ajatuksia · elämä · onnellisuus

Onnelle herkistynyt herkkä.

Aika usein ja ehdottomasti liian usein. Usein olen pitänyt erityisen huonona asiana sitä, että ympäristö vaikuttaa minuun voimakkaasti: erilaiset aistiärsykkeet, ihmisten tunnetilat, eleet ja kaikesta tästä syntyneet omat tuntemukset. Voimakkaammin kuin ehkä joihinkin toisiin. En koe sitä tahalliseksi analysoinniksi, vaan enemminkin samaan tapaan havaitsemiseksi kuin silmillä pystyy näkemään herralla olevan hattu päässä. Äänenpainosi sanan ensimmäisessä tavussa kertoi jo tarpeeksi.
Kuinka monta kertaa kuulinkaan pienenä voi kun sä olet niin herkkä. Enkä milloinkaan luullut sitä muuksi kuin häpeälliseksi asiaksi. Sitä oli vähän kuin ristitulessa: olisin halunnut yrittää näyttää kiitolliselta päästessäni näkemään Helsingin ilotulituksen, mutta se oli melkein mahdotonta, sillä oikeasti vain pelkäsin pauketta ja kovia ääniä hirveästi. Koin monet asiat hyvin voimakkaasti, mutta samalla tunsin usein vähättelevyyden varjon päälläni: mietin monesti, ovatko pelkoni siten turhia vai tuntemukseni jollain tapaa vain vääränlaisia. Toisen ymmärtämättömyys tuntuu edelleen tänäänkin suurena kipuna rinnassa. Ajattelin jo pienenä emmä tarkoittanut -tokaisun kokeneen aika päiviä sitten inflaation: en löydä keinoa ilmaista vilpittömyyttä. Sanat kun eivät tunnu monestikaan riittävän. Koulussa kokeessa kyyneleitä pidätellessäni sätin itseäni osaamattomuuden lisäksi reagointitavastani. Älä viitsi olla niin herkkis
Ei elämä ole koulinut minusta yhtään kovanahkaisempaa. Reagoin ympäristöön ja sen synnyttämiin tunteisiin edelleen erittäin vahvasti. Tänäkin päivänä sanaharkka toisen ihmisen kanssa tuntuu maailmanlopulta ja muusta kuin sisäisistä tunteista alkunsa saanut ahdistus saa voimaan fyysisesti pahoin. En tosin ole enää pitänyt itseäni epänormaalina – vain liian herkkänä aikuisten maailmaan.   
Eilen auringonpaisteessa leveästi hymyillessäni mietin kuitenkin, miksi sen pitää olla aina juuri niin päin? Että herkkyys on aina vain pelkäämistä, itkemistä tai huolestumista – piilottelevien negatiivisten tunteiden aistimista. Ei kai se niin ole?

Ympäristö ja sen tarjoamat ilonaiheet saavat minut sädehtimään. Helpostikin, etenkin tuntiessani muutoinkin oloni vapaaksi. Olen ollut niin onnellinen viime päivien kauniista ilmasta, että olen suorastaan kuplinut aamusta iltaan. Pelkkä kevään ajatteleminen nipistelee vatsanpohjassa. Kuivat läikät kävelytiellä saavat minut hurmioon ja pinkomaan yhä kovempaa. Pidän itsessäni siitä, että huomaan ilman yrittämistä toisen lempeän katseen vasempaan nimettömäänsä luotuna ja ylpeyden silmissä omaa tuotosta vilkaistessaan. Herkkänä olen hyvä tarttumaan: innostukseen, iloon ja aitouteen. Ihmisen aito ilo saa minutkin innostumaan – ja aidon ihmisen innostus minut iloiseksi. 
Olen tälläkin hetkellä hirmuisen iloinen siitä, että saan lähteä ajamaan pian ja näin heti aamutuimaan Viikkiin. Eilenkin autossa katselin punaista taivaanrantaa ja nauroin ääneen Aamulypsylle. Matkasta on muodostunut oma onnellinen aamuhetkeni: olo on auvoisa aamuruuhkassa.
Onnelle herkistynyt herkkä. Uskon herkkyyden voivan muuttua myös voimavaraksi, vaikka se ei sitä olisikaan aina ollut. 

14 thoughts on “Onnelle herkistynyt herkkä.

  1. Mulla on aika samanlaisia tuntemuksia – herkkyydessä on niin paljon hyviäkin puolia, vaikka monesti ensimmäisenä tulee mieleen se, millaisia haasteita se elämään aiheuttaa. On ihanaa innostua pikkuasioista, eläytyä toisten kokemuksiin ja taiteeseen sekä liikuttua elämän pienistä ihanista asioista 🙂

    Tykkää

  2. Sinulla on mielenkiintoinen blogi ja kirjoitustyylisi on hauska! Olen pohtinut, että haluaisin hakea maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, mutta minua kiinnostaa moni hakukohde, enkä tiedä mikä olisi minulle paras. Olen kiinnostunut elintarvike- ja ravitsemustieteistä sekä kuluttaja- ja elintarvike-ekonomiasta. En oikein tiedä niiden eroja käytännössä. Olen saanut sellaisen käsityksen, että elintarviketieteissä voi kai erikoistua ravitsemustieteeseen, jos se kiinnostaa enemmän?

