Hei veikka,
muistatko meidän huonekaluja pitkin kiipeilleen retkikunnan. Sen, kun heitit mun jalan alle sanomalehden ja pelastit mut varmalta lattiaanosumiselta. Entä muistatko sen, kun rohkaisit mua menemään ulos. Että uskaltaisin lähteä leikkimään taskulamppuhippaa naapurin lasten kanssa. Et varmaankaan muista sitä, kun kuiskin sulle hei veikka ootsä jo hereillä. Koska ethän sä ollut ikinä siihen aikaan aamusta.
Entä se kerta, kun makasit vihaisena lumihangessa. Ilman ulkovaatteita. Mä mietin, että toisinko edes lapasen sulle käteen. Ja aina sun kuunnellessa nappikuulokkeilla musiikkia mä pelkäsin sun korvien puolesta. En mä tiedä, auttoiko se pelkääminen sitten kuinka paljon – mutta ainakin sä kuulet vielä ihan hyvin. Usko pois, mä muistan myös sen housuepisodin; mua vieläkin säälittää se, kun et halunnut laittaa niitä jalkaan juhliin.
Tässä mä hymyilen sulle.
Joo, kyllä mä tiedän. Mä itkin joskus, vaikka ei mua oikeasti niin paljon sattunut. Mutta eikö se vähän kuin kuulu pikkusiskon hommaan? Silloin kun sä olit oikeasti vähän mahdoton, mä olin tosi surullinen. Itkin oikeasti. En mä halunnut nähdä sua vihaisena. Vaan iloisena. Koska silloin kun sä hymyilet, se on jotain niin puhdasta. Vilpitöntä. Edelleen.
Mä pidän siitä, että sä hymyilet nykyisin enemmän. Veikkojen mittapuulla melkein paljon.
Mä en aina ole ollut ehkä helpoin pikkusisko. Sitten mä olen ollut myös sairas pikkusisko. Mutta aina mä olen kuitenkin halunnut tosi kovasti olla sun pikkusisko. Tiedän, että sulla on ollut varmasti hankalaa. Munkin takia. En mä ole kuitenkaan ikinä koskaan halunnut sulle mitään pahaa. Luulen, että sä myös tiedät sen.
Tässä mä askartelen sulle lahjaa.
Musta tuntuu, että tänään mä rakastan mun isoveikkaa enemmän kuin koskaan. Jos se on edes mahdollista. Mä haluan olla ihan täyspäiväinen pikkusisko; aina sua varten, jos tarvitset jotain. Vaikka neuvoja. Koska näin aikuisena pikkusiskotkin voi neuvoa isoveikkoja. Usko vaan!
Ja kun sä ostit mulle kahvin tässä taannoin Mäkkärissä, se tuntui jotenkin tosi hienolta. Tässä minä istun veljeni kanssa. Mun molemmat isoveikat on ihan parhaita.
Sä olet yksi vahvimmista ihmisistä. Mun maailmassa ainakin. Sen vuoksi mä katson sua ylöspäin. En vain koska olet mun isoveli. Sitäkään sä et muuten ehkä tiedä, että olet auttanut mua tosi paljon. Ihan vain olemalla. Voimakas ja itsevarma. No, tollanen jääräpää.
En mä oikein tiedä, mitä antaisin sulle jouluna lahjaksi. Musta tuntuu välillä siltä, että parasta mitä sulle voin ylipäätään antaa, on terve pikkusisko. Sellainen aika välitön ja iloinen. Se, mitä mä oikeasti olen. Sen, jonka saatat muistaa ihan, ihan lapsuudesta.
Sano, jos olen väärässä. Mä nimittäin teen sun puolesta ihan mitä vaan.
T. Sun pikkusiskos
Elina Heidi Rinkeli 
Ihana, todellisen makuinen kuvaus sisarusten välisestä suhteesta sen suruineen ja iloineen! 🙂
TykkääTykkää
Ou mai gaad, mä ihan liikutuin tätä lukiessa :') Varmaan sun veikkakin, jos hän blogiasi lukee 🙂
TykkääTykkää
Apua. Miten ihanasti kirjoititkaan. Ihana isoveikka, ihana pikkusisko! <3
Ja veikalle kanssa: ❤
TykkääTykkää
Kaunista Elinaa. Niin kaunista ❤
TykkääTykkää
Ihana juttu, jos tuo välittyi! :')
TykkääTykkää
Kyllä hän taitaa lukea! Mä itse muutaman tipan tirautin tätä kirjoittaessani. :')
TykkääTykkää
<3
TykkääTykkää
Kiitos, Marissa. ❤
TykkääTykkää
Voi kuinka ihana teksti isoveljelle! Mullakin isoveikkoja on kolme kappaletta ja tekis mieli näyttää tää varsinkin tuolle nuorimmaiselle niistä.
Ja tää koskettaa mua kans erityisesti, koska mulla on samanlaista taustaa sun kanssa, teini-iässä sairastuminen. 🙂
Tiedän, että se on järisyttänyt myös veljien maailmaa ja etenkin nuorimmaista, koska ollaan sen kanssa pienenä oltu extraläheisiä. Teininä sitä vähän suhteet viileni eri kouluista johtuen ja no – teini-ikä. Nyt onneksi aikuisena ollaan taas lähennetty kaikkien kanssa ja en kyllä vaihtais ketään niistä (idiooteista :D) pois. ❤
TykkääTykkää
Oi, kolme! Voin kuvitella, miten sua on pienenä pikkusiskona viety, heh. 😀
Ihana kuulla, että olette lähentyneet nyt aikuisena uudestaan. Oot varmasti samaa mieltä, että omat isoveikat on suuri rikkaus! En kyllä itsekään vaihtaisi kumpaakaan pois. <3
Kiitos Laura kommentista. 🙂
TykkääTykkää