Tekijä: Elina

Uncategorized

Pikamoi!

Elina3 kommenttia

Oli pakko tulla tekemään pikapäivitys (siis minunhan pitäisi tällä hetkellä olla nokka kiinni kirjassa..) ja kertomaan, mikä tästä päivästä tekee SUPERtorstain – sen lisäksi tietysti, että näen ystävääni illalla ❤

Ensiksi on pakko kehuskella hiukan. Äitini on tänään päivällä ollut tapaamassa presidentti Tarja Halosta. Toivon mukaan esitelmä ja kahvittelu on mennyt hyvin. Ainakin asuvalinta (uusi musta hame ja koru) oli onnistunut, joten eiköhän kaikki muukin ole sujunut suunnitelmien mukaan 😀

(Hehheh)
Toiseksi, tiedättekö mitä tänä yönä klo 00.04 tapahtuu? Twilight Breaking Dawn part 1 -elokuvan maailman ensi-ilta! Taidan minä aika teini vielä olla, kun olen ihan kikseissä elokuvasta. Ihan niin suuri fani en kuitenkaan ole, että olisin menossa tänä yönä ensi-iltaan (Finnkinossa se on mahdollista), mutta pakko leffa on silti nähdä pikapuoliin!
Täytyy siis tyytyä toisaiseksi vielä traileriin.
Nauttikaa ah-niin-Qmista Pattinsonista ja Lautnerista! ;-D
Ps: Pysy kartalla, sillä seuraavassa postauksessa shoppailureissun anti!
Pps: Voiko vaatekriisi olla jo viikkoa ennen h-hetkeä!? Apua, mitä laitan omiin synttäripippaloihini päälle?

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Uncategorized

Oi koulutyö, uneton yö

Elina4 kommenttia

Aloitin jo kesän lopussa henkisen valmistautumisen syksyn pimeyteen ja talven kylmyyteen. Teimme toimintasuunnitelman ystäväni kanssa, miten aiomme torjua pimeyden aiheuttamaa masennusta ja kylmyydestä sinertäviä sormia: höyryävä teemuki, viltti, leffa + hyvä seura olivat kärkisijoilla listalla. Lisäksi olen jo kerran lähettänyt lukion rehtorille sähköpostia siitä, kuinka useat oppilaat – minä mukaan lukien- valittavat kylmyydestä ja liian alhaisesta sisälämpötilasta (oikeasti toppatakki olisi ollut tunnilla tarpeen!). Tilanne ei viime talvena ainakaan parantunut (vaikka niin luvattiin..), joten kai se on uudellekin rehtorille laitettava viestiä. Onneksi en itse enää lukiolla paljonkaan aikaa vietä!

Kahdet uudet villasukat ovat välttämätön varuste taistelussa talvea vastaan!

Tällä hetkellä lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu pänttääminen, lukeminen ja opiskelu – enemmän tai vähemmän. Ensi perjantaina alkaa koeviikko ja tiedossa on viisi koetta. Ennen se oli paniikki ISOLLA peellä, nyt se on vain väsähtänyt haukotus. Toiset voivat tulkita muutoksen olevan huono juttu, mutta itse pidän sitä ansiona. Minulla on ollut nimittäin tapana stressata itseni kuoleman partaalle koeviikoilla. Joulun jälkeen alkaa ylppäreihin valmistautuminen (silloin minut todella kannattaa kiertää kaukaa :-D) ja keväällä valkolakki päässä (toivottavasti…) oikiskirjojen pänttäys.
Muttamutta ei tarkoitus kuitenkaan ole homehtua koulukirjojen alle kokonaan – vähän vain. Tänään hymyn huulille sai esimerkiksi suunnitelmat tulevista 19-vuotissynttäreistä! Silloin ei muistella banaanikärpästen lisääntymistä tai vektoreita ja skalaarituloa!

Tunnustan, kuva on lavastettu..

Kyllä äidit osaa olla ihan mukaviakin, vaikka toisinaan (ainakin täällä päin) ne tuppaavat nostamaan verenpainetta vaarallisiin lukemiin. Sain ihanan Nanson raidallisen yöpuvun lahjaksi varmaankin siitä, että olen ollut niin ihana tytär (?). Se tulikin tarpeeseen, sillä nykyiset  158 cm kokoiset Minni Hiiri- ja  heppapyjamat ovat todellakin viime vuosisadalta. Olen jotenkin panostanut enemmänkin vaatteisiin, joita käytän ihmisten ilmoilla – kotona kuljen rytkyissä 😀

Nanso – kotimaista tekoa
Huomatkaa kärsimyksen arvoiset kulmakarvat!

