Asia, josta minä todella pidän itsessäni; en ajattele sen olevan itsestäänselvyys, että joku pitää minusta. Tai lukee näitä kirjoituksia. Tai kertoo omia ajatuksiaan minulle. Tai kutsuu kahville. Tai tulee juttelemaan. Tai onnittelee minua. Tai muistaa ylipäätään. Kuten torstaina syntymäpäivänäni. Oli kertakaikkisen ihana lukea onnitteluja, joita sateli – miltei ryöppysi ripottelun sijaan – eri kanavista ja monesta paikasta. Useampaan kertaan jopa samoilta ihmisiltä. Hihi. Kyllä vain hymyilytti ja mieltä lämmitti kaikki onnentoivotukset. Joku kirjoitti että Rinkeliprinsessa. Toinen kaunokainen. Kolmas taas ihana Elina. Ja ihan jokainen onnentoivotus tuli tavallaan yllätyksenä; en odottanut. Monesta asiasta elämässä katoaa hentoinen hohto, jos itsestäänselvyys on vallitsevaa. Sellainen aito vastaanottavaisuus ja kokeminen. Itsestäänselvänäpitäminen himmentää, latistaa ja joissain tapauksissa myös aliarvioi. Mielestäni maailma näyttää huomattavan paljon kauniimmalta, kun ei oleta koko ajan kaiken olevan muuttumatonta, automaattista ja kestävää.
Moni ehkä ajattelee, että nykypäivänä on miltei liian helppo kahdessa sekunnissa heittää onnittelu Facebookin kautta. Kaikki eivät noteeraa niitä ehkä lainkaan tai pitävät vähän arvottomampina. Ajattelen itse kuitenkin, että aivan yhtä helppoa olisi säästää se kaksi sekuntia ja olla onnittelematta. Haluan uskoa, että jotain kirjoittaessaan ihminen oikeasti ajattelee sitä, mitä sitten ikinä kirjoittaakaan. Harvoin, jos koskaan, kirjoittaminen tapahtuu ihan täysin tiedostamattomasti, harvemmin ainakin kuin ajattelematon huikkaus olan yli.
Synttäriaamuna oli hyvä katsoa kelloa synttärilahjasta.
Synttäripizzaa. Ensin oli tarkoitus tehdä gluteeniton pohja, mutta koska huomasin ksantaanikumin vaikuttavan toisen korvaan vähän liian erikoiselta, päädyttiin ihan tavalliseen. Vaikka minä synttärisankarina olisin saanut päättää. Ihan kaiken.
Jälkkäriksi glögia ja pipareita homejuustolla.
Eiköhän näillä synttärieväillä jaksa taas seuraavan vuoden.
Olin koko torstain hirveän iloinen. Siitäkin huolimatta, että aloitin aamun fysiikan tentillä ja jatkoin päivällä limasienten ja lymfosyyttien opiskelulla. Tentissä lämpövirtoja laskiessani lävitseni kulki jatkuvasti lämmin tunne. Varmasti niin suuri wattimäärä, ettei sitä lämpövirtaa taidoillani olisi laskettu. Joskus harvoin lamppu voi poksahtaa. Liian suuresta jännitteestä. Minullekin on toisinaan käydä niin. Poks. Kun tunteet aiheuttavat liian suuren jännitteen sisälleni. Tunteet menevät vähän kuin yli. En pysty käsittelemään niitä ja ne muuttuvat fyysisiksi. Alkaa vähän oksettaa ja sydän tykyttää ihan omia aikojaan. Hassuinta on, että useimmiten syy on ihan hirveän iloisissa asioissa. Innostuessani. No, innostuakin voi kai tässä tapauksessa liikaa. Torstaina ja eilen olin niin onnellinen, etten tiennyt, minne olisin sen kaiken onnen laittanut. Joten se purkautui pieninä fyysisinä oireina. Ennen kuin sain kanavoitua ilon ulos nauruna.
Mutta kai se vain viestittää, että oikeasti tuntee. Kokee asiat voimakkaasti muutenkin kuin vain järjellä ja rationaalisimmalla tavalla. Ensisijaisesti aistimalla. Että kulkee tunteiden viitoittamalla tiellä suurimman osan matkasta.
Elina Heidi Rinkeli 
Ihana kirjoitus! Olen ihan samanlainen, että muistan ihan jokaisen huomion osoituksen ja onnittelut. Kaikki tuntuu jotenkin niin tosi tärkeältä kun huomaa, että ihmiset todella tahtoo muistaa juuri sinua ja puhua kauniisti. Sinäkin oon onnittelusi ansainnut. Tänään mennään juhlimaan 😉 <3
Ihana kello. Toivotaan, että miekkonen ei käy tätä kommenttiboksia lukemassa, koska mulla on sille hankintalistalla saman merkin kello lahjaksi 🙂 Niillä on miehille tosi hienoja kelloja!! 🙂
TykkääTykkää
Mä tiedän, että olet samanlainen. :') <3
Ja hei, hyvä lahjaidea. ;D Mä en ollut tuota edes toivonut, itse asiassa en tiennyt koko merkkiä, hehe. Tosi kaunis ja muntyylinen se kyllä on. 🙂
TykkääTykkää
Heh, mä aina ihmettelen, jos joku ylipäänsä muistaa, että mulla on syntymäpäivä 😉 Vaikka mulla onkin helppo syntymäpäivä 😀 Jokainen onnittelu tuntuu kivalta, oli se sitten Facebookinkin kautta 🙂 Jotenkin ite tahdon laittaa perinteisemmin tekstarilla onnittelut. En tiedä, miksi, mutta omalla tavallaan se ehkä tuntuu henkilökohtaisemmalta tavalta tärkeälle ihmiselle ❤
TykkääTykkää
Ihana kirjoitus ihanalta Elinalta! ❤
TykkääTykkää
Kävin heti tarkistamassa, koska sulla olikaan synttärit. 😀<3
Totta kyllä, että tekstari tuntuu tietysti henkilökohtaisemmalta. Kiitos vielä, hihi. ❤
TykkääTykkää
Kiitos, ihana Viivi. :')
TykkääTykkää