ajatuksia · elämänasenne · höllää · itsetutkiskelu · lifestyle · oma elämä

Ihanaa, lähti täysin käsistä.

Mutta mihin menee sitten pellillinen pannukakkua? Siis muualle kuin mahaan.

Ihan juuri siihen koloon, jota kannustan ainakin itseäni säännöllisesti kaivamaan. Koska jos on ihan täysin okei antaa jonkin asian lähteä kokonaan käsistä, on sille oltava myös oma paikkansa ajatuksissa. Esimerkiksi järjetön määrä pannukakkua kuuluu tuohon koloon. Eikä se ole missään nimessä teon hautaamista, vaan yksinkertaisesti sen sijoittamista; mikään asia ei ole minulle täysin okei, jos en tiedä elämästäni ja ajatuksistani löytyvän sille sopivaa paikkaa.

Kolo kaivetaan kai osin ainakin ajatustyöllä. Tomaatin väri on punainen. Pannukakun syöntimäärä pellillinen. Siltä tarkoitetusti järjettömän tulisi kuopassa tuntua – täysin luonnolliselta asialta.

IMG_20170204_175211.jpg

Taistelen kovasti sitä vastaan, että kaikki narut pitäisi  aina pitää käsissä – että kontrolli pitäisi olla aina ihmisen elämässä läsnä. Koska ensiksikin, eihän kukaan voi jaksaa sellaista vuodesta toiseen jokaisen elämän asian osalta. Ja koska toiseksi, kontrollin jättäminen määrättyjen asioiden suhteen luo myös äärimmäisiä ilonelämyksiä. Toiset asiat suorastaan vaativat mopon käsistä karkaamista, muutoin ne eivät tunnu miltään.

Joku asiantuntija on kuulemma joskus suositellut kovasti 30/70-diettiä. Periaatteena siinä on ollut, että 70 prosenttia kunnolla syömistä ja 30 sitten vähän vähemmän mietittyä syömistä tarkoittaen monelle kai herkuttelua. Eikö jotakin samantapaista voi soveltaa myös kontrolliin? Jos ei uskalla ottaa kehiin aivan kolmekymppistä, niin kahdestakympistäkin on hyvä lähteä; kaksikymmentä prosenttia elämään kuuluvista asioista voivat olla sellaisia, että niiden narunpäiden ei välttämättä tarvitse aina pysyä tiukasti kourassa.

Kahdenkymmmenen kontrollittoman prosentin hyväksyminen on juuri sen kuopan kaivamista esimerkiksi pannukakkupellilliselle.

IMG_20170204_175118.jpg

Sama ajatus on helpottanut suhtautumisessa moneen muuhunkin asiaan, kuten opintoihin ja tuleviin töihin. Uskon tuon kahdenkymmenen prosentin olevan silloin mahdollisuus myös vaikkapa luovuudelle ja innovatiivisuudelle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s