskity tähän hetkeen. Asiat tapahtuu kun on tarkoitus 🙂 Terkuin Mia

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s