    Tykkää

  3. Samainen viikkiläinen, joka aiemmin postaili kommenttia, täällä hei! 🙂 kerrassaan aivan i-h-a-n-a kirjoitus, tuo ilotulitekuvaus voisi olla suoraan pätkä lapsuudestani. Ja koin aina, että minussa on jotain vikaa, kun muut ihmiset ympärilläni saattoivat nauttia vaikkapa jostakin tapahtumasta, toisin kuin minä. Ja siinä sitten tällaisessa tilanteessa yritin peittää pelon ja epämiellyttävät tunteeni teeskennellen,mikä ei tietenkään helpottanut tilannetta yhtään…

    Tykkää

  4. Ihana iloinen Elina kuvissa 🙂 Mä voin kuvitella sut pienenä pelokkaana Elinana ilotulitusten keskellä, mutta musta se on vain hyvä että me kaikki ollaan erilaisia ja itse koen, että herkkyys on enemmin positiivinen kuin negatiivinen asia. Herkkänä ihmisenä ainakin osaa iloita pienistäkin asioista, tosin sitten ne ei niin kivatkim jutut tuntuu hieman raskaammalta, mutta oon sitä mieltä että ole juuri niin herkkä kuin haluat! Mä katselin sohvan pohjalta sitä aurinkoa ja toivoin että pääsisin nauttimaan kevään ensimmäisistä auringonsäteistä mutta harmikseni influenssa pakotti jäämään sisälle. Onneks noi sun kuvat antoi energiaa mullekin ja pienen ilon auringosta 🙂

    Tykkää

  5. Heips ja kiitos! 🙂

    Hae ihmeessä, Viikki on kiva paikka, heh.
    Mutta siis. Mä en oikeastaan osaa kertoa paljoakaan kuluttaja- ja elintarvike-ekonomiasta ja niiden eroista. Ovat luonnollisesti painottuneet sinne markkinoinnin yms. puolelle. Mä olen yhden (tosi mielenkiintoisen) kurssin käynyt liiketaloustieteen sivuaineesta (organisaatiokäyttäytyminen) ja kyseinen kurssi kuului ainakin elintarvike-ekonomisteille pakollisena. Netistähän löytää nuo kaikki kurssikuvaukset yms. Kannattaa käydä tutustumassa, jos et ole vielä. 🙂

    Elintarvike- ja ravitsemustieteissä tutkintonimike on ETM molemmissa. Maisterivaiheessa on tosiaan mahdollista periaatteessa valita ravitsemustiede (muita: elintarvikekemia, elintarviketeknologia, mikrobiologia), MUTTA paikkoja on vain muutamia ja tunku sinne on tietysti suurta. Joten kaikki halukkaat eivät saa sitä maisterivaiheeseen. Sivuaineenahan ravitsemustiedettä saa lukea kuka vain ja siitäkin on kai olemassa kaksi eri laajuutta.

    Tällainen pikavastaus pähkinänkuoressa. 😀 Toivottavasti selkeytti edes vähän. Aina saa kysyä lisää. 🙂

    Tykkää

  6. Ihana Petra. <3 Kyllä se taakan sijaan voi olla voimavara, uskon niin.
    On niin hienoa tietää, että ystävä arvostaa just tällaisena. ❤

    Tykkää

  7. Hei taas viikkiläinen! 😀
    Mun mielestä on aina vaan ihana kuulla, että joku samaistuu teksteihin. Jos erilaisuus on rikkautta, niin välillä kyllä samankaltaisuuskin. Kiitos, kun tulit jakamaan sun muistoja ja mietteitä. 🙂

    Tykkää

  8. Hehe. 🙂 Voi vitsit, kun tuli mukava mieli sun sanoista. Just noinhan se on: on vain hieno asia, että me kaikki ollaan erilaisia. Sun kommentti oli niin lämmin, että se lämmitti mua enemmän kuin mitkään auringonsäteet.
    Paljon pikaisia paranemisia (flunssaa ja influenssaa on tosi paljon liikkeellä), jotta pääset säkin ulos nauttimaan alkavasta keväästä! :')

    Tykkää

  9. Hihi, ihana Outi. Kevät saa kyllä aina aikaan oikean onnellisuusryöpyn! Se on joka vuosi niin ihmeellistä aikaa. :')
    Kiiiiitos hirmuisesti ja sitä samaa! ❤

    Tykkää

  10. Ihanainen teksti, ihanainen sinä. <3

    Mulle on ollut siksikin niin tärkeä lukea se HSP -kirja, että vihdoin ymmärrän itseäni ja tätä herkkyyttä niin laajasti, että olen tiedostanut sen olevan jotain aika hienoakin. Ja siitä eteenpäin olen siitä vain nautiskellut, ja elämästä tällaisena. Kyllä se on rikkaus. Ja nimeonmaan siksikin, että näkee ne vivahteet ja pienet hienoudet kaikissa pikkuruisissakin asioissa. Sinä oot kyllä niin onnekas, kun oot saanut tietää tästä kaikesta HSP -jutusta jo näin nuorella iällä. Uskon, että säästyt monelta murheelta ja turhautuneelta pähkäilyltä siksi. Onneksi. ❤

    Tykkää

  11. Kiitos.<3
    Totta. Itsensä ymmärtäminen on kyllä hyvinvoinnin – ja kaiken – lähtökohta. Olen kyllä samaa mieltä, että erityisherkkyys on rikkaus: arvostan (toisissa ja itsessänikin) erityisesti juurikin niiden elämän hentoisten vivahteiden huomaamista. Vaikka toisaalta se voi olla välillä aika raskastakin.
    Mutta onneksi sä olet Heidi nyt saanut vastauksia. ❤

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s