Näin jälkeenpäin ajateltuna ystävystyminen ei ole ollut minulle koskaan äärimmäisen hankalaa, vaikka se onkin tuntunut aina melko haastavalta.
Onko siinä mitään järkeä? Olen ujo, minulla on siltikin ystäviä. Olen kai aina ajatellut koko prosessin omassa päässäni monimutkaisemmaksi kuin se oikeasti onkaan. Eihän ystävyyttä varsinaisesti tehdä tai suunnitella eikä itseään voi oikeastaan muokata ystävyyteen sopivaksi. Ei ihminen voi olla vääränlainen ystäväksi. Aito ystävyys kai syntyy jo olemassa olevista komponenteista – usein vieläpä aika huomaamatta. Tai sitten ystävyyttä ei vain yksinkertaisesti koskaan synny. Todellista sellaista ainakaan. Ystävyys on jotakin kahden ihmisen välillä tai useamman ihmisen kesken, ei varsinaisesti yhdessä ihmisessä itsessään. Vaikka ystävyys joskus hiipuisi, satuttaisi tai katkeaisi, se jättää kuitenkin aina molemmilta puolilta tarkasteltuna yhtä suuren aukon. Uskoisin.
Sellainen huomaamatta kehittynyt ystävyys omalla tavallaan aina yllättää, mutta samaa aikaa tuntuu kaikkein luonnollisimmalta. Välillä olen joutunut miettimään, kuinka jokin ystävyys oikein toimii, kun se ei olekaan lainkaan käyttäytynyt kuin aiemmat: kuin opettelisi täysin uuden kielen.
Olen ystävystynyt jäätelökioskin nurkalla, kassan takana ja ihan sattumalta. Sitten olen ystävystynyt myös loputtoman pitkiltä tuntuvilla luennoilla ja blogin kommenttiboksissa. Muutaman kerran olen tutustunut hihasta nykäisyn seurauksena. Välillä aika yllättävätkin tilanteet ovat johtaneet ystävyyteen.
Viime sunnuntaina valmistimme ystäväni kanssa brunssin, jonka jälkeen elämä (ja maha) tuntui taas asteen verran täydemmältä.
Uudet ystävät eli nopsat pikasämpylät
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 rkl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1,5 rkl hunajaa
2,5-3 dl vettä
Sekoita ainekset ja paista noin 15 minuuttia 200 asteessa.
Elina Heidi Rinkeli 
Oi näyttääpä toi kakku hyvältä! 😀
TykkääTykkää
Mun ystävä taikoi sen ja oli kyllä ihan älyttömän herkullista. 🙂
TykkääTykkää
Mä teen usein itse sämpylöitä ja aikalailla tollasella ohjeella ja ne on hyviä! Ja toi kakku näyttää täydelliseltä. Varsinkin kun rakastan juustokakkuja! 🙂 Terkuin Mia
TykkääTykkää
Mä leivon sämpylöitä liian harvoin, mutta tuolla pikaohjeella ehkä nyt sitten vähän useammin, heh. Ja jep, tuo Marianne-juustokakku oli kyllä ihanaa! Meidän pitää järkätä joku kerta yhdessä brunssi!
TykkääTykkää
Hei Elina! Pienen tauon jälkeen oli niin ihanan kotoisaa palata lukemaan blogiasi. Haluan jälleen kiittää sinua näistä omalaatuisista, aidoista ja ennenkaikkea inspiroivista postauksistasi jotka saavat minut aina niin hyvälle tuulelle, suuri kiitos!
TykkääTykkää
Heippa Hanna! Olipa aivan superihanaa lukea tällainen viesti heti aamusta. Kiitos siis itsellesi. Mukava kuulla, että olet palannut ja myös viihtynyt. :')
TykkääTykkää