Hei sinä. Sinua ympäröi juuri se, mihin katseesi kiinnität.

Kun muutama viikko sitten ostin pienen minttua kovasti väriltään muistuttavan kesäauton, olin varma, etten ollut koskaan edes ohittanut sen väristä Puntoa. Minttu tuntui tietysti sopivalta väriltä nuorelle naiselle, mutta samalla myös perin huomiotaherättävältä. Enhän ollut itsekään nähnyt sellaista liikenteen seassa aiemmin, Puntona varsinkaan. Kun kuitenkin ehdin autollani ajella töihin, takaisin ja tallille, hämmästyin suuresti. Sillä viikon aikana vastaan kurvasi kaksi täysin väriltään ja merkiltään samaa menopeliä, lisäksi yksi löytyi jopa tallin pihalta.

Hämmennys oli jälleen sellainen varsin voimakas konkretisoitumisen hetki ajatukselle, että minua ympäröi todellakin juuri se, mihin katseeni kiinnitän. Itse asiassa en ole enää edes varma, onko ihmisten, joiden ympärillä tuntuu pyörivän jatkuvasti kaikenlaista, lähettyvillä sittenkään sen enempää yhtään mitään – osaavatko he sellaiset henkilöt vain katsoa oikeita asioita. Luonnollisesti katseen kiinnittämiseen vaikuttaa moni asia, siis jos ei niinkään konkreettinen kuin minttu Punto, niin ihan vain vallalla oleva tunnetila. Toisaalta se juuri on hankaluus: surullinen ihminen näkee ympärillään ainoastaan lisää surua. Ei sitä kai turhaan puhuta oravanpyörästä, enkä kai turhaan ole pitänyt taitoa hypätä oravanpyörästä pois ihmisen yhtenä tärkeimmistä taidoista hyvän elämän kannalta.

Samalla tulin ajatelleeksi myös valittelua ”samoista vanhoista ympyröistä”. Tiedän ihmisiä, jotka jatkuvasti muuttavat paikasta toiseen uuden perässä, koska kaikki toista kierrosta pyörivä kyllästyttää niin hitsisti. Mutta kuinka monella tapaa voi samaa, vanhaa ympäristöä tarkkailla? Varmasti niinkin monella, ettei ihmiselämä riitä kyllästymisen syntymiseen.

Kai katseen kiinnittäminen on haastava taitolaji, siten luulen. Itseisarvo ei välttämättä ole kaikkein oleellisimpaan tarttuminen, pieninpäänkään. Olen pohtinut aiemmin paljon pikkuruisten asioiden merkittävyyttä ja ollut vakuuttunut niiden näkemisen tärkeydestä. Yhtä lailla kuitenkin jättikokoinen kohde voi jäädä katseen ulkopuolelle köyhdyttäen kokemusta rikkaasta ympäröivästä.

Ajattelin alkaa katsella itseni rikkaaksi.