aamuajatukset · elämänasenne · onnellisuus · vähän runoo

Anna elämän tuntua hyvältä.

Anna elämän tuntua hyvältä.

Salli vaikeus, salli haikeus.
Salli jättää joskus urheus.
Sallit pysyvyyden.
Salli jälkeen kaiken muutos.
Salli itsesi kulkea edes ja takas.

Salli enemmän.
Salli välillä vähemmän kuin riittävästi.
Salli antaa, salli luovuttaa.
Salli välillä suurella kädellä ottaa.

Salli aurinko käsivarsilla.
Salli lämmön hikipisara otsalla.
Salli jäätelö ja jäätelötön päivä.
Salli valinta;
anna sen aina olla puolesta parhaan,
ei vastaan.

33074615_1899381743407623_5845710859363418112_n.jpg

Anna elämän tuntua hyvältä. Antamatta jättäminen on kai suurin syy keskivertokaameaan eloon. Siinä ehkä yksi suurimmista oivalluksista, jossa voin mennä elämisessä vikaan. Vaikka puitteet olisivat kohdillaan ja itse asiassa elämä onnellista oikeasti, itse on annettava myös elämän tuntua hyvältä – muutoin selittämätön kaipaus johonkin – kenties onnellisempaan, parempaan – ei tunnu hellittävän. Näin mä luulen.

ajatuksia · elämänasenne · itsetutkiskelu

Monimutkainen polttoaine.

Mistä ammentaisikaan päivään polttoainetta.

Mä näen sen näin: vaikka olisi ollut unta kellon ympäri, olisi surauttanut viherpirtelöt ja olisi meditoinut aamun ensimmäiset tunnit, siis perustanut itselleen lähtökohtaisesti pirteimmän mahdollisimman päivänaloituksen, on ihmisen ammennettava siltikin pitkin päivää polttoainetta jostakin lähteestä. Siis tankattava sisäisestä lähteestä nimenomaisesti, kuten elämälle asetetusta perusarvosta tai toisaalta hätälenkistä, käyttäytymismallista, johon ehkä omaa ymmärtämättömyyttäänkin on tottunut tarttumaan.

Ehkä mä käsitän sen myös näin: että mikä on kenenkin ajava voima esimerkiksi iltapäivän tylsänhuuruisina tai torkkujentäyteisinä hetkinä, kun oma minuus tulisi kantaa kunnialla iltaan saakka.

Kai mä ajattelen sen näinkin: mihin ihminen on valinnut nojaavansa itselleen kaikkein pitkästyttävimpinä, epämieluisimpina tai haastavimpina hetkinä. Tai vain päivän aikana edetäkseen uinahtamiseen asti. Että onko ammennettavan voiman lähde missä; oman elämän sisällä itsetuntemuksessa ja käsityksessä itsestä, siinä, mitä haluaa itsestään tilanteesta riippumatta viestittää vai vaikka puheessa jostakusta toisesta. Sillä tajuttuani ihmisten ammentavan ajavaa voimaa eri lähteistä, tajusin sellaista myös oikeasti tapahtuvan. Ammentajia on monenlaisia – ottamatta kantaa lähteen paremmuuteen.

blogi150

Mä itse ajattelen oman ajavan voimani olevan halu viestittää omien arvojeni mukaista toimintaa ja vilpittömyyttä, joista kummaankaan en halua olevan tilannesidonnaista.

ajatuksia · elämänasenne · perfektionismi · vähän runoo

Mennään näillä mitä on.

Mennään näillä mitä on.
Riittää kaipuu korkemmalle.
Ylletään sille oksalle, joka taipuu.
Annetaan periksi sen periksiantamiselle.
Kasvetaan ja kurotetaan
sen sijaan, että jo oksalla ollaan.
Eikä mennä vasta täydellisyyden kera.

blogi147.jpg

Mä olen aina kantanut repussa tätä: olisitsä pikkasen vielä jotain suurempaa, no ethänsä ole. Siksi mä olen ollut huono vastaamaan tähän: kerro pystytsä vähän. Koska mä en ole koskaan mennyt näillä mitä mulla on. Vaan se on aina mennyt tähän: siihen vähään yritän yrityksellä olla enempi. Tähän päähän kun ei ole koskaan mennyt tämä: valjastetaan tämä mitä mulla on ja loput vähän oksaa taivuttamalla. Vaikka siitähän seuraa eittämättä tähän riittävä mä.

aamuajatukset · elämänasenne · hetkessä · oivallukset

Millä kaikkea kantaa.

Niin monesti moni meni jo;
tämä hetki on nyt jo ohi.

Ottaisi oleellisimman olalle,
silti kantaa seuraavaan kaunankin.

Ei mitä, vaan millä.
Sillä kaikki tulee mukana kuitenkin.

blogi144.jpg

Kolme tuntia kun mä perjantaina juoksin putkeen, ehdin pilkkoa elämääni aika pieniin osiin; mittayksiköissä lyhyimpiin, hetkiin. Hetki elämästä on hassu, koska pääsääntöisesti se meni jo. Vaikka se jättääkin jälkeensä paljon kaikenlaista – muistoja, ajatuksia, tunteita ja niiden mielettömimpiä yhdistelmiä. Kaikenlaisista sellaisista ihminen kai ottaisi mielellään mukaansa seuraavaan itselleen vain kaikkein oleellisimmat: kauneimmat sävelet linnunlaulusta ja pehmeimmät vilkaisut väkijoukosta. Mutta en usko, että sitä niin pystyy valita. Että mitä mukaansa edellisestä seuraavaan kuljettaa. Kun kulkeutuu. Luoja, kun kaikki vaan kulkeutuu.

