Edellistä viikonloppua ja tulevaa viikonloppua

28/09/201222/10/2016 Elina8 kommenttia

Kolmen päivän ennätysvapaa edessä ja arvatkaa, kuka idiootti herää klo 06.19? No ei varmaan tarvitse edes vastata, haha. Tämä pikkupölkkypää täällä. Minkäs teet, kun uni ei enää tule, keksin tosin ainakin kaksi syytä: 1) No vatsa kurni. Piste. Silloin on noustava ylös. Eilen energiavaje taisi jäädä liian suureksi, kun töissä ehdin vetäistä seisaaltaan kassaa päivystäessäni kaksi onnetonta riisikakkua (jotka muuten kyllä ovat taivaallisia, mutta kovin köykäisiä). Illalla vatsa ei sitten vetänyt enempää kuin leivät, maitorahkan ja päärynän. 2) Sain valtavan innostusaallon alkaa taas kirjoittelemaan. Siis ihan omia tekstejä pöytälaatikkoon. Ehkä alitajuntani suunnittelee minusta seuraavaa Sofi Oksasta (no ei nyt oikeesti), jonka uusimman kirjan muuten aloitin eilen. Aika rajua tekstiä ainakin alkurivit; aivoja mössätään ja ihmisten sisälmyksiä tallotaan. Tai sitten nykypäivän ihmiset ovat vain niin herkkiä, sellaista se todellisuus kai sitten oli sota-aikoina (jälleen listaani yksi syy lisää olla onnellinen).

Täällä kuitenkin kökötän yksinäni keittiön jakkaralla ja katselen ulos valkenevaa aamua (ilmaus tosin antaa ehkä hieman liian ruusuisen kuvan; vettä tihuttaa ja ilma on synkkä, toivoton, masentava…hups, minne se positiivisuus ja juuri löytynyt syksyrakkaus katosi?). Tällä hetkellä tunne on juurikin sellainen, että tämä päivä tulee olemaan seuraavanlainen:

Parittomat sukat ja hullunkiilto silmissä kertonevat riittävästi. Onko tänään pakko työntää nokkaa ulos ovesta? Eikö Santulla ole juurikin sen vuoksi tänään välipäivä opiskelusta, että hän voi käydä kaupassa, viedä lakanat kuivumaan kuivaushuoneeseen, hoitaa pakollisten sosiaalisten suhteiden ylläpidon ja käydä shoppailemassa minun parhaalle ystävälleni syntymäpäivälahjan? Minä voin vaikka säkkärissä rötkötellessäni soittaa sen vihapuhelun Urpolle liian suurista pesukoneenliitäntäreissun matkakuluista. Asia sovittu (ainakin minun puolestani).

Höpläytinpäs. Aion minä mönkiä kohta salille treenailemaan – onneksi menomatka on pelkkää alamäkeä. Voinhan sitten aina herättää ja soittaa Santun kyytsäämään polkupyörällä minut takaisin kotiin, hahaa. Samallahan Santtu hoitaa kaksi kärpästä yhdellä läimäyksellä, kun ei tarvitse raahautua itse erikseen salille tekemään jalkatreeniä – ylämäkipyöräily Elina kyydissä ajaa asian paremmin kuin hyvin.

Serkukset<3

Kolmen päivän vapaan kunniaksi aion kyllä laittaa Santun lakkaamaan kynteni! Töissä ku meillä ei saa olla kuin nysät ja tylsän tyhmät kynnet:<

Edellinen viikonloppu sujui joutuisasti syntymäpäivillä vieraillen ja tämä tuleva viikonloppu jatkaa samalla teemalla. Huomenna juhlistamme parhaan ystäväni kaksikymppisiä (vaatekriisivaatekriisi) ja sunnuntaina kahvittelemme pikku-Saran synttäreiden kunniaksi. Menin jo sanomaan, että tänä viikonloppuna Krista ja Rosa saavat raahata minut vaikka korvasta tuulettumaan tanssilattialle. Olen nyt keväästä asti suunnitellut lähteväni tyttöjen kanssa ulos. Mutta oma sänky on joka kerta houkutellut enemmän. Keski-ikäistyvä kaksikymppinen (paitsi että en ole edes vielä kahtakymmentä)?

