ajatuksia · opiskelu · Ruoka · yliopisto

Tieto lisää tuskaa?

Tieto lisää tuskaa.
Tietoisuutta ympäristöstä.
Kolmesataakuuskymppistä näkökenttää.
Avarakatseisuutta.
Lisääkö tieto hyvinvointiakin.
Totuutta.
Toisten silmissä aina vilpillistä.
Tieto avaa asioita taustalla.
Aina siellä olleita tai ihan uusia.
Näkökulmia!
Ihan vain joskus tiedosta voi kiistellä.
Tieto lisää pelkoa?
Rajoja ja rajoittuneisuutta.
Stressiä.
Onko tieto osa hyvinvointia?

Opin jo pienenä sanonnan, että lääkärikirjaa ei kannata itse lukea. Myöhemmin opin, ettei internettiä kannata aina hyödyntää. Olen nimittäin ollut aina kova tyttö tekemään (omia) johtopäätöksiä ja diagnooseja, soveltamaan ja pyörittelemään asioita ehkä liiankin paljon. Senpä vuoksi olen ehkä toisinaan luullut olevani erittäinkin tietoinen, vaikka oikeasti olenkin ollut vain subjektiivinen. Minulla on paha tapa ajatella ”kyllä mä hei tiiän”. Läheskään aina en nimittäin tiedä. Mutta hei. Ei kyllä äitikään.
Olen miettinyt näitä asioita paljon lähiaikoina sellaisina hetkinä, kun olen istunut yliopistolla kurssilla elintarvikelainsäädäntö- ja turvallisuus. Olen ollut hyvin kiinnostunut, välillä kuitenkin erittäinkin ahdistunut: joku saattaisi ehkä tulla vainoharhaiseksikin. Että mitä sitä nyt sitten uskaltaa suuhun pistää. Toisaalta olen kuullut myös vakuutteluja – tieteelliseen tietoon perustuen. Haluaisin olla ehkä itse joskus luomassa tuota tietoa.
Tenttiviikoilta terveisiä.
Kurssin jälkimainingeissa. Tulevaisuudessa en varmaankaan koskaan tule syöttämään mahdollisille lapsilleni rusinoita. Lopetin itse riisikakkujen syönnin. En vain saa enää maapähkinöitä alas suustani. Tiedän, saattaa olla ihan tyhmää. Ketsuppivalintaa aion miettiä uudemman kerran. Valistan jatkossa aivan varmasti tupakoivaa beetakaroteenilisän syöjää. Enkä varmasti tarjoa pienille vieraille kahvipöydässä 1,7 korvapuustia enempää. Prosessoitua ruokaa söin kuitenkin ihan hyvillä mielin tänäänkin aamupalaksi. 
Ja mitähän vielä?

4 thoughts on “Tieto lisää tuskaa?

  1. Miksi ei rusinoita? Mitä kamalaa mulle tapahtuu ku syön joka viikko riisikakkuja? Apua :'D haluanko tietää. Vai oonko nyt onnellisempi kun en tiiä 😀

    Tykkää

  2. Haha, apua, en mä ketään neuvo olemaan syömättä, kunhan itse täällä ”panikoin”. :'D
    Hei uutisissakin oli noista riisikakkujen (riisin) arseenipitoisuuksista, googleta jos uskallat. Ja sitten rusinat:
    ”Okratoksiinia on todettu vuodesta toiseen yli 50-70% rusinoista.” (Tulli) Mun mielestä aika paljon ja siksi kai kiinnitin huomiota erityisesti. 😀

    Ja siitä onnellisuudesta. En tiedä, ehkä! :'DD

    Tykkää

  3. Heippa Elina! Olen seurannut blogiasi jo pidemmän ajan, mutta silti kommentoiminen on jäänyt. Haluan kiittää sinua siitä, miten hyvin kirjoitat, saat kaiken tuntumaan valoisammalta silti kaikkea turhaan hienostelematta. Nykyään sinunkaltaisiasi bloggaajia on vaikea löytää, kaikki tuntuvat olevan niin pinnallisia ja pilvipeitteessä kirjoittavia. Olet parhain, ainutlaatuisin ja aidoin sekä kynäsi sauhuaa erittäin luovasti ja omalaatuisesti, niin paljon kaikkea hyvää sinulle! ❤❤

    Tykkää

  4. Hei sinä ihana!
    Pieni tarina sinulle: Oli jo ilta ja hämärsi. Koko päivä oli vierähtänyt tenttikirjojen äärellä. Se sellainen tuhnuinen olo, ei masentunut, mutta hippaisen harmahtava. Kurkussakin tuntui ikävä karheus, alkava flunssa ilmoitteli itsestään. Rehellisesti sanottuna päivä olisi tietysti voinut olla onnistuneempi. Sitten kilahti. Jokin saapui sähköpostiin. Sinne klikkaaminen toi suurta iloa. Päivä päättyi? Sen viestin luettuani miltei hurmiossa.

    Kiitos sinulle kommentistasi. ❤ Tosi ihanasti sanottu. Hitsi, kiitos. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s