Siksipä oleellisimman erottelun sijaan oleellisinta on kai pohtia tätä: millä sitä kaikkea edellisestä seuraavaan kantaa. Ja ylipäätään raahaako vai kantaa.

aamuajatukset · elämänasenne · oma elämä · onnellisuus

Sekunteja neljäsosissa.

Kahvi tippuu rivakkaan.
Ennen tippa kerrallaan.
Tänään yritetään
kolmea yht’aikaa.

Vuodenvaihde helteillä.
Keskikesä ensimmäisenä päivänä.
Puoli kierrosta edellä
jatkuvalla syötöllä.

Ja sydän kysyy minulta,
kuinka kauan
me päätetään jaksaa tällaista.

Sekunteja neljäsosissa.

IMG_20171117_094121_125.jpg

”Hetki tulee, nappaa kiinni, roiku mukana, laske irti. Kunpa vain saisin astella pitkin tätäkin hetkeä, ehtiä vilkaisemaan kertaalleen edes oikealle. Sillä vaikka hetkiä tulee jatkuvalla syötöllä tänäpäivänä, olkoonkin kiireisiä, ei jatkumo ole ikuinen. Muistutti mulle eräs eilen.”

ajatuksia · elämänasenne · onnellisuus

Uusin silmin kurkkuvoikkaria.

Kun elämäni on kunnossa. Olen lisäksi elämäni kunnossa. Hyvä elämä, mä en pysty jostakin syystä kuitenkaan kertomaan siitä omasta takaa. Miksi. 

Näin muotoilisin muutamaan lauseeseen sen, mitä kerran kuulin. En mä mitään vastannut, tietenkään, ventovieras. Mutta eipä vastannut se toinenkaan, ventovieraan tuttu. Enkä olisi ihmetellyt, vaikka vaikeneminen olisi johtunut puhtaasti kalikasta kurkussa poikittain – siis aivan liian visaisesta, mutta niin anovasta, kysymyksestä. Hiljaa he jatkoivat istumista, kuten tein itsekin. Taisi sauhuta meidän jokaisen pään sisällä kuitenkin.

Viime viikolla mä sitten keksin vihdoin yhden mahdollisen ehdotelman. Tuskin vastausta sellaiseen  kysymykseen voi koskaan kukaan antaa. Mutta mä tykkään ajatella, että vastauksienkaltaisilla ehdotelmilla toki saattaa saada jotakin aikaan.

Jos kaikki on kohdillaan, mutta tunne hyvästä elämästä antaa odotuttaa. Niin kuule ventovieras. Sinuna yrittäisin vaihtaa silmät uusiin joka kerta, kun katsot uudemman kerran mitä vain ennestään tuttua asiaa. Sillä tiedätkös vielä tämän: jos ihminen on kykenevä soittamaan ilmakitaraa, silmien vaihto luonnistuu yhtä lailla.

IMG_20170831_134635.jpg

Vasta viime aikoina olen itse havahtunut siihen, kuinka suuressa roolissa onnentunteen kannalta on halu katsoa joka päivä kaikkea sitä päivittäistä kuin aivan uutta. Kaurapuuro tai rakas ihminen, samapa tuo. Koska ihmisen elämä on hyvin usein pitkälti saman toistoa, maanantaista perjantaihin ainakin, elämä myös osaa turruttaa sen sisältämistä hyvistä asioista huolimatta. Uskon, että siihen sellaiseen auttaa, että pystyy katsomaan kurkkuvoikkaria uudessa valossa vielä perjantai-iltanakin – eikä vain tunturien rinteillä, vaan myös kotisohvalla.

Vaikkakin. En mä sen haastavuutta kiistä. Tahtotilaa ehkä siltikin eniten punnaillaan.

ajatuksia · elämänasenne · oma elämä · oma hyvinvointi · onnellisuus

Joskus sataa rankemmin.

Joskus sataa rankemmin.

Kerran mä vain seisoin, kun tiputteli teräviä taivaalta.

Sellaisten sateisten vuosien jälkeen mä olen seissyt ukonilmassakin miltei mielelläni – tuntematta sadepisaroita lainkaan märkinä. Itse asiassa ooksä sokerista -lausahdus on ihan mun lemppareita. Voimakkaatkaan ryöpyt eivät mua estä enää lähtemästä ulos, eivät taivaalta ropisevat kummajaisetkaan. Kun teräviä tuli taivaantäydeltä, lupasin muistaa vastedes tulevaisuudessa loskasateen alla, etteivät hajanaiset huolet ja ongelmat saa kasteltua mua niin läpimäräksi, että menettäisin toivoni.

Joskus sataa rankemmin

merkitsee mulle lähinnä  neutraalia toteamusta elämän lainalaisuuksista. Ja kun ihmisten kuulee käyvän läpi elämän sisältäviä kiintiörankkasateita, nyökkäilen itsekin aina samassa aallossa. Onnellisen aurinkoisia päiviä tuskin tuntisi, jos harmaa taakka ei koskaan kastelisi olkapäitä. Lapsena sen kai jo itselleni selitin laulamalla tulvien pelossa Kari Tapion päälle, että myrskyn jälkeen on poutasää.

20045822_1580734728605661_1530509902_n

Silloin kun sataa rankemmin.

On kai turha kääntyä enää kohdassa, jossa koti on yhtä kaukana takanapäin kuin edessä. Kulje vain oikeinpäin, mä askeleitani ukonilmassakin kehottaisin. Eivät pilvet ikuisuuksiin seuraa, vaikka välillä kattokin vuotaisi. Niin kauan kun taivaalta ei tule teräviä, voi aika huoletta kai viettää aikaa sateessa.

Toisin sanoen olla onnellinen niin kauan kuin huolet ja ongelmat eivät kosketa suoraan terveyttä.