ajatuksia · onnellisuus · rakkaus · vähän runoo

Millaisen käden mä annoin.

Sama se kai on,
kuka käsipuolessa roikkuu.
Jos itsensä kanssa on
puolittaisella tiellä.

Ojentamatta omaa
et voi kulkea
käsikkäin.
Onneako välität
antamalla hänelle
vihaamasi käden.

Tuskin.
Rohkene ensin kulkea
käsi omassa kädessä.
Purista sitten
otteellasi
rakkautta hänelle.

Rakkaus ei odota, katso ajankohtaa tai paikkaa. Siten en ole kai koskaan uskonut, etteikö rikkinäinen voisi rakastaa tai rakastua – yhtä voimakkaalla intensiteetillä ja aitoudella kuin ehjäkin. Vaikka joskus sitä onkin ehkä toivonut, että olisipa toisin. Olisi säästänyt itseä, ennen kaikkea toista. Jos rakkaus toteuttaisi sääntöjä, ensimmäinen niistä saattaisi olla juuri tällainen: opettele ensin kävelemään käsikynkkää itsesi kanssa, tarjoa sitten vasta kätesi toiselle. Ihan vain sen vuoksi, että se on molemmille helpompi tie.

blogi85

Mutta toisaalta. Jos sitä opettelisi ensin rakastamaan itseä ja sitten vasta jakamaan tunteesta toiselle, en itsekään rakastaisi yhtään ketään vielä näin kaksikymmentäneljävuotiaanakaan. En ole hullaantunut, saati rakastunut, itseeni edelleenkään, mutta voin jo elää suhteellisen sopuisasti samassa kehossa. Toisen kädestä pitäminen on näyttänyt esimerkkiä siitä, kuinka nätisti kuljetaan käsikkäin. Joskus olen kokeillut ottaa itseäni riuhtomatta kädestä kiinni – tiedätkö, se on tuntunut oudolla tavalla tutulta.

”Älä kerro mulle, kuinka ehjiä ihmisiä tehdään. Tai ohjeista, kuinka rakkaus toimii. Jokainen tekee kuitenkin aina oman poikkeuksensa.”

6 thoughts on “Millaisen käden mä annoin.

  1. Uskon, että me ei useimmiten saada elämässä asioita, joita me halutaan vaan joita me tarvitaan ❤ Yhdelle se voi tarkottaa rakkauden harjottelua ensin yksin, toiselle monen eri ihmisen kanssa ja kolmannelle yhtä suurta rakkautta. Ja kuten rivien välistä ehkä sanoit: kukaan muu kuin sinä ei voi määrittää, mikä on juuri sulle oikea tapa elää tai olla vaan jokainen kulkee oman polkunsa ❤

    Tykkää

  2. Oon nyt eilisestä asti pyöritellyt, että mitä kommentoisin tähän tekstiin. Enkä pysty vieläkään sanomaan mitään muuta, kuin että kylläpä taas kolahti! Elina, oot jälleen käynyt tutkimusmatkalla myös miun päässä 🙂 ❤

    Tykkää

    1. Voi että. Anna, ihanaa kuulla, että mä jollain tapaa pystyin tavoittaa sut tällä tekstillä. ❤ Nää on tärkeitä asioita! 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s