Kyllä minäkin joskus pukeudun, en nyt ihan aina kulje rikkinäisissä (ja rakkaissa) Puman kollareissa, joihin mustikka on iskenyt takapuoleen merkkinsä lähtemättömästi, heh. Kuvista kyllä huomaa, että massaa tämäkin tyttö hieman ehkä tarvitsisi. Ruokaa, ruokaa ja huoletonta elämää – hippusellinen ehkä myös sitä salitreenailua;)

Pitäkää pitsaperjantai!

Ps. Oh babybaby! Muutama uusi lukija on putkahtanut elämääni! Laskeskelin muutama päivä sitten blogin synttäreitä miettiessäni, että keskimääräisesti tasaista lukija per kuukausi -vauhtia mennään, hahaa:D Mutta nythän tuo vauhti on jo jotakin 1,083333… -luokkaa. How cool is that!? Pistetään vielä paremmaksi! Noei, ihan silkasta kirjoittamisen ilostahan minä blogia pidän (and how cliché is that!?), mutta on se silti kiva tietää, että joku jaksaa löpinöitäni lueskella:>

Uncategorized

Asuntopostaus

26/09/201222/10/2016 Elina2 kommenttia

Muutama sananen varoitukseksi:

Seuraavan postauksen kuvat sisältävät runsahkosti vaaleanpunaista (myös pinkkiä) ja söpöjä pikkujutskuja. Jos epäilet saavasi yliannostuksen kyseistä väriä tai pikkujutskut ovat mielestäsi yököttävän ällösöpöjä, jää suosiolla odottamaan seuraavaa postausta ja hyppää tämän yli.

Lisäksi huomautan:

Sisustusta suunnitellessani tai toteuttaessani en ole käyttänyt fyysistä väkivaltaa tai pakottamista, enkä myöskään ole käyttänyt toisen osapuolen hetkellistä ymmärtämättömyyttä hyväkseni. Kaikki päätökset asunnon sisustukseen liittyen on tehty selkeässä yhteisymmärryksessä.

(Jankutus ja suostuttelunäännytys eivät lukeudu yllämainittuun.)

Hehe.

Avaan hetkeksi teille oven,

tervetuloa meidän pesään!

Eteinen on mielestäni tärkeä paikka asunnossa, eikä sitä sovi unohtaa sisustusta suunnitellessa. Heti sisään astuessa on synnyttävä tunne kotoisasta ja houkuttelevasta kodista, jonne on mukava tulla vaikkapa rankan työpäivän jälkeen.

Kompromissin seurauksena vaaleanpunainen kattokruununi (josta useampaan otteeseen otimme yhteen Santun kanssa:D) päätyi juurikin eteiseen ja se sopiikin sinne täydellisesti, hihii.

Niin sanottu olohuone, joka kyllä toimii niin ruokailutilana kuin makuuhuoneena, työhuoneenakin ehkäpä, on ison ikkunan ansiosta mukavan valoisa, vaikka järin suuri ei olekaan. En halunnut aivan tavallista opiskelijaboxisisustusta. Tiedättehän: pikkupöytä tungettuna minikeittiöön (meidän keittiö on kyllä ihan kivan kokoinen) ja mummon vanha sohva viemässä kaiken tilan olkkarista. Lisäksi pitkäaikaisena haaveenani oli ruokailua varten baaripöytä ja korkeammat tuolit. Niinpä päädyimme sijoittamaan ruokapöydän olohuoneeseen. Siinä voi sitten muutenkin tehdä läksyjä tai muita juttuja. Sohvan tilalta kekkasin säkkituolit huoneen keskelle; muukin löhöämispaikka kuin sänky on oltavaen, vaikka perinteisen tylsää sohvaa en halunnutkaan.

Pinkki matto on yksi elämäni parhaimmista löydöistä<3 Konkurssiin menossa oleva mattokauppa sai minut aivan villiksi, hehe.

Tv-lipaston ja tietokone/kampauspöydän päälle hankimme lasilevyt: mielestäni siistin näköiset ja ennen kaikkea helppo pitää puhtaana. Niin ja on vähän pakko muistaa pyyhkiä pölyjä, lasi ei anna armoa:D

Taulu odottaa kiinnittäjäänsä. Samoin kuin lamput asentajaansa. Noo, pikkujuttuja!

