Missään muualla en mieluummin
kuin kanssasi kuluvassa.

Käpertynyt olo.
Lämmin, kotoisa kolo
seurasi.

Puuttuu ainoastaan
ilta myöhään kestävä minuutti.
Ikuisuuteen riittävä viinilasi.

Niitä hetkiä sattuu elämään. Kun oikeanlaisia ihmisiä sattuu omaan elämään. Niitä sellaisia vahvoja hetkiä kokiessani aina toivoisin pystyväni kertomaan ääneen sen. Että missään muualla en mieluummin tällä hetkellä olisi. Tosin toivon myös, että ääneen sanomatta jättämisestä huolimatta tunteen on voinut tulkita katseestani, olemuksestani, mistä vain muusta.

Kai elämän osatarkoitus on sellaisten hetkien kokeminen. Sillä se kertonee elämän ihmispiirin koostuvan oikeanlaisesta lämmöstä.

Ehkä vielä joku tuleva hetki. Keskeytän lauseen ja kerron. Kului hetki sitten kahvipöydässä, naurunpyrskähdyksessä tai hiljaisessa leffateatterissa.

Siihen asti mä tyydyn myhäilemään.