Lähti samasta pisteestä. Eri lähtökohdista kai kuitenkin. Sun tarina ja mun tarina.

Ei sitä niin varhain osaa omaa tarinaa kuljettaa. Paremminkin tarina sua kuljettaa. Ja se kuljettaa vielä vuosienkin jälkeen suuntaan, johon kaikki ulkopuolinen niin varhain alkoi ohjata: millaiseen se silloin sut kiinni kasvatti, mitä valintoja se suhun yletti, minkä kappaleen tarinasta se sussa silloin aloitti.

Kulkee, kulkee, kulkee. Suuntaan, johon niin varhain laitettiin kulkemaan. Niin sä kuin mä, kuitenkin kai lähtökohdat sanelivat silloin jo selät vastakkain. Ehkä sama aloituspiste venyy vain määrättyyn pisteeseen. Sillä lipesi pisteessä meidänkin kätemme toisistaan. Eikä kukaan enää taistele silloin vastaan, kun lähtökohdan vaikutus astuu mukaan tarinaan; kuin sä  tarinasi kanssa olisit sen ajamana siitä pisteestä syöksynyt täysin vastakkaiseen suuntaan. Kahden tarinan eteneminen eri suuntiin, se vain vuosi vuodelta kiihtyy uskomattomaan vauhtiin.

Tässä näin. Mun nykyinen piste.

Kun sussa näkyy sun tarina. Kun mussa näkyy mun tarina. Niin ilman tarinoitaankin kaksi ihmistä sellaisen aikakuilun jälkeen tuntuvat toisilleen täysin vierailta.

Nyt sä heilutat pisteestä, jota mä tuskin näen mun omasta. Kaipaisin yhtä aikaa kaukoputkea ja mikroskooppia, jotta näkisin missä sä olet nyt ja missä sussa on se, mistä me yhdessä lähdimme.