Ilman verhoja…

…ja verhoilla. Ei muuten kaiu enää! Eikä ole niin valjun näköinen kämppä:)

Pidän erityisesti siitä, että meillä on oikeastaan kolme kunnollista huonetta ja lisäksi tietysti pesuhuone, vaikka yksiö tämä asunto onkin. Meidän keittiö on mukavan kokoinen keittiöksi, isompaa tuskin tarvitsisimmekaan. Keittiöjakkaralla on mukava kököttää aikaisina aamuina (eli käytännössä vietän siellä melkein joka aamutuiman, aamuvirkku kun olen), kun toinen vielä nukkuu ja olohuoneeseen ei raaski mennä kolistelemaan. Monet postaukset olen nimenomaisella jakkaralla jo ehtinyt rustata, heh.

Skumppapullo on kadonnut jo parempii suihin – muuttomiehelle vaivan palkaksi nimittäin:D

Vallilan kuosi kapassa on mielestäni soma ja sopii keittiön väritykseen:-)

Itseäni oikeasti joskus (aika usein) hermostuttaa lueskella etenkin sisustusblogeja, joissa kaikki on niin puhtoista, kaikki tavarat ovat paikoillaan, kaikki on ~~tarkoin~~ liian mietittyä, minkäänlaisia elämisen merkkejä ei näy missään. Meillä onneksi ei sellaista ole. Onneksi siksi, että kodin on mielestäni tunnuttava kodilta, ei sisustuslehden kuvastolta. Siisteys on toki tärkeää ja pidän sitä itsekin tärkeänä. Liiallinen hösääminen siivouksesta ja viimeisen päälle mietitty ja hiottu sisustus saavat aikaan (ainakin minulle) luontaantyöntävän vaikutuksen.

Siispä muutama kuva keskeltä meidän todenmukaista arkea. Senkin uhalla, että tiedän äidin soittavan mietimitäkuviasänytjulkaisetsiellä-puhelun tai vähintäänkin ajattelevan niin:D

Petaamaton sänky. Pyrimme kyllä siihen, että viimeisenä noussut sen petaa, heh.

Huiskispaiskis tyynyt lattialla..

..ja vähän tiskiä pöydällä:)

Viikonlopun ostokset vielä muovikassissa kaappiin menoa odottamassa:>

Mukavaa, kun kävit kylässä!

Uncategorized

Viikonloppu part. 1

24/09/201222/10/2016 Elina10 kommenttia

Loppukesästä pelkäsin jo valmiiksi tätä tulevaa syksyä: pimeyttä, kylmyyttä, syysmyrskyjä ja sadetta, alakuloista mielialaa sekä liiskaantuneita kastematoja. Jälleen voin todeta, että ihan turhaan. Mielialani on ollut, jopa ihmeellisen, innostunut ja odottavainen. Tällä hetkellä sateen ropina kattoon, pimeät illat viltin alla kynttilät seuranani, kuppi kuumaa lämmikkeenä, ihanan lämpimät syysneuleet ja myssykät tuntuvat houkuttelevilta. Uskomatonta! Ainoastaan kastemadoista on hankala löytää positiivista puolta, haha. Linnut saavat mahansa täyteen?

Olen vahvasti sitä mieltä, että syksykin on vain asennekysymys.

Ja juuri tällä hetkellä tuntuu, että tämä syksy on tuonut ja on tuomassa kaikkea kivaa viikonloppuihini ja ylipäätään elämääni, muutto omaan kotiin tietenkin suurimpana asiana. Lisäksi kalenteriani täyttävät syntymäpäivät, ystävät, kyläilyt, pikkupippalot, ooppera ja monet muut syysiltojen pikkusuunnitelmat. Tämä vapaa viikonloppu hujahti ystäväni järjestämissä naamiaisissa sekä Santun ja oman serkkuni syntymäpäivillä. Ensi viikonloppuna juhlimme parhaan ystäväni kaksikymppisiä, pikku-Saran syntymäpäiviä kakkukahvien merkeissä sekä meinaammepa ehtiä äidin kanssa vielä oopperaankin. Ja shoppailemaankin mieleni tekisi:3 Siitä seuraavana viikonloppuna vietämme työporukalla vissiinkin hieman aikaisia pikkujouluja. Tupareitakin pitäisi ruveta suunnittelemaan. Pitkä lista kutsuttavia odottaa jo jääkaapin ovessa.

