Sitä sanotaan ehkä puhdistautumiseksi. Kai kiireisten päivien tuoman epämukavuuden karistamiseksi. Tai omasta itsestä taas kiinni nappaamiseksi. Levollisuuden löytämiseksi. Ja sisimmän äärelle palaamiseksi.
Minulle se tapahtui Nuuksion poluilla. Juoksin. Maisemat vaihtuivat ja minä vain juoksin. Juoksin, vaikka ajatukset jäivät jälkeen – pitkospuille, mäennyppylöille, milloin minnekin. Jatkoin ja keskityin katsomaan jalkoihini. Hengästyin nousuissa ja kolmensadankolmenkymmenennen portaan askelman kohdalla jalkaakin jo painoi. Jatkoin siltikin juoksua. Koska eteneminen auttoi tajuamaan seuraavia asioita: kuinka luulen miettiväni paljonkin, vaikka tosiasiassa pyörittelen vain samoja tuttuja, kuinka vapauden tunteminen tukehtuu lopulta toistoihin, kuinka arki tuppaa erkaannuttamaan minut itsestäni, kuinka minä loppujen lopuksi olen ainoa, joka määrittelee minut itseni ja kuinka selvitettävissä olevista murheista pitäisi itse asiassa osata olla onnellinen.
Kokemukseen liittyi vahvasti metsän tuoksu, joka jokainen kerta tuo mieleeni lapsuuden vuodet. Kokemus tarvitsi syntyäkseen aikaa ja vahvistuakseen riittävän monta metsässä vietettyä tuntia. Se vaati jälkeenpäin ulkoilmasta raukean olon ja punakat posket.
Tuntui siltä, että muutuin jälleen ihan oikeaksi ihmiseksi enkä ollut enää vain erinäisten elämän asioiden turruttama olento.
En oikeasti osaa tarkoin määritellä, mistä näillä sanoilla kerron. Ehkä jostakin sellaisesta, johon liittyy etäisesti savuavat tuoksutikut, meditaatioasennot ja voimaäännähdykset. Tai hypnoosit, transsitilat ja sielunmatkat. Kaikkein luultavimmin koetan kai kuitenkin kirjoittaa sellaisesta, jonka ymmärtää vasta kokemalla.
Taisin tehdä oman itseni ohjelmistopäivityksen. Miten sinä teet sen?
Elina Heidi Rinkeli 
Osuva kirjoitus. Mulla oli aivan samat fiilikset meijän Nuuksio reissun jälkeen vaikka meillä retkeen sisältyi nuotiomakkara ja pieni kävelylenkki. Mutta metsällä, rauhalla ja raikkaalla ilmalla on ihmeellinen vaikutus. Tunsin oloni pitkästä aikaa tuon reissun jälkeen erittäin energiseksi ja vähemmän ärtyneeksi 🙂 Terkuin Mia
TykkääTykkää
Hieno teksti, olet vahvasti tunteva ja sydämeltäsi viisas persoona, ajatuksiasi on vapauttavaa lukea, koska samastun niihin kerta toisensa jälkeen. 🙂
Pst. myös minun mieleeni tulvii lapsuuden muistot hyvin vahvana metsän tuoksusta, ne sieniretket omien rakkaiden vanhempieni sekä sisarusten kanssa, yhtä lailla jännittävät leikkihetket kavereiden kanssa.. 🙂
Terv. minä aktiivilukijasi, joka aina vain silloin tällöin kommentoin, vaikka lähes joka tekstiisi tekisi mieli jotakin kommenttia raapustella..:D
TykkääTykkää
Ihana kuulla, että sulla tuli myös samanmoisia fiiliksiä. ❤ Ja oli tosi hauska sattuma, että hölköteltiin teidän ohi. Harmi vaan, että mä en yhtään tajunnut sitä, haha.
TykkääTykkää
Kiitos hirmusti, ihanasti sanottu. <3 Musta on niin mahtavaa kuulla, että teksteihin pystyy samaistumaan. Ajatusten jakaminen kirjoittajallekin on tosi vapauttavaa. :)
Metsän tuoksu on kyllä huumaava. Näin aikuisena sitä ehtii/pääsee vain liian harvoin tuoksuttelemaan kunnolla.
Oon tosi iloinen, että jätit kommentin, kiitos. 🙂
TykkääTykkää