Yhden vastauksen ihme.
Kuin.
Siivetön lintu.
Sanakirjan arvoitus.
Tieteen ehdoton totuus.
Tai.
Mielipide tenttipaperilla.

Kuvitella saattaa.
Mutta ei sitten kuitenkaan.

Jos mä saisin elää siten, että löytäisin yhden ainoan vastauksen aina kullekin kysymykselle. Tiedäthän, jos vain. Niin puristaisin sitä nyrkissäni niin voimalla, ettei ote unessakaan hellittäisi. Kyllähän mä laittaisin elämän kulkemaan vastauksesta lähtien jokainen kerta oikeaan suuntaan; pyhä yksinkertaisuus on kai yhtä kuin yhden vastauksen ihme. Jos mä vain keskittyisin löytämään yhden ainoan olemassa olevan oikean vastauksen, mun pääni ei varmasti koskaan enää olisi sekaisin sadoista vastausvaihtoehdoista ja ratkojaa haastavista alaotsakkeista. Sillä löytäminen riittäisi.

Ja ehkä sellaisessa – aivan täysin absurdissa – tilanteessa mä voisin ottaa vastaan toisen halun tarjota täsmällisiä ohjeita kiloisista satoihin painavien säkkien raahaamiseen.

Mutta yhtä kauan kuin linnuiksi luokiteltavilla on edes siiventyngät. Niin vain tahtoisin olla raahaamatta säkkejä yksin.