Ihmiset. Tuttavat. Ystävät. Läheiset. Heidän seurassaan olen onnellinen. Tunnen kuuluvani johonkin.

Toinenkin inkkari oli löytänyt tiensä kutsuille:D

Vakavat keskustelut selvästi käynnissä.

Väsynyt ja isomahainen raksamies.

Päädyin pukeutumaan sitten intiaaniksi. Ehkä vähän tylsä ja kulunut, mutta aika tai muutkaan resurssit eivät antaneet myöden omaperäisempään asukokonaisuuteen. Idean sain otsapannasta ja koko komeuden kruunasi lopuksi huulipunalla poskille vedetyt inkkarikasvomaalit. Olin tällainen vähän köyhempi ja kotikutoisempi versio juhlien kahteen muuhun inkkarityttöön verratuna, heh:D

Vähän jäi harmittamaan, että vielä lauantainakin olo oli hiukan nuutunut ja tuhnuinen, jonka vuoksi ei viihdyttykään pippaloissa Santun kanssa kovin myöhään. Omaan pesään oli joka tapauksessa kiva kömpiä illan päätteeksi. Kiitokset haluan lausua vielä juhlien järjestäjille<3 Ihanaa, kun joku jaksaa (näin vanhallakin iällä vielä) nähdä vaivaa ja järjestää piristystä syysiltoihin, heh.

Uncategorized

Onnellinen.

22/09/201222/10/2016 Elina2 kommenttia

Jokunen postaus sitten aloittamani projektini myötä olen alkanut miettimään enemmän itseäni, toimintaani ja tuntemuksiani. Täytyy tosin myöntää, että kunnolla en toteutuksessa ole vielä päässyt vauhtiin, mutta kuten yleensä, loistavia havaintoja kyllä olen tehnyt ja uusia ideoita syntyy.

Olen lähiaikoina opetellut kuuntelemaan paremmin omia tuntemuksiani ja sitä, mitä kehoni minulle pyrkii viestittämään. Pikemminkin voisin sanoa opetelleeni uudestaan tunnistamaan signaalit, opetellut olemaan tyrehdyttämättä niitä. Keho ja mieli toimivat tiiviisti yhdessä ja olen vahvasti sitä mieltä, että nykyihminen ei ole edes aivan täysin selvillä siitä, kuinka suuresti ajatus ja ihmismieli voivat vaikuttaa fyysiseen terveyteen ja kehon toimintaan. Itse asiassa olemme tutkineet Santun kanssa netistäkin artikkeleita kyseisestä aiheesta; toki monet jutut ja ihmisten ”kokemukset” ovat pelkkää huuhaata ja liirumlaarumia, ehkä pelkkää toiveajatteluakin, mutta osa on ihan järkeen käypää – jos ei faktaa, niin ajattelemisen arvoista ainakin.

Kun minulla on hyvä olla itseni kanssa pystyn paremmin; 1) Pitämään yllä kirjoitusharrastustani niin päiväkirjamuodossa kuin muutenkin.

Kuten Little M kirjoittikin omassa blogissaan, mielestäni monet nyky-yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja ongelmat (laihuus, suorituskeskeisyys, yleistyvät burn outit etc.) henkivät juuri sitä, että emme kuuntele kehomme meille välittämiä viestejä, emme kuuntele itseämme. Jos esimerkiksi antaisimme periksi, kuuntelisimme ylirasittunutta ja stressaantunutta kehoamme ja toteaisimme, että nyt on työtahtia hidastettava, annettava itselle vapaa-aikaa ympärivuorokautisen pakertamisen sijaan, ei burnout-tapauksia varmasti syntyisi ainakaan samaan tahtiin kuin tällä hetkellä.

