aamiainen · aamu · huumori · Ruoka · ruokavinkki · yliopisto

Tutkivaa journalismia: maista luomu.

Niin kumpaa tämä oli? Okei. Siis nam. Kyllä vaan huomaa eron. Selkeästi. Maun lisäksi tässä suutuntumassa. Oikeastaan koostumuksessakin. Mmmmh. Jotenkin, jotenkin. Joo just, puhtaamman makuista! Ei yhtään tunkkaista, eikä – no tuon toisen kaltaista. Tulee mieleen iloisesti kasvavat korret. Ja sellainen huivipäinen tyttö keräilemässä niitä hymyillen.
Se oli mielipide. Makuelämyksen kuvailu. Kai. Johon vastaus voi olla jotain seuraavanlaista.

Ai, ihanko sinisilmäinen ja vaaleahiuksinen tyttö poimimassa kaurankorsia pellolta? Olisikohan nimi vielä Elovena. Hah. Nyt kyllä kuvittelet kaiken. Ihan samaa tavaraa maultaan. Joo ja siltä suutuntumaltaan. Ei näitä pysty erottamaan edes koostumukselta. Liisteri, mikä liisteri –  mikrotettuna meinaan. Mielipiteesi perustuu puhtaaseen tietoon, ei aistittuun makueroon. Oikeasti. Pöhkö. 

Joo paitsi. Nimi ei voinut olla Elovena. Kaurahiutaleeni ovat aina merkkiä Rainbow.
No katsotaan! Varmana tiedän, mitä maistan. Että niih. Tehdään sokkotesti.

Aikamoinen dilemma. Eroaako luomu ratkaisevasti maultaan? Voiko luonnonmukaisesti kasvatettua maistaa? Jos voi, onko se tietoon vai todellakin makuaistimukseen perustuva havainto? Kun äiti jo aikoinaan opetti, ettei makumieltymyksistä tai mielipideasioista voi kiistellä. Silti meillä kiistellään vähän. Ja sen vuoksi oli pakko yrittää ottaa selvää. Onko luomukaurahiutaleiden tunnistus tai tunnistamattomuus edes mielipideasia, makukysymys? 

Okei. Asia todellakin on tässä taloudessa hivenen kiistelty ja kiistanalainen. Mutta sitäkin enemmän se on mielestäni hyvinkin mielenkiintoinen. Yliopistolla opintopolkuani miettiessäni ole pohtinut erilaisia suuntautumisvaihtoehtoja; yksi kiinnostavista on juurikin aistinvarainen tutkimus. Puhtaasti aistittavan laadun tutkimisen lisäksi minua kiehtoo kovasti ruokamieltymykset ja niiden muutokset sekä geneettinen tausta.
Katsotaan vain.

Kulho vesikaurapuuroa. Toinen kulho luomukaurapuuroa, veteen tehty sekin. Ei mausteita, lisukkeita, ei mitään ylimääräistä. Kummassakaan. Kaksi koehenkilöä. Minä ja hän. Ennakko-oletuksia kaksi myös; pystyn-erottamaan-piste ja en-pysty-erottamaan-piste. Testikertoja kolme eli kuusi lusikallista puuroa. Kummallakin. Mitähän sitä veikkaisi tulokseksi?

Koehenkilö yksi, joka ei uskonut tunnistavansa.
Ensimmäisellä kerralla hänen arvauksensa osui nappiin. Silkkaa tuuria.
Toisella kierroksella hän tiesi myös aivan oikein. Oho, mikä munkki.
Kolmannella yritykselläkin luomupuuro tunnistettiin hienosti. Hups.
Koehenkilö kaksi, joka uskoi tunnistavansa.
Ensimmäisellä kerralla hän todellakin tunnisti oikean puuron. Hahaa.
Toisella kierroksella hän tiesi myös epäröimättä. Juuri näin.
Kolmannella yrityksellä tuli kuitenkin virhearvio. Ainoastaan keskittymisenpuutetta.

Oli, miten oli. Maistui, miltä maistui. Koskaan ei kannata tokaista lopuksi mitä mä sanoin.
 

Virheprosentti; 2%. Tutkimus toteutettu aamupöpperössä. 

12 vastausta artikkeliin “Tutkivaa journalismia: maista luomu.

  1. Hehee, hauska!
    Ootko koskaan huomannut luomu- ja ei-luomukananmunien eroa mm koostumuksessa ja keltuaisen ehjänä pysymisessä? 🙂

    Tykkää

  2. Mä oon aina syöny normaalia kaurapuuroa aikasemmin, mutta kun tapasin sut ja aloit puhuu luomupuurosta niin omihan munkin testattava. Kyllä siinä on selkeä ero, ainakin koostumuksessa. Mutta edelleen menee mulle molemmat 🙂 Vaikka olikin kiva testaa luomuakin ja välillä ostaa sitäkin! Terkuin Mia

    Tykkää

  3. 😀
    Itse asiassa en ole kyllä kiinnittänyt niin huomiota. Kyllä joskus mietin maussa olevan eroa, mutta ostan sen verran harvoin (valitettavasti) luomukananmunia, ettei kunnollista vertailupohjaa ole. 😦

    Tykkää

  4. Hihi, Elina luomupuuron lähettiläs. :'D Luomukaurahiutaleet on melkein ainoita luomutuotteita, joita opiskelijabudjetilla voi ostaa. Harmi, muuten hehkuttaisin varmaan monia muitakin luomujuttuja.
    Kyllä eron huomaa, testikin sen osoitti! ;D

    Tykkää

  5. Voisinpas kokeilla, vaikka aina teenkin tarkoituksella liisteriä. ;D Joskus mulla oli Nallen sellaista sekoitusta, jossa oli jotain leseitä mukana. Se oli ainakin hyvää, varmasti tuo Elovenankin. Vaihtelu virkistää. 🙂

    Tykkää

  6. Tää olikin aikas hauska postaus 😀
    Itse siirryin tekemään puuron kattilassa ja oi, kyllä on parempaa kuin mikropuuro, mutta selviäisinköhän sokkotestistä 😀

    Tykkää

  7. Hehe, sun täytyy joskus kokeilla. 😀 Kattilassa tehty on kyllä aivan eri maata kuin mikrotettu. Itse tykkään molemmista. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s