ajatuksia · itsetutkiskelu · oivallukset · oma elämä

Insert: pari hoksausta.

Enter. Astu sisään. Insert. Lisää uusi. Vähän samaan tapaan kuin joka päivä töissä. Kyseessä vain on mun pääni sisäinen loki. Sinne mä kirjaan irrallisia lauseita ja poistan ne siten seilaamasta päämäärättömästi ajatustenpaljoudessa. Mutta ei missään nimessä kuitenkaan deleteä.

”Vastuu siitä, että pystyn olemaan oma itseni, ei ole vain minulla.” Selittää ehkä sen, miksi aikaa sitten oma yrittäminen ei riittänyt ja oikeastaan senkin, miksi omana itsenä oleminen tuntuu tätänykyä huomattavasti luonnollisemmalta ja helpommalta. Ympäristö voi estää omana itsenä olemisen – ja itse asiassa se kai onkin usein vaikutukseltaan vahvempi kuin ihminen itse. Vaikka ihminen kuinka pyrkisi esittämään toisille persoonansa sellaisena kuin se todellisuudessa on,  nuo yritykset ovat aina toissijaisia ympäristön niin päättäessä.

blogi81

”En pelkää haasteita, epäonnistumistakaan. Vaan pettymyksen tuottamista toisille.” Jos tyytymättömyys itseä kohtaan on läheinen tuttava, sitä saattaa harhaisesti luulla epäonnistumisen olevan pahoista peloista pahin –  jopa lamaannuttava haasteiden edessä. Olen aina luullut, että nimenomaan epäonnistuminen on minulle itselleni kova kolaus. Onhan se osin ehkä sitäkin. Kuitenkin kaikkein eniten pelkään syntyvää pettymystä, jonka toisille mahdollisesti tuotan. Riittämätön itselle vai riittämätön toisten silmissä. Jälkimmäinen on ehdottomasti peloista suurempi.

Onnellisuus ilmenee helppouden tunteena.” Olen monesti miettinyt, kuinka onnellisuus minussa – lähinnä kai mielessäni – ilmenee. En ole koskaan tyytynyt kuvailuun ”kuin hyvä olo”. Kai se on jotakin turhan ympäripyöreää. Kuitenkin se, mikä yhdistää onnellisuuden moneen, on tunne helppoudesta; onnellisena on helppo herätä väsyneenä, toisaalta nukahtaa hivenen stressaantuneena ja hoitaa turhia velvollisuuksia. Itse koen, että onnellisena elämä tuntuu toisinaan liiankin helpolta.

”Ota sinulle osoitetut sanat itsellesi.” Koska oikeasti ne merkitsevät minulle paljon. Siitä huolimatta välillä toimin mielessäni kuin sysäisin ojennetun kukkapuskan takaisin antajalle. Vaikka kyllä kai oikeasti haluaisin pidellä sitä kädessäni – yhtä paljon kuin kannustusta ”luotat vain itseesi”.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s