blogawards · Indiedays Inspiration · juhla · syvällistä · ystävät

Vielä juhlin itsevarmuutta.

Kyllä uskon siihen. Ne päivät koittavat vielä minullekin. Ei se saavu vain odottamalla, itsestään, en herää aamulla yhtäkkisesti muuttuneena. Toisaalta taas. Vaikka kuinka yrittäisi, pinnistäisi ja äkistäisi, ei sitä sittenkään välttämättä onnistu. Ainakaan sisäistämään ja aidosti kohentumaan. Tarvitaan kypsymistä. Tarvitaan kasvamista. Tarvitaan kouliintumista. Tarvitaan monien asioiden kohtaamista erilaisista vinkkeleistä. Tarvitaan tajuamista. Tarvitaan omien uskomusten vääräksi toteamista. Tarvitaan niitä tärkeitä huomioita. Tarvitaan kai vaan vielä vähän lisää aikaa.
Sitten. Ei tarvitse nyhtää hametta alaspäin. Ei vilkaista vaivihkaa peiliin. Voi suoristaa hamosen ja peilailla ihan vapaasti. Ei ole syytä kulkea katse alas luotuna. Ei sivulauseessa paljastaa syvimpiä oloja. Voi katsella ympärille ja kertoa ääneen ajatuksista. Ei tarvita monen tunnin henkistä valmistautumista. Eikä varsinkaan tekemättä jättämisiä. Voi sen sijaan nauttia kaikenmoisista kokemuksista ja suunnitella jatkuvasti uutta.
Ahaa. Sä puhut itsevarmuudesta.
Olen kaksikymmentäyksi. Suhteellisen kokematon kaikesta kokemastani huolimatta. En liiemmin laskeskele ihmisen ikää; mieluummin tunnen sen. Toinen voi numeerisesti olla astetta korkeammalla, mutta todellisuudessa minun kanssani yhteensopivalla tasolla. Vuoden minua nuorempi tai viisi vuotta vanhempi. Se on sama, kun ajattelee ystävyyttä. Siinä aivan muut asiat merkitsevät. 
 Joissakin asioissa kuitenkin huomaan ikäeron. Muutamassa pienessä jutuissa. Yksi niistä on varmempi askellus, kuvainnollisesti nimenomaan. Toinen tietynlainen tilanteen haltuun ottaminen. Kolmas kiertelemätön katse – suoraan silmiin tai kameraan. Ne näkyvät joitakin vuosia minua vanhemmissa ystävissäni. Luulen sen olevan juuri sitä, että he ovat oman itsensä kanssa hivenen pidemmällä. He ovat ehkä jo tallanneet kohdan, johon minä olen vasta saapumassa. Siis sen kohdan, jonne aukeaa kulkureitti ainoastaan odottamalla, ei yrittämällä tai ajattelemalla. He ovat ehkä jo ymmärtäneet ottaa itselleen kuuluvan paikan elämässä. Löytäneet itsevarmuutta tai itsevarmuuden. Tai ainakin oppineet, kuinka itsevarmuutta vaativissa tilanteissa toimitaan, vaikka sitä ei järin hirveästi olisikaan.
Luulen, että minulla on ihan hyvin aikaa vielä oppia. Ottaa keltanokkana mallia ystävistäni. Ja samalla kuitenkin myös odottaa, että vuodet tekevät tehtävänsä – tuovat ryppyjen sijaan varmuutta. Vaivaavat vähän pyöreämmäksi Rinkeliä, oikein hienoksi bageliksi.
 Kullanarvoisia.
Hiivaa, vettä, suolaa, jauhoja ja reilu ruokalusikallinen itsevarmuutta. Täytteeksi reilusti Marissan välittömyyttä ja samanmoinen annos Petran arvokkuutta. Kiitos, kun olette mun vierellä.

14 thoughts on “Vielä juhlin itsevarmuutta.

  1. Sait mut ihan kyyneliin. Itsevarmuus on oikeanlainen seura, hyvät ystävät ympärillä. Ilman sitä olen ujo ja voimaton, aivan erilainen kuin siinä oikeassa seruassa. Varmaan tiedät mitä tällä kaikella tarkoitan? Olet juuri sitä oikeanlaista seuraa. Iästä riippumatta, suoraan silmiin katsomalla sen näkee ❤

    Tykkää

  2. Aww, Elina ❤ Mä en ainakaan huomannut sun olevan mitenkään epävarma 😉 Ikä, kokemus ja kova työ tuo itsevarmuutta, Petra 21-vee katse kierteli pitkin seiniä ja se nyki hermostuneena hamettaan alas ihan samalla tavalla kuin itse sanot tekeväsi nyt 😉 Anna Rinkelin kypsyä 5 tai 7 vuotta niin huomaat, ettei samalla tavalla enää välitäkään ympäristöstään 🙂

    Tykkää

  3. Vau 🙂 Upeita olette kaikki kolme omine persooninenne, kokemuksinenne, hymyinenne. Jokainen itsevarmana toinen toisensa itsevarmuutta tukien. Ihanat ❤

    Tykkää

  4. Petranen. <3
    Ja hei hyvä, jos ei sitten niin paljon näkynyt ulospäin! Arvaa pohdinko kotona myöhemmin. 😀 Mutta olet oikeassa. Ihan rauhassa voin kai antaa itselleni aikaa kasvaa ja haalia itseluottamusta. Ei hätää tai kiirettä. 🙂

    En mäkään koskaan ajattele ikäeroa tai tajua tai tunne sitä – silloin vain, kun alan miettiä ihan faktapohjalta asioita, hehe.

    Tykkää

  5. Niinpä, kaikki on niin kauan hyvin, kun pysyy omana itsenään. 🙂 Mieluummin vaikka epävarma itsestä kuin ei oma itsensä, heh.
    Kiitos Outi sanoista. ❤

    Tykkää

  6. Ihana, kaunis, upea Elina. Ihan joka tavalla. <3
    Mä unohdan aina, että meillä on loppupeleissä aika monta vuotta ikäeroa. Tunnen sun kanssa eläväni niin samanlaista päänsisäistä elämää, etten sitä huomaa.
    Voi vitsit, että on kivaa, että saan olla sun ystävä! ❤

    Tykkää

  7. Kiitos, ihanin Heidi. <3
    Sama, unohdan ikäeron, enkä tule kyllä koskaan ajatelleeksi, kun jutellaan. Se on se yhteys. :')
    Hitsi, että MÄ olen onnellinen, kun saan olla sun ystävä. ❤ Onnellisia ystävyksiä siis ollaan!

    Tykkää

  8. Hyvä teksti, ja hyvä muistutus minullekin – aika usein sitä unohtaa olevansa aika ipana vielä (23v)! 😀 Minulla on monta hyvää ystävää, jotka ovat itseäni muutaman vuoden (jotkut jopa kymmenisen vuotta) vanhempia, ja usein en tule edes ajatelleeksi sitä, kun ajatusmaailmat ovat samankaltaisia ja juttu kulkee. Mäkin olen kuitenkin huomannut, että monilla itsevarmuus lisääntyy selvästi iän myötä, ja että itselläkin siinä on vielä kehitettävää – vaikka toki paljon kehitystä on jo tapahtunutkin, jos vertaan itseäni siihen, millainen olin vaikka viisi vuotta sitten 🙂 Koko elämä on kasvamista ja viisastumista varten!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s