Myönnän, että olen huomannut merkkejä jo hyvän aikaa. Kai minä olen kuitenkin pohjimmiltani sellainen olento, että haluaisin välillä vain skipata moiset tuntemukset. Ihan hullua. Tiedätkö, hetkittäin jopa tyrehdyttää tajunnasta. Sillä totta puhuen minä hieman pelkään olla sellaisessa tilassa.
Ylikunnossa nimittäin.
On ehkä hankala käsittää, kuinka voin olla ylikunnossa. Olenhan noussut kuluneella viikolla ihan jokainen aamu reilusti ennen viittä ja viettänyt suurimman osan päivien tunneista (enemmän kuin hitusen inhojen) suolien keskellä. Enkä ole työpäivien päätteeksi edes muistanut, montako mollaa makkaramassaa sitä tuli oikeastaan ruiskutetuksi. Niin hirveän vikkelästi nakit ovat vilisseet silmissäni. Tosin olen kyllä karaistunut vähintäänkin kahdenkymmenen ikävuoden edestä yhdessä viikossa ja hiffannut, kuinka ronskissa organisaatiokulttuurissa kannattaa esiintyä. Jokaisen päivän olen kruunannut nelituntisella pikapänttäystuokiolla. Itse asiassa olen ehtinyt ajattelemaan ainoastaan tuotekustannuslaskentaa ja taseiden täsmäämistä, sillä vapaa-aikaa en ole kaiveluista huolimatta löytänyt.
Niin. Kaikesta hiukan ikävämmästä huolimatta koen koko elämäni olevan aivan ylikunnossa.
Elämäni tuntuu nimittäin ihan hirveän pehmoiselta, kun hiplaan sitä. Se maistuu äärettömän makealta, kun lipaisen varovasti. Se tuoksuu huumaavalta, kun nuuskuttelen. Ja oikeastaan se näyttääkin aika herkulliselta, omaan makuuni sopivalta.
Yksinkertaisesti elämäni on tosi hyvässä kunnossa – jopa ylikunnossa.
Olen onnistunut ratkomaan sen salaisuuden löytämällä tasapainon oman elämäni (myös oman itseni) rakentamisen ja jatkuvan tavoittelun välillä. Kokonaisena sitä tuntee olevansa täysin ylikunnossa. Jopa niin pahasti, että se miltei pelottaa. Vaikka tosiasiassahan sellaisen kuuluisi olla kai aika normitila. Että kokonaisuuden tunne luo vasta pohjan kaikelle sille hyvälle, jota elämässä voi saada.
Enpä tiedä. Kuinka paljon parempaan kuntoon sitä voi elämä enää päästä?

Onpas ihana teksti! Ja on niin ihanaa, että nautit nykyisin elämästäsi täysin siemauksin. Niin pitääkin 🙂 Itseni täytyisi tämä sama tunne vielä joskus löytää, mutta pikku hiljaa! Täytyis nähä taas joku päivä. Ja niin suloisia noi kuvat 🙂
Terkuin Mia
TykkääTykkää
Eikä! Mä oon joskus aikoinani ruiskuttanut nakkia ja makkaraa kesätöikseni. Se oli melkolailla paras kesätyö 🙂 Mieleenpainuva kesä, joka muutti monta juttua.
Mä löydän enemmän ja enemmän yhtymäkohtia ja yhteistä. Aika jännä.
TykkääTykkää
Ihan varmasti se löytyy! Hiljalleen mäkin olen sen löytänyt. 🙂
Niin pitäisi. ❤
TykkääTykkää
Ihan tosi! Ihanaa! 😀 Onhan tuo aika hupaisaa hommaa ja samalla kun saan sitten kandiin kuuluvan harjoittelun tehtyä, niin ihan loistavaa. Uskon myös, että mullakin edessä aika mieleenpainuva kesä.
Voi vitsit. On tosiaan aina jännä, kun toisen kanssa löytyy yhtymäkohtia ja yhteisiä juttuja, joihin samaistua. Silloin pääsee niin hirmuisen lähelle toista.
TykkääTykkää