ajatuksia · lifestyle · oma elämä · pienet hetket

Tarina tapaamisesta Päivin kanssa.

Nämä ovat näitä tarinoita elämästä. Sellaisia, jotka kumoavat kaikenlaista, kuten jo ajateltuja ajatuksia. Perjantaina sattui yllättävä vajaan muutaman tunnin kestänyt tarina, jollaisia oikeasti toivoisin tapahtuvan useammin. Näin sunnuntaina ajateltuna ainakin.

Helsinkiin suuntaava juna jäi Tikkurilaan. En tiedä, olisiko se kuinka nopeasti päässyt jatkamaan matkaa. Kuulutukset kuitenkin antoivat ymmärtää, että Tiksin busseihin hyppääminen olisi kannattavaa. Siinä satuin sitten pyörittelemään päätäni ja katseeni osui samassa junavaunussa – ei kuitenkaan aivan vastapäisessä penkissä – istuvan naisen silmiin. Lähetääks yhessä suunnistaa bussii, hän heitti just minulle. Toivon, ettei häkellykseni näkynyt hirvittävän selkeästi.

Bussissa sitten körötellessämme ja selvittyämme tiedosta, että matka ottaakin vartin sijaan tunteroisen, huomasin jo kertovani hänelle siitä, kuinka laitoin itsekin merkille täysikuun kauneuden ja siitä, millaista on olla perheen nuorimmainen. Hän kertoi minulle Minna Parikan kengistä ja omasta tyttärestään.

Siinä ylitettiin Vantaan rajojen lisäksi kaikenlaiset ikärajat ja aikarajat. Ei haitannut useampien vuosien kuilu välissämme, eikä lainkaan vasta vartin tunteminen. Rautatientorille saapuessamme olisin voinut jatkaa vielä kahvikupposen äärelle turinoimaan. Voi Päivi, että oli kivaa! Vai kuka olitkaan. Nimet kun vaihdettiin jo siinä häkellysvaiheeni aikana.

blogi702

Hei Päivi meidän bussireissua yhä mietiskellen.

Mutta tämä se todisti, että kyllä ihminen voi vain vaikka hetkeksi kävellä toisen elämään. Täyttää sitä bussimatkan verran ja poistua sitten sulavasti. Itse asiassa jäi ihan kutkuttava olo tapahtuneesta. Ihan jokainen ihminen varmasti kaipaisi tällaisia pieniä pätkätarinoita omaan elämään.

Ja jos joku päivä satun vielä jämsäläisen Päivin – vai olikohan se juvankoskelainen Riitta tai joku muu – tapaamaan, aivan varmasti jatkamme huulen heittoa mahtavasta tuuristamme.

2 thoughts on “Tarina tapaamisesta Päivin kanssa.

  1. Olipas hauska kertomus Päivistä ja tällaiset kohtaamiset piristää aina päivää! Olispa hauska jos itsellekin sattuisi joskus vastaava tilanne. Tai no ehkei tarvitse junan jättää matkalle mutta että saisi tuikituntemattoman kanssa rupatella ja mikä parasta että se tuntuisi aivan luonnolliselta 😀 Auton jättäessä matkalle ja hinausautoon hypätessä ei tosiaan tälläista kohtaamista tullut. Ennemminkin kiusaantunut hiljaisuus koko matkan kun ei hinausauton kuski sanonut sanaakaan..

    Tykkää

    1. Juu tää oli jotenkin mieleenpainuva juttu! Varmaan just sen takia, että tuntui niin luontevalta, vaikka mä saatan olla ihan tuntemattomien kanssa joskus vähän jähmeä, haha. Ja tollaset kiusalliset hiljaisuudet on kyllä aina aika pahoja. 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s