Paluun tekevä protskupiirakka.

03/02/201703/02/2017 ElinaYksi kommentti

Moi. Mä olen Elina ja mä olen entinen proteiinileivontakoukuttunut.

Moi Elina. Tervetuloa PLK-ryhmään. Täällä jokainen saa kertoa ääneen aivan kaikki mieleenpalautuvat protskureseptit ilman tuomitsevia yökkäilyjä.

Okei selvä. Mä en tiedä, kuinka moni tiesi mun taustasta. Siitä, että olin ihan älyttömän innostunut kaikenlaisista niin sanotuista vaihtoehtoisista leivonnaisista. Raakakakut eivät olleet silloin vielä niinkään pinnalla, vaan enemmänkin kaikenlaiset proteiinipitoiset leivonnaiset valtasivat keittiöitä. Mun omatkin hässäkät pystyy vielä tänä päivänäkin kiteyttämään aika hyvin seuraavaan: kaurahiutaleinen kananmuna-banaani-kardemummakombo.

Kuten sanottu, mä olin äärettömän innostunut proteiinipitoisista banaanileivistä ja kesäkurpitsapiirakoista. Oli siisteintä ikinä saada oikeanlainen koostumus ja aika makea maku ilman vehnäjauhoja ja sokeria ja kaikkea tavallista. Voi niitä aikoja.

Vaikka jätti se kaikki kyllä aikamoisia traumojakin.

Mua ei voi syyttää yrittämättä jättämisestä tai toiveikkuuden puutteesta. Ihan jokainen kerta mä olin odottavaisin ja jännittynein mielin, kun tarjoilin kyhäelmiäni usein kovin epäluuloisille testimaistajille. Protskuleipomusteni menestyksestä ehkä kertoo jotakin se, että loppuaikoina tahtoi olla hankalaa saada enää syöjiä. Aluksihan se oli ihan sanatonta katseenvaihtoa mun selkäni takana, mutta suhteellisen pian jo suoria sanoja: rehellisesti sanottu ei tämä kyllä kovin hyvää ole. Mä muistan vieläkin sen kaiken kuin eilisen.

Kyllähän se ajanmittaa ajoi mut epätoivon partaalle. Ja oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana mä olen uskaltanut totutella taas kauhanvarteen – jopa niin hienoin tuloksin, että leivoin viime viikonloppuna ensimmäisen protskupiirakan sitten romahdukseni.

Saanko mä jakaa sen teidän kaikkien kanssa?

Tottakai. Ole hyvä.

Eli Paluun tekevä proteiinirahkapiirakka

Pohja:

Noin 5 dl kaurahiutaleita

2 kananmunaa

hunajaa

Täyte:

Noin 300 g itsemaustettua marjarahkaa tai valmiiksi maustettua (esim. sokerilla makeutettu Profeel)

2 kananmunaa

hunajaa

(pakaste)marjoja (esim. mustikkaa tai mansikkaa)

Pohjan ainekset sekaisin. Painele se sitten piirakkavuokaan, jossa kannattaa käyttää leivinpaperia. Sekoita täytteen ainekset ja kaada pohjan päälle. Paista 20-25 minuuttia uunissa noin 200 asteessa.

Olipahan vapauttavaa.

Entä tästä eteenpäin?

Ovat protskuleivonnaiset ehkä tulleet taas jäädäkseen elämääni. Tavallisen pannukakun rinnalle tietysti.

ihana arki · lifestyle · vitsi oli

Mies yli aidan.

29/01/2017 Elina4 kommenttia

Mies yli laidan!

Mies siis yli kotiaidan.

Seitsemän vuoden aikana olemme viettäneet optimistisesti – koska välillä erossa oleminen on vain hyvästä – arvioituna yhteensä ehkä noin neljä ja puoli viikkoa eri kattojen alla. Sen vuoksi ajattelin käyttää tilaisuuden nyt hyväkseni ja…

…tehdä kokeellista tutkimusta. Suunnittelin seitsemän kohtaa, jotka ovat jo tähän mennessä yllättäneet yksinelossa.

Yksi. Olen huomannut, että siisteyttä todellakin on helpompi pitää yllä. Toisaalta taas mehukeittotahroista pöydällä ja puurokokkareista mikrossa voin syyttää vain itseäni. Eikä kukaan ole pesemässä vessaa.

Kaksi. En ole yksin ollessani koskenut kuin välttämättömään elektroniikkaan. Ei puhettakaan esimerkiksi siitä, että olisin alkanut virittelemään videotykkiä. Olen huomannut, etten välttämättä osaa asioita, jotka toinen tekee lähes aina puolestani.

Kolme. Lakanoiden viikkaaminen vielä yksinään menee, mutta niiden nostaminen ylähyllylle on asia erikseen. Karu tosiasia taitaa olla, että jos ei ole kaksimetristä miestä, tarvitsee jonkinlaisen pikkujakkaran vaatehuoneeseen.

Neljä. Jääkaapissa ei välttämättä tarvitse olla ”kunnollista”. Voin elää helposti viikonkin mitä kummallisemmilla tähteistä tehdyillä mössöillä, kunhan riisikakkuja löytyy kuivakaapista. Toisaalta ei ole ketään, jolle soittaa ”nappaaks kahvimaitoo”. Pitää raahautua itse lähikauppaan.

Viisi. Arjesta jää pois yksi – välillä aika vikkelään – muuttuva tekijä. Siten suunnittelu maanantaista perjantaihin on kyllä yksinkertaisempaa. Tosin näen ihan mielelläni sen suunnitteluvaivan, jotta yhteistä aikaa löytyy.

Kuusi. Yöllä rasahdukseen herätessäni en voi vain piiloutua peiton alle ja kuiskata ”mee sä”, vaan jatkaakseni unia on noustava ylös tarkistamaan, kuinka monta murtovarasta sisälle on päässyt.

Seitsemän. Just vanhaksi menevät kanapaketit on tosi työlästä saada kulutettua yksin. Samoin vähän liian mustaksi päässyt banaani. Eikä täydellisen kypsille kiiveillekään ole syöjää. Koska oma iso jätemylly puuttuu.

No juu. Loppupäätelmänä ehkä se, että plussan puolelle jäädään.