itsensä kuuntelu · itsetutkiskelu · oma elämä · onnellisuus · selviytymisvinkit · syvällistä

Voi mun Omar-munkki, mikä päivä.

Vaikka mä usein mietin, miten jokaisesta päivästä tulisi olla kiitollinen, pohdin, kuinka tuntea onnellisuutta elämästä ja yritän funtsia, millaista hyvää pienestäkin voi löytää, niin siltikin mun ainokainen tavoite on olla rehellinen mun tunteille. Että en esimerkiksi tahdonvoimalla muokkaa niitä tai sivuuta valitsemalla joukosta parempia.    
Ja koska mä en halua olla kuin vanha merimies, tyydynpähän vain toteamaan: eilen oli sellainen päivä, että oli aivan pakko-pakko-pakko saada Omar-munkkia iltapalaksi. Kertonee jo riittävästi.
Kaiken onnellisuushehkutuksien ja carpe diem -sitaattien keskellä on toisinaan ehkä haastavaakin antaa itsensä kokea ihan järkyttävän surkeita hetkiä tai kokonaisia päiviä. Ne tuntuvat lähes epäonnistumisilta. Sitä helposti yrittää väkisin hymyillä, väkisin tykätä ja väkisin puskea naurahduksia. Itselleen on loppujen lopuksi aika helppoa uskotella, että tuntuu hyvältä ja kaikki on jees, mikä on taas täysin eri asia kuin ylöspäin pyrkivät ajatukset aallonpohjalla. En mä ole koskaan kannattanut epärehellisyyttä itseä kohtaan, mutta olen mäkin sortunut puskemaan ja puskemaan pelästyneenä kai hirveiltä tuntuvia hetkiä. Silloin mä en todellakaan ole etsinyt korjaavia toimenpiteitä tai antanut itseni lohduttautua yhtään millään – oikeastaan olen vain sullonut tunteet myttyyn johonkin sopukkaan.
Mun mielestä on kuitenkin ainoastaan tervettä osata todeta, että kappas miten hirvittävän kamala päivä tänään
Ensin vähän itkeä tihrustaa yksin ja lohduttautua sitten Omar-munkilla. 
Ihan yhtä paljon elämää se on kuin nauruun tikahtuminen onnellisuuden huipulla.

11 thoughts on “Voi mun Omar-munkki, mikä päivä.

  1. Hetkessä elämisessä on vaihtelua päivien mukavuuden suhteen 😉 Mulla oli kamala aamu, lenkkeilin eilen 3h hurmiossa ja aamulla olin ihan kirjaimellisesti rikki 😀

    Tykkää

  2. Niinhän sitä on! 🙂 Oi, kolme tuntia, mahtavaa. Mutta uskon, että oli paikat hellinä, hui. Mäkin juoksin tänään aamulla ja hirvi tuli vastaan keskellä kaupunkia. 😀

    Tykkää

  3. Oon ihan samaa mieltä! Välillä vaan on surkeita hetkiä tai päiviä ja nekin kuuluu elämään. Vaikka periaatteessa elämä rullaisikin onnellisesti ja hyvin. 🙂 Mulla oli viikko sitten sunnuntaina pitkästä aikaa tosi kamala päivä. Kaikki vaan kiukutti ja suututti, vaikka mitään suurempaa syytä ei edes ollut. Varsinkin kun jälkeenpäin miettii. :')

    Tykkää

  4. Niinpä, ne kuuluvat onnelliseenkin elämään. Tunnistan hyvin sun sunnuntaipäivän, Laura, ihan samanmoiset fiilikset oli mullakin jostain syystä perjantaina. :'D

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s