ajatuksia · kiitollisuus · oma elämä · ystävät

Elämän loppuun asti.

Viikonloppuna hyppäsin autoon ja nappasin ystävän kyytiin. Pysähdyimme Pandan tehtaanmyymälässä ja pääsimme vajaan kolmen tunnin ajamisella perille. Jyväskylä oli  nimittäin määränpäämme. Otimme alkuun oikein ison ryhmähalin, minä ja kaksi parasta ystävääni. Tirautimme muutamia kyyneliä yhdessä kasassa. Kävimme ravintolassa syömässä ja tuulettumassa illalla. Kuitenkin kaikkein antoisinta olivat ne lukuisat keskustelut: meidän syvällisimmät ajatukset natsaavat aina. Juttelimme paljon ja ihan joka välissä. Ihmettelimme Jyväskylän mukavia ihmisiä. Yöllä levitimme lattialle siskonpedin. Aamulla leivoimme Rinkelin pikasämpylöitä ja surauttelimme banaanijäätelöä. Makoilimme patjoilla ja annoimme margariinin sulaa lämpimän leivän välissä. Nauroimme koko seuraavan viikon verran varastoon. Banskujätskitkin siinä kerkesivät puoliksi sulaa. Hyvästelimme. Se ei tunnu mielestäni koskaan kestämättömältä, sillä vahva yhteys välillämme säilyy välimatkasta ja kuluvista päivistä huolimatta.

En ollut edes huomannut, että puhumisen tarve oli minullakin suuri. Vasta raukea olo kaiken sen keskutelemisen jälkeen kertoi, että halu saada kaikenmoista ulos oli suorastaan pakottava. Mielestäni parhaimpia asioita ystävyydessä on vuosien aikana vahvan yhteyden syntyminen ja sitä kautta oman itsensä paljastaminen eli persoonan, ajatusten ja elämässä tapahtuvien asioiden kokonaisvaltainen jakaminen. Aito ystävyys on niin suloisen puhdasta, vilpitöntä, että sitä voi verrata ihan jo rakkauteen. Välillä tuntuu, että syvä ystävyys saattaa olla jopa harvinaisempaa kuin rakkaus toista kohtaan: ystävyys kun on jossain määrin katoavaisempaa. Kuinka moni huoltaa säännöllisesti omaa ystävyyssuhdettaan? Vaikka uskon ja tiedän, että ystävyyttämme ja sen kestämistä ei tarvitse tulevinakaan päivinä epäillä, on tietynlaista työtä tehtävä siltikin sen eteen, että ystävyys välillämme ei muuta muotoaan. Sielunsiskous ei välttämättä pysy yllä ainoastaan whatsapp-viestein. Yhtälailla me kolme tarvitsemme välillä yhteistä aikaa ja yhdessä vietettyjä viikonloppuja kuin ketkä tahansa rakastavaiset.
Toinen ystävistäni kertoi viikonloppuna kyynel silmäkulmassa, että on onnellinen, kun näytän nykyään niin tasapainoiselta. Sanoin, että näet ihan oikein. Toivon hänen ajatelleen ”tietysti”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s