ajatuksia · onnellisuus · pienet hetket · syvällistä

Mitä mahtuu katkoviivojen väliin.

Isi piirsi aarrekartan. Rypisti sen ruttuun. Avasi sitten vanhuudesta ryppyisen kartan nähtäväksi. Harvoin kartta kertoi suoraa tietä määränpäähän, aarrehan paikassaan aina odotti. Katkoviivojen väliin mahtuu paljon, minulle on saatettu muistuttaa. Piti pohtia piilotettuja vihjeitä, luottaa omaan aavistukseen, kokeilla eri reittejä. Kartta opetti löytämään paljon muutakin kuin vain aarteen oman paikan.

Sellaisena minä ainakin aarrekarttaleikit muistan; mahanpohjaa kutkuttavina seikkailuina, joissa jännittävintä aarteen sijaan oli kirjoittamattomien merkitysten löytäminen. Ehkä jo silloin opin ajatuksen piilomerkityksistä, siis siitä, ettei katkoviiva ole vain pätkitty viiva, vaan paljon enemmän kaikine väleineen. Vaikka näin aikuisena kukaan ei piirtele minulle enää karttoja, samankaltainen ajatusmaailma on yhä tallella mielessäni enkä koe lainkaan haastavaksi nähdä elämääni isona aarrekarttana.

Elämä on kuin aarrekartta. Ai, kuinka? Hei kumpikin sisältää hurjan määrän piilomerkityksiä. Lisäksi kiehtovinta kummassakin on juuri piilomerkitysten löytäminen eli kaikki se, joka jää sanojen ulkopuolelle. Sitä voi piirtää kaikenlaista, kirjoittaa ihan kaikenmoista, puhuakin ihan mitä vain, mutta siltikin kaikkien niiden ulkopuolelle jää hurjasti informaatiota. Ehkä sellaistakin, joka on todella tarkoitettu löydettäväksi, vaikkakaan ei välttämättä määränpääksi.

blogi2Puiden takaa saattaa pilkistää.

En epäile hetkeäkään, etteikö yksi puolen sekunnin katse voisi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa ja etteikö tuo katse voisi kertoa merkitykseltään jotakin sellaista, mihin sanat eivät koskaan tulisi riittämään. Sen vuoksi on iso sääli, etteivät kaikki huomaa viivojen väliin jääviä alueita. Ne kun saattavat sisältää suhteellisen tuhdilla tavalla tärkeitä merkityssisältöjä tai ainakin sellaisia merkityksiä, joilla on paljonkin tekemistä elämän rikastumisen kanssa.

Kuten pienenä aarrekarttaleikeissäkin saattoi käydä, piilotetun vihjeen tulkinta ei aina johda aarteen luo; piilomerkitys voi olla moniselitteinen tai sillä voi olla yksi mahdollinen merkitys, jota on hankalampi käsittää.  En kuitenkaan usko, että piilomerkitysten itseisarvo on oikeimman tulkinnan hoksaaminen, vaan ennemminkin itselle sopivimpien tulkintojen löytäminen. Minun mielestäni yksityiskohdiltaan rikas elämä syntyy juuri uskalluksesta tehdä vähemmän vakavia, itselle sopivia tulkintoja joista nauttia. En todellakaan ole aina varma, tarkoittaako määrätty pään nyökäytys tai tietty äänen intonaatio luulemaani, mutta on siltikin kiva ajatella niiden kenties tarkoittavan esimerkiksi oman kokemuksen esiintuomista tai ymmärryksen jakamista.

Eikä elämän aarrekartta rajoitu vain ihmisiin ja olemuksiin, vaan aivan kaikkeen ympäröivään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s