Elina, kaikkialla on sellaisia ihmisiä.

Missä mä voin sitten olla. Jos en kaikkialla. Olla joka hetki liikkeessä, jotta en olisi kaikkialla – missään. Juosta eteenpäin, vaihtaa paikkaa, pysytellä menossa. Olla ajatuksissa jo seuraavassa paikassa. Ja samalla ajatuksella suojata itseni: en mä välitä, enhän mä palaa. Mitä jos mä haluaisinkin vaikka kuukaisiksi levähtää. Tai vieläkin parempaa, siis löytää pysyvää.

Mutta kun, Elina, kaikkialla on sellaisia ihmisiä.

Sellaiset ihmiset ovat sellaisia. Mä olen tällainen. Voi olla, että tällaisen ei kuuluisi olla tällainen. Varma mä kuitenkin olen, että tällainen ei selviä vaurioitta sellaisten ihmisten keskellä. Vaihtoehtoina tällaiselle on jatkuvasti muuttaa tai itse muuttua. Jatkuvaa kai jälkimmäinenkin. Koska siitä, mitä on, siis tällaisesta, ei ole kovin yksinoikoista muuttua toisenlaiseksi – edes vähän-kuin-sellaiseksi.

Hei. Kunpa joku päivä tällainen olisi vähän vähemmän tällainen ja sellaiset hiukan enemmän tällaisia. Oltaisiin vain.