aitous · ajatuksia · itsensä kuuntelu · itsetutkiskelu · itsevarmuus · onnellisuus

Mun peilikuva.

Aiemmin viikolla ruotsin suullista esitelmää pitäessäni – siellä niin kurssilaisten edessä ja kesken sokerin monosakkarideista kertovan lauseen – mietin, miksi en edelleenkään kykene olemaan rauhallinen toisten silmien edessä. Että pelkään yhäkin, etten ole katseenkestävä. Siitä huolimatta, että omasta mielestäni kaiken muun kuin pinnallisen pitäisi merkitä jotakin ihmisessä. 
Jäädyin puolivälissä lyhyttä esitystäni pikkuisen pahasti.

Toisaalta. Ihmekös tuo kaikki. En minä ole hirveän montaa vuotta vielä katsellut itsekään itseäni hyväksyvästi. On vaatinut aika monta erilaista ajatusta ja paljon niiden pyörittelyä, että olen oppinut katsomaan peilikuvaa ihka omanani. Ja lisäksi siten, että tällainen olen minä. Välillä koen haastavaksi edelleen olla ajattelematta peilistä heijastuvia ääriviivoja tulevaisuuden ennen-jälkeen-kuvasarjan ennen-kuvana. On hankala toisinaan tajuta, että en ole jatkuvassa muutoksessa, minulla ei ole tarvetta yrittää muuttaa itsessäni yhtään mitään. 
Sillä minä en usko, että oman peilikuvan katsomista kannattaa harjoitella ulkoisia muutoksia tekemällä. Se on nimittäin jokin aivan muu kohta, jota tulisi itsessä rakastaa. Jossakin hivenen syvemmällä.
Aika jännä, että itsevarmuuden opettelustakin voi innostua.

6 vastausta artikkeliin “Mun peilikuva.

  1. En ole pitkään aikaan kommentoinut tekstejäsi, vaikka olenkin lukenut. Nyt on pakko. Olen pohtinut paljon samoja ajatuksia. Pahimmista anoreksiakamppailuista selvittyäni kuvittelin – on selvityjä, mikään ulkonäköön liittyvä ei enää hetkauta. Kuinka väärässä olinkaan. Kyllä hetkauttaa. Järki sanoo jokainen sopiva – myös minä, ilman muuttumista. Silti välillä huomaan ajatteleväni, pitäisi olla kauniimpi, voisit tehdä enemmän ollaksesi hyväksyttävämpi. Voisit olla kauniimpi. Välillä säikähdän näitä ajatuksia. Välillä muistan ne ovat kaikuja menneestä; muistutuksia kuinka kiitollinen voin olla nyt. Kauneus ei ole päämäärä, johon tarvitsee pyrkiä.

    Tykkää

  2. Hyvin sanottu. Ja ihan totta, sellaiset ajatukset kyllä säikäyttävät. Koska kuten sanoit, kyllähän sitä järjellä tietää, ettei mikää ulkoinen ole päämäärä, jota kohden pyrkiä. Ihmismieli on hassu.
    Kiitos Viivi kommentista. ❤

    Tykkää

  3. Hyvä teksti jälleen ja muista se että olet ihana ja kaunis juuri tuollaisena! ❤ 🙂 Minä en ainakaan muuttaisi sinussa yhtään mitään! Terkuin Mia

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s