höllää · huumori · ihana arki · ystävät

Arjen Cheek-hetket.

Oliko kiva päivä?
Mmmh.
Ehdit siis hyvin junaan?
Angh.
Tiedätkö, itse meinasin myöhästyä!
Aah.
Hei, tykkäsitkö siitä koulun makaronilootasta?
Öööh.
No, entä perunavellistä?
Hhhm.
X-tran hiutaletonnikalasta?
Ah.
Surströmming oli varmasti makuelämys?
Oooh.

Älä viitsi, et sä mitään hapansilakkaa ole päivällä syönyt.  Jos vaikka kuuntelisit!
Tuttua? Hienoa, onneksi olkoon! Arjen Cheek-hetket kuuluvat siis teidänkin talouteen.
Mutta. Totuuden nimissä. Tässä vaiheessa on ihan aikuisten oikeasti aika heittää kehiin viimeinen Cheekin angh ja keskittyä kuuntelemaan, mitä toisella on sanottavaa. Tai kysyttävää. Todettavaa ja jäkätettävää, kuten joku saattaisi muotoilla

Olen onnellinen, ettei tietoisuuteni rajoitu vain omaan maailmaani,
vaan saan käydä ihan oikeasti kuuntelemassa myös ystävieni ajatuksia.   
Tänään on perjantai. Jo. Vastahan oli kaiken alku, maanantai. Joskus sitä on vain tohotettava eteenpäin turhia jarruttelematta; täytettävä päivät äärimmilleen ja toivottava, että pysyy vauhdissa mukana. Pidemmän päälle pysäkitön painelu ei kuitenkaan johda kuin moniin kiristyneisiin hermoihin – sekä omiin että toisen. Tai, niin. Itse ainakaan omassa viikkoflowssa liitäessäni en välttämättä aina kuuntele kovin tarkoin ympäristöäni. Silloin syntyy niitä Cheek-hetkiä. Luulen kuulevani, mutta tosiasiassa olen mielessäni jo seuraavassa hoidettavassa hommassa; tällä viikolla aika paljon esimerkiksi fysiikan (täysin) käsittämättömissä mittauksissa ja pian saapuvissa tenteissä. Eli täysin omissa maailmoissani.

Joskus jopa toivon, että eteeni hyppäisi yllättäen joku ja ravistelisi vähän olkapäistä omilla jutuillaan

Onneksi on olemassa kuitenkin tämä toinenkin maailma, joka sisältää valtavasti vuorovaikutusta, paljon muutakin kuin vain päänsisäisen ja ikioman. Ei se varmaankaan enempää – tai vähempää – todellinen ole, mutta erilainen kyllä. Kahden maailman välillä voi kätevästi sukkuloida ja kannattaakin. Ehdottomasti myös keskellä viikkoa. Joskus siirtyminen oman maailman ulkopuolelle vaatii ehkä toisen apua, ystävän avitusta tai pienoista houkuttelua. Kun harvoin sitä itselleen myöntää tai edes huomaa, että on jopa liian syvällä omissa puhteissaan. Huhuu, taidat olla vähän liiankin kotonasi.
Toisinaan on enemmän kuin hyvä örähtää angh omille ajatuksille ja sen sijaan keskittyä toisen omiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s