2) Rauhoittumaan taas lukuhetkiin ja jättämään jokasekuntisen sinkoilun hetkeksi;)

Olen varma, että onnellisuus on lähtöisin siitä, että osaamme kuunnella itseämme. Ja kun olemme onnellisia itsemme kanssa, levitämme sitä myös ympärillemme: pystymme olemaan esimerkkinä muille, keskittämään ajatuksemme oman itsemme ulkopuolelle, tekemään asioita toisten hyväksi – ja vain koska oma hommamme toimii. Masentunut ei kykene tai jaksa olemaan toisen masentuneen tukena, terve mieli taas jaksaa tsempata hieman maassa olevaa ja sitä rataa. Varmasti saitte ajatuksesta kiinni?

3) Nauramaan itselleni. Pitämään itsestäni.

Joka tapauksessa, pyrkimys onnellisuuteen ja eheään minään on tälläkin tytöllä täällä ruudun toisella puolella. Pienin askelin on hyvä edetä. Ja itse asiassa niiden pienimpien askeleiden huomaaminen on kaikkein parasta; eilen en mennyt lenkillä, koska jalat huusivat kirjaimellisesti apua työpäivän jälkeen, olen käynyt tutimaan kahtena viime päivänä klo 20.00 heti Salkkareiden jälkeen, koska on vain tuntunut siltä, en eilen stressannut töissä kiireestä ja päivän kulusta, vaan tein juttuja omaan tahtiini – ja kaikki sujuikin lopulta melkein paremmin kuin muina päivinä. Olen huomannut, että tietty löysäranteisuus varsinkin tällaiselle stressaaja- ja kontrollitypylle on tervettä; kyllä ne asiat lutviutuvat. Tietenkin tietyissä rajoissa, heh.

4) Hellimään itseäni – vaikkapa äidiltä saadulla hiusnaamiolla.

Tässä itsetutkiskelua viime aikoina tehneenä olen tullut tulokseen, jota ehkä on vaikea myöntää ja joka mitä luultavimmin on kovin monelle bloggaajallekin tuttua: vietän liian paljon aikaa tätä kirkasta näyttöä tuijotellen. Tilanne vain on luisunut siihen, että on helpompaa läsähtää rättipoikkiväsähtäneenä sängylle ja napata kone kuin kirja syliin. Olen havainnut, että tämä on johtanut selviin muutoksiin minussa: liika koneen ääreessä oleminen tekee minusta apaattisen, vähemmän luovan ja eläväisen. Se kuihduttaa värikästä ja vauhdikasta mielikuvitustani. Ja ennen kaikkea se riistää aikaa muulta ajattelulta.

5) Ymmärtämään miesten ajatusta salaatista:D

Olenkin tehnyt päätöksen koneajoista. Tästä eteenpäin sovin itseni kanssa hetket, kun saan jakaa ajatuksiani kanssanne täällä blogeissa ja surffailla muiden kirjoituksia lukien, mutta muuten aion sisällyttää vapaa-aikaani jälleen muutakin aktiviteettia (urheilun lisäksi), kuten lukemista, jota olen kaivannut aivan hirveästi, päiväkirjan kirjoittelua, Santun kanssa köllöttelyä ja itseni hoitamista erilaisten purkkien ja purnukoiden avustamana, heh. Niin ja meditointi meidän piti herätellä Santun kanssa taas henkiin. Ehkä tämä taas on pieni askel kohti eheää minää🙂

Nyt suunnittelemaan viimeisiä silauksia inkkaripukuuni! Kiva lauantai tiedossa, toivottavasti teilläkin!:)

Uncategorized

Loppuviikon tunnelmaisia.

20/09/201222/10/2016 Elina2 kommenttia

Tiedättekö sen tunteen, kun klo 4.30 levität, tai pikemminkin yrität levittää, meikkivoidetta nassukkaan, mutta huomaat vain nuokkuvasi lavuaarin äärellä (silmät auki) ja hinkkaavasi oikeaa poskeasi edes takaisin? Minä nimittäin tiedän:D Ja siitä liikkeelle lähteminen, muihin aamutoimiin alkaminen, saatika sen meikkivoiteen naamaan saaminen on vaikeata. Tuo vielä hieman naurattaa, koska eihän se nyt niin vaarallista ole, jos asiakkaat naureskelevat puoliksi ruskealle naamallesi. Sitä korkeintaan toteaa, että kiva, kun piristin päivääsi. Sen sijaan on hieman pelottavaa tajuta aamuhämärällä autoa ajaessaan, että minähän nuokun tässä ratin takana, enkä reagoi punaisena palavaan valoon mitenkään.

