Hei Rinkeli, mä itselleni huokaisin, jospa tästä eteenpäin vaikka pärjäisit. Omassa päässäsi ainakin, antaa käytännön kulkea edelleen oppimisen kautta, lisäsin.
Ensin pelkäsin todistuksessa tyydyttäviä. Tuli kiitettäviä, kun jo pelkäsin kuudennen luokan numeroita. Sain ysejä ja kymppejä, harvemmin jouduin pettymään kaseihin. Kesällä aloitin pelkäämään yläasteen vaikeutta ja kuulopuheita ”kaikille tapahtuvasta numeroiden romahtamisesta”. Yhdeksännellä luokalla koetin selviytyä kokeiden sivussa itseni kanssa – ja itse asiassa ainoastaan ensimmäisestä selviytymistä pelkäsin. Kauhistelin lukioon hakemista, totta puhuakseni ajatuksissani en olisi päässyt edes samalle kadulle lukiorakennuksen kanssa. Kai lukiovuosina pelkäsin kaikella tapaa pärjäämistäni, eniten silloin edessä häämöttäneitä ylioppilaskirjoituksia. Riittävän monesti muistan kertoneeni itselleni, etten taida selviytyä sen kokoluokan asioista. Kirjoitin minä sitten älliä, vaikka en edelleenkään suostunut myöntämään oman pääni älliä.
Lakki päässä vietin muutamia välivuosia, jolloin ehdin epäilemään tomaatinleikkaustaitojani ja kassakoneentakomisnopeuttani. Taisin oppia kohtalaisesti molemmat. Pääasiassa kuitenkin pelkäsin kyvykkyyttäni edessä häämöttäneissä pääsykokeissa ja yliopistotason opiskelussa. Yliopistoon sisään päästyäni vietin unettomia öitä tenttejä kauhistellen ja kai viimeistään toisena yliopistovuonna aloin jo epäillä mahdollisuuksiani kandidaatintutkielman suhteen. Kandia joululomalla rustaillessani murehdin jo kesän työpaikkanäkymiä. Arvaatko? Työsopimuksen kirjoitettuani aloitin kyseenalaistamaan uusien asioiden omaksumistaitojani ja työtehtävissä selviytymistäni.
Ja lopulta tähän päivään mennessä ainoa paikka, jossa en ole selviytynyt, on oma pääkoppani. Vaikka en enää samalla tavoin pelkääkään kuin kymmenvuotiaana matskunkokeessa, enää kauhistelen vain, en minä vieläkään ole oppinut luottamaan omaan kyvykkyyteeni oppia ja osata. Jos siis joku menoani hidastaa ja selviytymistäni heikentää, taitaa se olla lähinnä oma mieleni.
Siispä Rinkeli. Usko sulle sanottua, sulla on tarvittava ymmärrys. Loput voit oppia ja erehdyksienkin kautta omaksua.
Elina Heidi Rinkeli 
Hyvä kirjoitus ja kertoo siitä sun sekä mun yhteisestä luonteenpiirteestä mistä ollaankin puhuttu eli – suorittamisesta. Tai eihän tää sitä suoranaisesti ole, mutta kun ei saisi tehdä niitä virheitä vaan kaikki täytyy olla juuri sitä parasta. Sen takia sitä on kai niin epävarmakin asioista. Mutta niin kuin kirjoitit niin sä olet selvinnyt noista kaikista asioista kunnialla ja saa niitä virheitäkin tehdä. Niistähän sitä juuri oppii. Miksi meidän täytyy aina olla niin armottomia itseämme kohtaan? Näitä samoja kysymyksiä mäki aina mietin. Mutta mitä jos me kumpikin tässä vähän painettais rentous-nappulaa päälle ja vähän himmataan tuota suorittaja-luonnetta. Ainakin itselläni tämä on tavoitteena!
TykkääTykkää
Just niin, Mia! Hyviä ajatuksia, oli kiva lukea niistä. Ja hei, rentousnappula vois tosiaan olla aika jees meille molemmille, hehe.
TykkääTykkää
Hyvä kirjoitus, ja kuvailit niin hyvin taas monille varmasti tuttuja ajatuksia. Oot fiksu nainen, fiksumpi kuin moni muu. Kunpa se viesti aina muistuisi myös sinne rinkelin pääkoppaan saakka ja tekeminen olisi varmempaa. Onnistut kaikessa mihin ryhdyt ❤
TykkääTykkää
Niin kauniisti sä nyt sanoit, kiitos. ❤
Ja eiköhän se varmuus ajan, iän ja ajatusten myötä tule, uskon niin.
TykkääTykkää
Heh, story of my life. En mm. hakenut haluamaani kouluun, koska ajattelin, etten kuitenkaan pääse sisään, enkä kestä sitä. Fiksua.
(Tulin tänne pitkästä aikaa lueskelemaan ja piti kommentoida, kun oli niin osuva teksti. Siitäkin huolimatta, että se ei ole enää ihan tuore.)
TykkääTykkää
Voi eikä, Suvi! Mullahan meinasi käydä aikoinani just samalla tavalla; en hetkeäkään ajatellut, että voisin päästä yliopistoon sisälle (saati pärjätä siellä). Mutta hei, sitä voi aina aloittaa tekemään töitä itsensä kanssa tän asian suhteen, jos asia vaivaa. Enkä tarkoita, että pitäisi kouluun hakea, vaan yleensäkin opetella lähestymään asioita eri suunnalta ja luottamaan itseensä. Sellainen vaikuttaa niiiin moneen asiaan elämässä. 🙂 Hirmu kiva, kun kerroit sun samanlaisista fiiliksistä!
TykkääTykkää