Lähiaikoina mä olen todella miettinyt sitä, millaisia ihmiset piirteineen ja ominaisuuksineen ovat.

Mun elämääni kuuluu eräs ihminen, jolla on hieno taito. Itse asiassa semmoinen, jonka tahtoisin itse kovasti täysin omaksua. Ehkä se on juuri taito, ihan hyvin se voisi olla myös asenne tai päätetty suhtautumistapa, voi se liittyä luonteenpiirteisiinkin jollakin tapaa. Kuitenkin yhtä kaikki, vilpitöntä ja kuitenkin opittavissa, siten uskon ominaisuudesta.

Sitä voisi kuvata seuraavasti;

hänen ennakkoluulottomuutensa ja sen toisille osoittaminen olemalla ainoastaan se mitä oikeasti on.

Nykymaailmassa yksi isoimmista haasteista itsellenikin on kyky olla menettämättä ennakkoluulottomuutta erilaisten kokemusten jälkeen. Sivusta seuranneena mä olen kuitenkin nähnyt, mitä kaikkea hienoa sellaisella asenteella voi saada aikaan niin omassa kuin toistenkin elämässä. Kai sen vuoksi mä aina vain koetan uudemman ja uudemman kerran soveltaa jokaiseen kohtaamaani ihmiseen ennakkoluulotonta ajattelumallia.

Mä olen nähnyt, että ennakkoluuloton suhtautuminen on ihmisille äärettömän tärkeää, vaikka he eivät itse sen tärkeyttä edes sinänsä tunnistaisikaan; ennakkoluulottomasta – etenkin vieraasta tai vasta tuttavasta – on helppo ja turvallista pitää.

Ennakkoluulottomat ovat helposti lähestyttävissä, matalan kynnyksen tuttavia.

Mun mielestä ennakkoluulottomuus on toisen silmiin katsomista samalta tasolta.

Ennakkoluulottomuuden tulisi olla aina lähtökohta. Se ei ole yhtä kuin sinisilmäisyys, vaan paremminkin toiselle mahdollisuuden tarjoava – tarkoittaen kai mahdollisuutta tulla kohdelluksi ilman ennakkoluuloja kunnes toisin todistetaan. Ennakkoluuloton lähestymistapa ei tosin poista harkinnanvaraisuutta.

Mä olen huomannut ennakkoluulottomuuden olevan yksi suurimmista avaimista ihmisen omaan menestykseen – käytännössä ja kuvainnollisesti. Ennakkoluulottomuus nimittäin usein ohjaa otollisten tilaisuuksien luo.

Ennakkoluulottomuudella on mahdollista ansaita. Kaikkein eniten kai toisten ihmisten syvää hyväksyntää vastavuoroisesti itselle.

Ennakkoluulottomuuden yhtä aikaa haaste ja hienous on vilpittömyys. Sillä ilman vilpittömyyttä, ennakkoluulottomuuden ydintä, sillä ei tee paljoakaan.

Yksinkertaisesti: ennakkoluulottomuus sopisi ihan kaikille. Se tekee ihmisestä ulkoisestikin puoleensavetävän, viehättävän, vastustamattoman.