Hiominen. Tuntuu, että se on nykypäivänä yllättävänkin yleistä. Itsensä ja oman elämänsä hiominen meinaa. Ehkä hiojia on ollut kautta aikain yhtä paljon. Tai sitten ei. Nykypäivän arvomaailma saattaa kannustaa sellaiseen toimintaan. Kenties kiinnitän nyt vain enemmän huomiota heidänlaisiinsa. Niin siis. Tajuttuani, että olin itsekin mennä sellaiseen mukaan.

Kai useimmiten hiotaan omaa ulkonäköä. Maalataan, kohennetaan ja kulutetaan rahaa. Mutta myös linkitetään yhä useampia tavallisen elämän toiminto ulkonäköön: se ohjailee valintoja ja toimii motivaattorina. Miksi valitsen salaattia lounaaksi? Miksi käyn jatkuvasti läpi seitsenpäiväistä treeniviikkoa? Hiominen on jonkinlaista äärimmilleen vietyä keskittymistä, joka lähentelee jo hitsinmoista omistautumista. Hiominen saattaa lisätä kapeakatseisuutta. Eikä ihmekään. Keskittymiskyvyn kapasiteetti on kai aika rajallinen.

Joku on joskus ehkä väittänyt hiomisen kaltaisen toiminnan olevan oman elämän rakentamista. Että tavoitellaan määrätynlaista elämää. Ennen se oli ehkä oma tupa ja perunamaa -tyyppistä. Tänäpäivänä vähän toisissa sfääreissä: kivilinnaa ja Porschea pihalla tai vaikka täydellisen timmiä kroppaa ja salkkua kainalossa kauppiksen käytävillä. Olen kuullut, että hiomista pidetään yksinkertaisesti vain tavoitteiden asettamisena ja niitä kohti pyrkimisenä. Moni perustelee toimintaansa sillä, että muulla tavoin elämässä ei saavuta yhtikäs mitään. Hiominenko kunnianhimoa omaa elämää kohtaan?

Vahingossa ja yrittämättäkin. Saan sellaisesta huonoja viboja. Tulee mieleen, että hiominen on joissakin tilanteissa ennemminkin vain kuorien rakentamista, pintapuolista, jopa kulissien pystyttämistä. Tiedostamattoman paineen alaisena yrittämistä näyttää, että omasta elämästä on johonkin. Mieluiten suureen ja valtaisaan.

Tiedäthän, mitä tapahtuu, kun oikein keskittyy. Sitä sivuuttaa itselle epäolennaisen ja vain harppoo kaiken sellaisen turhanpäiväisen yli. Hiominen kun saattaa olla voimakaskin flow: ihminen kuulee vain tavoitteiden kutsun. Siitäkin huolimatta, että elämä on niin paljon muutakin. Mukaansatempaavia tunteita, yllättäviä aistimuksia ja uusia kokemuksia. Hiojalle aikalailla turhuutta. 

On aika pelottavaa kuvitella tilanne, jossa tajuaa käyttäneensä oman aikansa vain pyrkimiseen ja samalla sivuuttaneensa kaiken kokemisen.