Ennen kuin kerroit.
Aiemmin kuin arvasin.
Et tällä yllätä.
Minä jo näin.

Sitä oli
tavassasi avata ovi,
kohdata huomen,
katsoa muka ohi.

Sitä samaa oli
sanavalinnoissa,
valinnoille jättää sanomatta
et niin tarjonnut suojaa.

Opin sinua
huomaamalla
huomaamattomimman
liikehdinnän.

Näin
aiemmin kuin arvasin.
Minäkin
tietämättäni
liikehdin silmissäsi syvempänä?

Hurja tunne oppia toista ihmistä tavasta astua porras alas tai ojentaa toiselle esine. On hurjaa nähdä kaikessa sellaisessa toisen ihmisen sanomatta jättämät asiat; nähdä nuo asiat esimerkiksi lämpönä tavassa toimia. Koska silloin kuulemattakin tietää toisen elämään kuuluvan lämmön lähde. Ja silloin sitä jo tuntee oleellisimman, kuuleminen ei enää yllätä.

Vaikka siltikään en ole vakuuttunut, kuinka pitkään voi selviytyä ilman suoria sanoja.