Pätkäisin.
Oman elämän rohkein. Muistan veljeni joskus pienenä (aika monestikin) todenneen mä teen mitä haluan. Äitiä ja isiä taisi rasittaa itsepäisyys aikalailla. Minä kuitenkin hiljaa kuin salaa ihailin tuota hermojaraastavaa asennetta. Itse kun olen aina miettinyt, että katotaas mitä mä voin tehdä. Aika usein en ole ”voinut” sitten tehdä paljoakaan.
Eilen tein jotakin aika rohkeaa ja radikaalia – ja piru vie se tuntui mahtavalta.
Opiskeluystäväni sanat jäivät erityisesti mieleeni: älä leikkaa sellaisia hiuksia kuin uskallat vaan sellaiset, joista olet haaveillut. Suoraan sanottuna rakastuin tuohon lausahdukseen.
Vähintäänkin pois piilosta. Kaupungilla kävellessäni oli aina todella helppoa piiloutua hiusten taakse. Ajatuksen tasolla ainakin. Jos joku sattui vilkaisemaan minua, hän luultavasti katsoi superpitkiä hiuksiani. Siten ajattelin. Ja se oli tavallaan huojentavaa. Uusia ihmisiä tavatessani hiusteni pituus oli usein ensimmäinen puheenaihe. Ja olihan niistä helppo tietysti jutella. Välillä tuntui, että ihan mielelläni verhouduin hiuksiini, mutta etenkin lähiaikoina aloin toden teolla miettiä vaihtoehtoa ”jos mä olisinkin jotain muuta kuin pitkähiuksinen tyttö”.
Riittävän kauan kanssani kulkenut. Hiusten mukana leikkasin monia vuosia samalla pois. Vaikka latvojen kunnossa ei ollut moitittavaa, ne olivat kuitenkin kulkeneet monessa mukana. Hiussuortuvani olivat nähneet liikaa, tiedätkös. Viisi – tai kuusikin – vuotta sitten elämäni oli aika erilaista nykypäivään verrattuna.
Ihmisen on välttämätöntä välillä puhdistautua: toiset tekevät sen detox-kuurilla tai joogin avustuksella. Minä nyt tällä.
Assosiaatio tahtomattakin. En väitä, ettenkö olisi onnellinen tai olisi ollut onnellinen pitkähiuksisena. Olen ja olin ja pidin toki hiuksistani. Siltikin olo oli heti onnentäyteinen nähdessäni uudet, lyhyemmät hiukseni: aikaa, aikaa sitten juuri tämänpituisilla hiuksilla elin yhtä elämäni onnellisinta ajanjaksoa. Ihmismieli on kumma.
Kaikki mistä haaveilin. Vapaudesta villit hiukset, puhelinlankaponnarit ja päälaelle kasattu sykerö. Muutaman mainitakseni. Nyt voin toteuttaa.
Minä. Itkin eilen ajellessani yksin ratsastustunnilta kotiin. Oli hämärää, usva verhosi peltoja ja kuljin hurjan kauniin, mutta melankolisen näkymän läpi seuranani vain ajatukseni. Olin tosi lähellä sisintäni. Vihdoin opettelen katsomaan hyväksyvästi itseäni. En vaatteitani, en hiuksiani. Vaan minua.
Ensimmäistä kertaa varmastikin. En yhtään välitä, mitä toiset ajattelevat. Ihan todella omistan päätökseni ja uskallan keskittyä vain omaan tunteeseeni. Vapauttavaa.
Niin. Oliko se kuitenkaan pelkkä pätkäisy.
Elina Heidi Rinkeli 
Ihanat!!! Mä kun aina kadehdin sun vanhoja hiuksia mut nää on vielä paremmat! 🙂
TykkääTykkää
Kiitos! :')
Haha, ihan turhaan oot kadehtinut. Eivät ne pidemmät hiukset oikeasti ole niin ihmeelliset, aika hankalat välillä. 😀
TykkääTykkää
Sulla on edelleen upeat hiukset 🙂
TykkääTykkää
Vau! Upealta näyttää! 🙂
TykkääTykkää
Pakko vielä tännekin kommentoida että miten ihanan raikkaalta näytätkään! Symbolinen merkitys hiustenleikkaamisella voi olla yllättävänkin suuri 🙂
~Hilla
http://thisismycupofcoffee.blogspot.fi/
TykkääTykkää
Ihan täydelliset!
TykkääTykkää
Voi kiitos, Outi! ❤ Sullakin on upeat punaiset!
TykkääTykkää
Ääks, kiitos kovasti! Mä olen itsekin tosi tyytyväinen, hetkeäkään ei ole kaduttanut! 🙂
TykkääTykkää
Munkin mielestä nimenomaan tosi raikkaat! :') Ja se on kyllä totta: toisaalta hiukset on vain hiukset, mutta siltikin hei HIUKSET ja tosi tärkeät! 😀
TykkääTykkää
Kiitos paljon! Oon edelleen tosi innoissani näistä. 🙂
TykkääTykkää
Mä niin aavistin, että se on enemmän kuin niks ja naks. Nyt susta pääsee tulemaan sinä. ❤
TykkääTykkää
Näyttää et oisit hypänny vähän pelokkaasta 10v. tytöstä suoraan 2000-luvulle kauniiksi naiseksi kun vertaa uusi vanha kuvia. Vähän surullista mutta toisaalta hieno kasvutarina, tällästä elämä on. Mitenköhän voisin itekin kasvaa noin? Laita kuvia päälaki sykeröstä, sopii varmasti sinulle erityisen hyvin! 🙂
TykkääTykkää
Olet u p e a! Niin sisältä kuin ulkoakin! Ihanat hiukset, ihana tyttö – olet kovin rohkea, kaikin puolin. Jatka samalla tavoin :')
TykkääTykkää
Tosi mahtavaa, ja rohkea teko.
Samalla se on jonkinlainen uudistuminen ja askeleen ottaminen eteenpäin. Olen joskus itsekin pätkäissyt puoleen selkään ulottuvat hiukseni melko lyhyeksi. Silloin tunsin tekeväni todellakin sitä, mitä haluan. Koska olen minä. Se edusti siinä elämän tilanteessa myös yhtä näkyvää merkkiä omasta itsenäisyydestäni, elämänhalustani, haaveiden toteuttamisestani ja… eteenpäin menemisestä.
Onnea uusista hiuksista, tervetuloa Sinä! 🙂
TykkääTykkää
Varmasti aavistit, tunnethan sä mut. ❤
TykkääTykkää
Nyt oli hätkähdyttävä kommentti. Kai mä voin sanoa, että kiitos? Kasvaminen kaikella tapaa on hienoa. Kiitos. 🙂
Eikä siihen kai ole oikoteitä, aika kuoppaista polkua pitää matkata. Ainakin mulle se on ollut rankkaa ja ennen kaikkea tietoista työtä. Siinä mun vinkki sulle. <3
Hihi, lupaan laittaa!
TykkääTykkää
Kiitos hirmuisesti. :') Lupaan jatkaa, tämä on niin kivaa!
TykkääTykkää
Hyvin sanottu. 🙂
On se kyllä jännä, miten hiustenleikkuulla voi olla niin suuri rooli ihan henkisissäkin jutuissa. Mun mielestä koskaan ei pitäisi väheksyä tällaisia juttuja!
Heh, kiitos!
TykkääTykkää