Juu, eilen piti olla vapaapäivä ja tänään piti olla vasta iltavuoro, mutta kuinkas kävikään. Elina huomasi jälleen kerran vain automaattisesti vastaavansa tottakai tulen tuuraamaan – sen enempää ajattelematta omaa mielipidettään tai olotilaansa. En minä sen takia purskahtanut itkuun puhelun jälkeen, ettenkö olisi millään voinut mennä sijaistamaan sairastunutta, varsinkin kun sairastunut oli hyvä ystäväni: tottakai halusin mennä auttamaan, vaikka silmäluomet lurpsahtelivatkin kiinni jo kello kaksi päivällä ja silmäpussit saivat aikaan mielleyhtymän pandaan. Kyyneleet valuivat siksi, etten taaskaan pysähtynyt kuuntelemaan itseäni, vaan ajattelin automaattisesti taas asioita muiden kautta.

Maitokahvi ja aamu kuuluvat nykyisin erottamattomasti yhteen.

Kummasti sitä kuitenkin piristyy asiakkaiden kanssa touhutessa. Pullantuoksuinen (kirjaimellisesti) ja iloinen Elina töissä hääräsi, vaikkakin hieman nuutunut. Onneksi tällaisia kahden tunnin varoitusajalla tulevia työpäiviä ei kuitenkaan kovin usein tule. Jotenkin minä tarvitsen aina useamman tunnin orientoituakseni työrupeamaan, saadakseni työvaihteen päälle, tiedättehän:D

Illalla oli kuitenkin mukava kömpiä väsynä kotiin (hei osaan kutsua tätä kämppää jo kodiksi!), kun kynttilä paloi olohuoneessa ja tuoretta leipää oli kaapissa, hihi. Arjen pieni, kivoja juttuja:) Huomenissa vielä loppurutistus ennen (toivon mukaan) vapaata viikonloppua, jolloin tiedossa on (toivon mukaan:D) kaikkea mukavaa!

Nyt rauhoitun koti-iltaan ja käyn pyyhkimässä hapanimeläkastikeet suupielistä – vaikka ei sillä taida mitään väliä enää olla, kun kerta tulin jo salilta. Ihmiset siellä ovat varmasti saaneet jo ihan tarpeeksi makoisat naurut, haha. Pöhkö mikä pöhkö.

Kivaa torstaita<3

Ps. Jonkinlainen asuntopostaus on ollut mielessä. Toteuttamisen arvoinen idea?

Uncategorized

Mitä eilen syötiin? Toissapäivänä?

18/09/201222/10/2016 ElinaKommentoi

//www.youtube.com/get_player

Päätin vihdoin opetella Windowsin elokuvantekotyökalun käyttöä. Nauttikaa taidonnäytteestäni, heh.

Meitsi on ylpeä meitsistä. Siis olen ylpeä itsestäni. Kokkailin juuri ihan tajuttoman hyvää katkarapuvokkia – ja vieläpä hyvin pienellä vaivalla! Muutenkin lähipäivinä olemme kunnostautuneet Santun kanssa keittiön puolella ja pyöräytelleet itse muun muassa munakkaita, lämppäreitä ja muita omia sörsseleitä, heh. Ja hitsi täytyy todeta, että oma tekemä ruoka voittaa kyllä kaupan valmiit mennen tullen. Nyt sitä on vasta itse tajunnut ihan oikeasti tuon faktan, jota kaikki tuntuvat tätänykyä toitottavan. Vaikkakin maksalaatikkoa on pakko vieläkin saada eineshyllystä:3

Lellun katkisvokki oli miljoona kertaa paremman makuista kuin näköistä, haha.

Ei se itse ruoanlaitto ole työlästä tai aikaavievää (vaan ruoan keksiminen, kaupassakäynti, tiskaus etc), päinvastoin. Valmistin katkisvokinkin tänään kymmenessä minuutissa tullessani kotiin salilta nälkäisenä. Tosin menen vielä tällä hetkellä sieltä, missä aita on matalin; pakastevokkivihannekset ovat tällaisen kiireisen ~~laiskurin~~ pelastus. Tämä kuitenkin sallittakoon, ylpeä olen kokkailuistani silti, heh.