Tsemppiä kaikille kaamosmasennuksen kanssa kamppaileville! Itselläni ainakin reipas lenkki ulkona on oiva keino saada mieliala noususuuntaan. 🙂

Uncategorized

Sunnuntaiporkkanat

Elina3 kommenttia

Ulalaa! Nyt on muurahaisia pöksyissä ja voisi revitellä alla olevan videon tahtiin! Ai miksi? No ensimmäisen lukijan vuoksi tietenkin! Hienoa Anniina, mahtava päätös alkaa seuraamaan elämää suoraan Marssista 😉 Onhan se heti paljon mielekkäämpää kirjoitella, kun tietää, että edes joku saattaa ehkä joskus silloin tällöin käydä vilasemassa kirjoituksia.Tämähän tarkoittaa myös sitä, että mahtava joulukalenteri-ideani siirtyy ideasta toteutukseen, nice!

Mitäs muuta minun päivääni.Tänään oli tarkoitus leipoa oikein vanhan kaavan mukaan pullia voisilmällä, mutta keksinkin paljon parempaa tekemistä, nimittäin 5cm pituisten porkkanapalojen liottamisen sokerivedessä! Ai mitä, mistä on kyse? No eihän mikään muu voi kuullostaa noin tylsältä kuin pakollinen biologian kurssityö. Voitte siis päätellä, että kemisti tai tutkija eivät ole heti ensimmäisenä mielessä ensi keväänä, kun pääsen (vihdoin!) ylioppilaaksi ja suuntaan jatko-opiskelemaan (oikis here I hopely come). Sainpahan tehtyä alta pois moisen kammotuksen.
Porkkanapalan piti kutistua (no hei koska osmoosi), mutta minun porkkanani kyllä oli kasvanut…

Käytiin Ässän kanssa aamupäivästä kuvailemassa huvin vuoksi ulkona. Aika tylsä sää ja kylmä kuin mikä! Asiaan saattoi kyllä vaikuttaa sekin, että keikistelin (lue tärisin) kameran edessä ilman takkia. Nyt jos tulen kipeäksi ja joku kysyy syytä, voin vain tokaista: ”No hei ei siellä kuvauspaikalla Tyra paljon kysellyt haluanko takin vai en.” Muutamia kuvia alla, vaikka blogin syvin tarkoitus (hehheh) ei sinänsä olekaan esitellä omia kuviani ;-D

Niin joo, olen minä tänään ollut ihan oikeasti pyörittelemässä peppua ja oli se vähintääkin yhtä hurjaa menoa kuin ylhäällä linkissä. Let’s zumba! Olen itsekin käynyt zumbaohjaajakoulutuksen – jotenkin vaan tuntuu, että olen vähän turhan ujo siihen hommaan. Ohjaajan kun pitäisi olla mielestäni karismaattinen, sellainen jota on helppo katsella – jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Vielä on jaksettava laittaa ridapöksyt jalkaan ja ajaa pilkkopimeässä tallille. Hepat houkuttelee, mutta pimeys ja kylmyys ei sitten yhtään.
Mukavaa viikon alkua jo näin etukäteen – kyllä se perjantai taas koittaa !
hevoset · joulu

It’s hard to be a woman

Elina5 kommenttia
Flora by Gucci

Tänään kävi taas mielessä, että miksi ihmeessä istun jälleen siinä valkoisessa tuolissa vapaaehtoisesti kärsimässä kyynelten valuessa poskilla – ja vieläpä maksan koko prosessista! Jep, kävin siis siistimässä kulmakarvani kosmetologilla Marielinassa. Huomattavasti järkevämpää ja ennen kaikkea kivuttomampaa olisi ollut valita vahaus (yks, kaks, kolme ja done), kun kosmetologi sitä ehdotti, mutta ei. Kärsin jokaisen nyppäyksen kuin nainen ja kykenin (!) hillitsemään haluni läpsäistä kosmetologia käsille joka kerta, kun hän nappasi pinseteillä karvan kulmistani pois. 😀 Siistithän niistä tuli, ei siinä mitään.
En sitten tiedä johtuiko se voimakkaasta kyynelvirrasta vai mistä, mutta sain ihanan hajuvesinäytteen mukaani. Olo oli kuin 5-vuotiaalla uusi kukkatarra kädessä korvalääkärikäynnin jälkeen 🙂

Viime päivät ovat olleet aikalailla täynnä heppailua. Eilen urakoin kahdella ratsastustunnilla ja tänään yhdellä – huomenna vielä katrilliharjoituksia! Kyllä heppahöperön kelpaa 🙂 Tallille ajellessani tuli taas oiva esimerkki siitä kuinka suoraan sanottuja idiootteja ihmiset voivat liikenteessä olla. Vaikka autoilija itse aivan varmasti tietää tehneensä virheen (tässä tapauksessa ajaa eteeni kolmion takaa kaupan pihalta), on aina pakko alkaa meuhkaamaan ja näyttelemään käsimerkkejä (aivan kuin se minun vikani olisi ollut!). Tuollaisissa tapauksissa, kun ihminen ei voi myöntää omaa virhettään, oma itsehillintäni meinaa pettää ja tekisi mieli nousta autosta valistamaan asianomaisia liikennesäännöistä. Itsehän en suinkaan tee koskaan virheitä 😉

Ai liian aikaista jouluhössötykselle – ei kai?

