Käsi oli taskussa.
Kulki selän takana.
Oman käden kautta kiinni sidottuna.
Aina muualla kuin ojennettua ottamassa.

Ei koskaan taskuun päätynyt mitään.
Ei milloinkaan selän taakse yllätystä.
Kädetön omasta tahdosta.

Minä ihan käsin raivasin tilaa. Tein tyhjän paikan odottamaan. Vaikka niin mielelläni sen hävittäisin, tyhjä niin pelottaa. Mutta mitä syntyy, jos mahdollisuuttakaan ei ole valmis antamaan. Tai ehkä paremminkin, jos mahdollisuutta ei omin käsin ole valmis vastaanottamaan. Ei ainakaan unelmien täyttäjää.

Harvoin omaan taskuun mitään vahingossa sujahtaa.