Maailmanrauhaa ei saisi toivoa. Toivoisin vähemmän vakavaa maailmaa.
Heurekan huutelua kadunkulmissa.
En tiedä omastasi. Minun syystä tai toisesta kasvoi aika vakavaksi.
Kunnollisuutta ilmennetään siellä vakavuudella.
Vähemmän vakavassa maailmassa olisin joitakin asioita enemmän.
Luovaa riemua ja heurekan intoa vähintääkin.
Maailman parhaita paikkoja omassani olisi runsaammin.
Ei reunalla, elettäisiin kaiteiden tuntumassa kuitenkin.

Välillä mä mietin, että elämässäni suuri osa olisi maailman parasta, jos se sama suuri osa osaisi olla ensin vähemmän vakavaa. Jos opiskelu ei olisi yhtä vakava juttu kuin miltä se on aina tuntunut, elintarviketieteiden opiskelu olisi heittämällä vaihtoehdoista maailman paras. Siis esimerkiksi, jos tentit eivät olisi niin vakava arvostelun paikka, intohimoissani ahmisin kaiken tiedon ja vähän vielä päälle. Tai jos laboratoriotöiden ekspansiolaskut eivät aiheuttaisi kaikkien otsille niin syviä uurteita, en muuta kuin nauttisi polenta-quinoa-naksujen puffautumisen tutkimisesta.

Visaisinta kai itselleni, etteivät maailman parhaat paikat sijaitse koskaan vakavan kunnollisesti ja tunnollisesti täysin keskellä, vaan enemmenkin reunan kaiteiden tuntumassa. Mikä kuitenkaan ei tarkoita aivan reunalla elämistä, sen kun ymmärtäisi.