Miksi joitakin piirteitä ihmisessä pidetään ajattelematta huonoina? Mistä on syntynyt pirulaisen leima tietyille luonteen ominaisuuksille?
Mulle on pienestä asti opetettu yhtä asiaa: malttamattomuus on pahasta – lähes synti. Monen toimesta, ei vain kotoa käsin. Taito odottaa on ollut tavoiteltavaa ja parantamisen varaahan mulla on aina ollut. En mä ole liian montaa kertaa ääneen kenellekään kertonut olevani aika äärettömän malttamaton, sillä onhan se ollut pienoinen häpeäpilkku itsellenikin. Seuraavalla viikolla tai jopa huomenna on mulle täyttä kidutusta – ihan joskus kohtakin. Ilmaisut nostattavat mussa ristiriitaisia tunteita, lähinnä taistelua malttamattomuuden ja hyväkäytöksisyyden välillä. Mulla on näin aikuisenakin vielä ollut olo, että malttamattomuus on sitä parempi, mitä tukahdutetumpana se mussa esiintyy: pahe, joka ei olisi pahasta, jos vain kitkisin sen kokonaan pois.
Eilen illalla joulutonttuja väkertäessäni mä puhuin näitä asioita ääneen. Ja se – siis ääneen asioiden sanominen – loi mulle vahvan oivaltamisen kokemuksen. Eikä siihen sekoittunut lainkaan kapinahenkeä, vaan ainoastaan vilpitöntä tajuamista.
Malttamattomuus. Miksi piirre ei voisi olla ihmisen aarre?
Itse asiassa jokaisen kuuluisi saada edes ripaus malttamattomuutta. Väitän tyytyväisen elämän jopa vaativan sitä. Mä olen liian monta tarinaa kuullut siitä, kuinka odottamalla ei suunnitelmista huolimatta ole ehtinyt koskaan saavuttaa tai saada; odottamalla on lopulta odottanut vain ajankohtaa, jolloin on liian myöhäistä. Mä näen malttamattomuuden siten nykyisin mahdottoman arvokkaana piirteenä, sillä se on elämää riittävän ripeästi eteenpäin ajava voima. Kuinka monella on loppujen lopuksi varaa odotella päivästä tai vuodesta toiseen? Mä itse koen, etten uskalla olla odottelija. Malttamattomana mulla on oikeastaan paljon enemmän aikaa, jota vieläpä voin ja osaan käyttää.
Voi malttamattomuus. Luulen, ettei moni vieläkään käsitä piirteen moniulotteisuutta ja sitä, mitä kaikkea se oikeastaan viestii ihmisestä. Mä näen malttamattomuuden nimittäin myös mun monien hienouksien ilmentäjänä: innostumisen, omistautuneisuuden ja tiedonjanoisuuden esimerkiksi.
Lopuksi vielä. Malttamattoman silmissä loistaa sellainen palo, joka usein saattaa uupua jatkuvan odottelijan katseesta.
Elina Heidi Rinkeli 
Täällä toinen malttamaton hei!!! Tässä piirteessä on myös hyvät puolensa – niin aika lailla kaikessa 🙂 Elämän toimeenpaneva voima on kuitenkin ehkä ihanin luonnehdinta malttamattomuudesta mitä oon kuullut ❤
Mulle esitettiin muutama viikko sitten tällanen luonnehdinta luonteenpiirteistä: ne on neutraaleja, ei itsessään hyviä tai pahoja. Ja tavallaan tän allekirjotan, koska monesti jostain piirteestä voi yhdessä tilanteessa olla haittaa, kun taas toisessa hyötyä. Jos kuitenkin keskittyy ajattelemaan voimavarakeskeisesti, kaikista sun piirteistä löytyy jotain hyvää 😉
TykkääTykkää
Mitäs me malttamattomat! ❤
Hei toi on sellainen ajatusmalli, jota itsekin haluaisin noudattaa: että luonteenpiirteitä ei tarvitsisi luokitella pahoiksi tai hyviksi. Koska ei mun mielestä muutenkaan pelkkä luonteenpiirre tee ihmisestä "pahaa" tai "hyvää", kyllä se on se, miten ihminen vaikkapa päättää "käyttää" piirrettään ja ilmentää itsessään sitä. Ja lisäksi oikeastaan luulen, että just esimerkiksi malttamattomuuden huono leima on vähän sellainen vanhahtava (edelleen kyllä elävä) käsitys.
Kiitti ajatusten jakamisesta. :*
TykkääTykkää