Tänään alkoi myös minun virallinen joulunodotukseni. Syötiin illallisella porkkanalaatikkoa ja ostin itselleni joulukalenterin. Sain ehkä outoja katseita, kun valitsin Citymarketissa pitkään ja hartaasti Pikku Myy- ja Nalle Puh -suklaakalenterin välillä. Aloin miettimään, että tänne blogiinkin olisi kiva saada jonkun näköinen joulukalenteri lukijoiden iloksi (elättelen toiveita, että joulukuuhun mennessä lukijasaldo olisi enemmän kuin nolla 😀). Itse asiassa minulla on jo aika mukava idea muhimassa, mutta pidän sen toistaiseksi vielä salaisuutena! Nyt voisi vetäistä villasukat jalkaan ja kääriytyä viltin alle. Vaihteeksi on ihan mukava viettää rauhallista lauantai-iltaa kotona karvakuono kainalossa.

Ai niin! Lupasin äidilleni opetella tänä jouluna syömään lanttulaatikkoa. Saa nähdä kuinka tytön käy!

Uncategorized

Puolitoista vuotta takana ja loppuelämä edessä

ElinaKommentoi
Paikoillanne, valmiina, nyt! Mitäs sitä turhaan hidastelemaan ja nautiskelemaan…

Eilen oli minun ja poikaystäväni ”kuukausipäivä” (meillä on tapana tehdä jotakin spesiaalia joka 10. päivä). Yhdessä ollaan kuljettu jo puolitoista vuotta ja pitihän sitä jotenkin juhlistaa. Hyppäsin siis Hesan junaan iltapäivällä tarkoituksena tavata Ässä rautatieasemalla ihan niin kuin ensimmäisillä treffeillämme (jos niitä voi treffeiksi kutsua, kun toinen kituu koivet ristissä koko kolmituntisen Avatarin unelmoiden vessasta :D) Ihana äitini oli järjestänyt meille yllätyksen ja ostanut lahjakortit Cafe Esplanadiin (ne salaatit ja leivokset, slurps) sekä pienen jutun meidän yhteiseen tulevaan kotiin. ❤

Salaatissa ihan selvästi talviteema – minimozzarellat muistuttavat lumipalloja.

Salaattiin sai valita kaksi omavalintaista täytettä. Itse otin tonnikalaa ja mozzarellaa + kermaviilikastiketta. Jälkiruoaksi maistoin valkosuklaamacaronia.

Helmikorvakorut Pieces, käsikorut ja hame Lindex
Käytiin me kiertelemässä kauppoja, tiedättehän näitä miesten suosikkeja; VeroModa, Lindex, Mango ja sitä rataa ;D No käytiin me myös haistelemassa miestentuoksuja (ja sain kamalan päänsäryn) ja istuskelemassa Apollon After Workissa (yök, kaljaa). Mutta vakavasti ottaen on se mun kulta paras. Vai kuinka monen poikaystävä suostuu kulkemaan vaatekaupoista toiseen vapaaehtoisesti, osaa tehdä (lähes) täydellisen ranskalaisen manikyyrin ja käy ostamassa hierontaöljyä ja kasvonaamion hemmotellakseen sinua? 🙂
Mitä ihanaa teidän poikaystävät ovat tehneet? Olisi hauska kuulla!
Minä ja Ässä Espan puistossa ❤

Uncategorized

All our dreams can come true

ElinaKommentoi

Tervetuloa lukemaan ensimmäistä, uutta blogiani!
Minun unelmastani tuli totta. Nimittäin blogin perustamisesta. Eihän siihen sinänsä mitään estettä ole ollut – enemmänkin omaa uskallusta on puuttunut. Siis onhan se ihan eri asia kirjoitella anonyymisti jossain keskustelupalstoilla! Lisäksi se on taas aivan eri asia saanko mitään aikaiseksi. Keksin usein loistavia ja niitä ”loistavia” ideoita, mutta toteutus jää sen myötä kun innostus laantuu. Voin siis syystäkin olla ylpeä itsestäni (vaikka täytyy myöntää saaneeni hippusen apua…)!
Unelmia pitää olla, vaikka ne eivät aina toteutuisikaan! 😉

Ps. Ihmettelet varmaan blogin ensimmäistä päivitystä ”rrrrrr”. Se oli vasta harjoitusta, mutta jääköön se kuitenkin muistona ensimmäisestä kosketuksestani bloggeriin!

Uncategorized

rrr

ElinaKommentoi

rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr
rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr
rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr
rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr
rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr
rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr
rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr
rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr
rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr
rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr
rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr
rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr
rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr