Mun haaveet on helposti hahmotelmia, koska mä sovitan mukaan aina realismia. Piirrän vaan kirkkaan lampun alla ja terävällä. Värikyniä, nysiä, roskiksista pelastettuja. Pöytälaatikossa sellaisia kädessä pysymättömiä, täysin väärän sävyisiä. Koko kirjo orastavaa lukkojen takana. Mä vaan pelkään luoda ilman pyyhekumia. Lyikkäreitä, lyikkäreitä. Ei niillä tehdä haavekuvia, mutta tarvittaessa poispyyhittäviä luonnoksia. Pelkään ikinä valmistumattomia toiveiden ruttukasoja. Ihan, ihan herkimpiä noissa hylätyissä paprupalloissa. Näihin hommiin aina on riittänyt pikkulaput. Reunojen yli ei ole karannut yksikään viiva, mistä en mä ylpeä. Voi mun luonnokset niin tarvitsevat kahden sentin punaista puuväriä, himmeää valaistusta ja pelotonta viivankäyttöä. Mä rohkean piirtotaulun sekä hetkuttavia ja hetkauttavia haaveita.

Määrätään kaks metrii harsoo. Pist pää pilvii, Rinkeli.