Leikittäisiin ystävien kesken leikkiä mä en ole koskaan. Jos sellaista puuhattaisiin. Niin mä kertoisin sen, mitä tänään itsekin vasta hoksasin.
Mulla ei ole ollut koskaan tapana soittaa itkien ystävälle ja pyytää avuksi kuuntelevaa korvaa. Enkä mä ole koskaan vuodattanut huoliani ensimmäisenä ystävälle. Mä en ole koskaan soitellut tuntisia terapiapuheluita ystävälle. En mä ole koskaan olettanut ystävän kantavan osaa murheistani.
Siitä huolimatta, että yksi: mulla on maailman ihanimmat ystävät.
Tiukkarajainen. Sellainen taidan olla. Vähän kai arpinenkin, luulisin. Voi olla, että olen liiankin tottunut pitämään kaikkein suurimpia tunteita synnyttävät asiat visusti itselläni ja jakamaan niistä vain muutamalle kaikkein lähimmälle ihmiselle. Perhepiirini on päässäni kovin suljettu, totta sekin. Toisaalta en ole koskaan kokenut jakavani täysin elämääni ystävieni kanssa. Lähimmätkin ystävät ovat saattaneet jäädä kaukaisiksi, jonkun silmissä ainakin. Yksityisyys on ollut aina mielessäni vahvana läsnä, määrätyistä syistä. Kai.
En ole koskaan osannut ajatella, että ystävä voisi maailman henkilöistä olla se, joka pystyisi auttamaan ongelmista suurimmissa. Oma syyni. Koska varmasti olisi pystynyt.
Kaikki siitäkin huolimatta, että kaksi: mä todella haluaisin osata soittaa kolmensadankuudenkymmenen minuutin vuodatuspuheluita ystävälle.
Elina Heidi Rinkeli 
Tässäkin ollaa samanlaisia että en osaa noita vuodatuspuheluita soitella vaikka mullakin on mitä parhaimpia ystäviä, joihin voisi tilanteessa kuin tilanteessa tukeutua. Jotenkin sitä ajattelee, että on selviydyttävä yksin ja usein sitten vaikeassa tilanteessa itken yksin sängyssä illalla. Vaikka varmasti olisi järkevämpää purkaa jollekin jos on paha olla. Ehkä meidän täytyisi vähän harjoitella tätäkin? Pitäisiköhän meidän joskus ajan kanssa keskustella näistä kaikista aiheista kun niin moni meitä yhdistää. Ja vitsit noista kuvista välittyy mitä ihanin ystävyys! Ja mä oon hieman kade kun teillä on aina puolisot mukana tuollaisissa kivoissa jutuissa ja tapaamisissa. Meillä on aina vaa Jukan kanssa omat kaverimme.. Mutta ihanaa kun ympärilläsi on noin iloisen näköisiä ystäviä 🙂
TykkääTykkää
Niin, kyllä mä ainakin ystävänä olen aina valmis kuuntelemaan ja auttamaan, vaikka sellaisia maratonpuheluita, mutta itse on sitten hankalampi vuodattaa. Olishan se ilman muuta hei järkevää! Kuuluu ystävyyteen. 🙂
Jutskataan kun seuraavaksi nähdään!!
TykkääTykkää