Paras paistinpannu. Kunnon työkaluilla ruoanlaittokin onnistuu;)

Mutta niin, nyt sitä on vasta tajunnut, kuinka paljon aikaa ja jaksamista menee oikeasti tällaisen pienenkin huushollin pyörittämiseen (nimimerkillä vietin juuri keittiössä yli puoli tuntia tiskaten ja pyyhkien työtasoja sen sijaan, että aikaa olisi suunnitellusti jäänyt venyttelyyn ja meditointiin). Varsinkin tällaisessa taloudessa, jossa astianpesukone on vain kaukainen haave. Vähän tosin aavistelen, että se ei välttämättä ole ensi palkkapäivänä enää niin kaukainen. Bongasin nimittäin supersöpön pöytäastianpesukoneen Mustasta Pörssistä…

Sunnuntain herkkuiltapalaa: banaanirahkaa ja riisikakkuja lehmäjuustolla (leipäjuustolla kuulemma oikeasti). Herkuteltiin Santun kanssa samalla, kun katseltiin TTK:n aloitusjaksoa. Yllärinä Santtu oli ostanut meille jälkkäriksi Stratos-ilmakuplasuklaata:3

Koska olen nyt niin hurjan ylpeä ja innostunut valmistamastani lounaasta, josta tuli oikeasti maukasta, haluan jakaa reseptin kanssanne – huolimatta siitä, että se ehkä onkin maailman yksinkertaisin ja helpoin.

Minuuttivokki katkiksilla kiireiselle àla Lellu

Tarvitset:

Pussin pakastevokkivihanneksia tai vokkivihanneksia itse pilkottuna (minimaissi, porkkana, kesäkurpitsa, lanttu, paprika, mitä ikinä keksitkään) sekä pakastealtaasta pussin tilli-sitruunakatkarapuja. Mausteita voi lisäillä oman maun mukaan. Itse tosin tulin tulokseen, että marinoidut katkaravut tuovat itsessään jo ihan tarpeeksi makua ja mehevyyttä, joten lisäkastikkeita tai muitakaan mausteita en käyttänyt.

Vokkaa vihannekset vokkipannulla (onnistuu myös paistinpannulla) ja lämmitä katkiksia ihan hetki kipossa mikrossa (ei paljon, sillä muuten ne tulevat sitkeiksi). Lisää hieman sulaneet katkikset vihannesten joukkoon ja anna olla liedellä vielä hetki. Tarjoa raejuuston tai fetan kera (itsehän tungin joukkoon myös ketsuppia, ofc)!

Niin ja hei, pieni vinkki maitorahkan suurkuluttajille: Cittarin Mammuttimarkkinoilla Valion Pehmeää maitorahkaa 6 purnukkaa neljällä eurolla. Tulee havemmaksi kuin Ehrmann!!:))

Mikä on teidän bravuurinne kyökin puolella? Ruoka, joka poikkeuksetta kerää kehut?

Joskus ei vaan jaksa panostaa ruoan visuaaliseen puoleen:D

Uncategorized

Kymysyksistä.

16/09/201222/10/2016 ElinaKommentoi

Nuin. (Ja ei ole otsikossa tahaton kirjoitusvirhe) Kysymyksiä tuli ihan mukavasti, vaikka kysyjiä ei ollut edes kourallista. Ne harvat (ja valitut) kysyivät sitten kunnolla, haha. Ensiksi mietin, että säälistäkö yksi kysyy sata kysymystä vai kenties ihan vain anonyymivattuiluna. Noei, vitsivitsi. Kiva, kun kysyitte ja tässäpä näitä nyt jokatapauksessa tuleepi:

Miten, missä ja milloin tapasitte poikaystäväsi kanssa? Olimme samassa lukiossa ja itse asiassa Santtu oli ystäväni vanhojentanssipari, haha.
Lempivuodenaikasi? Ajattelin ensiksi automaattisesti vastata kesä, mutta itse asiassa juuri eilen pimeessä autossa istuessani sateen ropistessa peltiin totesin äidille, että toisaalta tämä syksykin on ihan kiva omalla tapaansa; saa esimerkiksi keräytyä sohvan (eli meillä säkkituolin) nurkkaan viltin (tai Vilin) kanssa. Talvi ei ole kuitenkaan kiva vilukissalle :<
Lempiruokasi? Ää no en osaa todellakaan sanoa vain yhtä! Melkein kaikki:D Paitsi sieniruoat.
Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sulla on? Koetan saada elämän nyt lopulta reilaan ja arjen rullaamaan ja rauhoittumaan muuttorumban jälkeen. Siinä lähitulevaisuuden suunnitelmia. Pidemmällä tähtäimellä ajateltuna taas aion hakea nyt syksyllä opiskelemaan ja ehkäpä myös keväällä (riippuen myös siitä pääsenkö sisään vai en).
Unelma-ammattisi pikkutyttönä? Varmaan joku eläinlääkäri. Ai niin ja kassatäti! Rakastin tyyttäillä (eli lukea viivakoodeja) kaikkia kauppatavaroita:3
Mitkä aineet kirjoitit ja millä arvosanoilla? Voi apua, piti ihan oikeasti hetki miettiä, etten höpläytä teitä! Miten asiat katoaa niin nopeasti pääkopasta, vaikka vasta keväällä sain todistuksen käteen? Eli höm, kirjoitin äikän, enkun, matikan, espanjan, ruotsin ja terveystiedon arvosanoilla M,C,L,C,E ja L. Olin todella pettynyt äidinkielen arvosanaan, sillä tiesin pystyväni miljoona kertaa parempaan. Paniikkikohtaus tekstitaidon kokeessa vain pilasi kaiken:(
Oletko musikaalinen? Soitin minä pienenä kannelta ja itse asiassa olen kerran levyttänytkin, mutta vastaisin kuitenkin, että en. 😀
Millä nettisivuilla vietät eniten aikaa? Blogeja seuraillen, hahaa.
Onko sulla sisaruksia? Jep, kaksi isoa veikkaa:)
Jos saisit mennä ajassa taakse päin, mitä tekisit toisin? Periaatteessa en voi muuta kuin vastata, että olisin yrittänyt järkeillä itselleni asiat selviksi ennen sairastumistani, mutta eihän sellainen ole mahdollista. Tosiasiassa en pysty tai haluaisikaan muuttaa mitään. Uskon, että se, mikä tapahtuu on jollain tapaa tarkoitettu tapahtuvaksi.
Millainen oot luonteeltasi? Monet ehkä luulevat, että olen hiljainen ja ujo, sillä sellainen olenkin vieraiden seurassa. Oikeasti Elina on kuitenkin eläväinen, puhelias (kovaääninenkin), aika itsepäinen, no höpsökin, helposti innostuva, samoin kuin kyllästyvä, määrätietoinen ja omatoiminen, toivottavasti myös kiltti ja mukavakin:)
Osaatko eritellä syitä, miksi aikoinaan satuit sairastumaan syömishäiriöön? Olen miettinyt tätä tässä vuosien kuluessa oikeasti todella paljon. Varsinkin yleisellä puolella ”ammattilaiset” yrittivät kaivella vaikka mitä syitä varhaislapsuudestani ja ties mistä. Itse tiedän kuitenkin paremmin, että pääsyy oli kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että olin epävarma teini, joka oli vähän hukassa aikuistumisen ja lapsuuden välisessä rajanvedossa. Lisäksi puuttuva itsevarmuus ja -tuntemus teki sen, etten osannut pitää itseni ulkopuolella kaiken maailman laihdutushömppiä (vaan ajattelin niiden automaattisesti koskevan minua) tai yhteiskunnan painetta olla laiha (joka mielestäni oli vielä voimakkaampi niihin aikoihin, nyttemmin on alettu painottamaan enemmän tervettä ja lihaksikasta kroppaa langanlaihan sijaan). Tietysti muutama syvällisempikin juttu löytyy, mutten koe blogin olevan siihen avautumiseen oikea paikka.
Millaisia blogeja luet? Tykkään hirmusti ihan tavallista elämää käsittelevistä blogeista, lifestylestä. Toki terveys- ja liikuntablogitkin ovat mielenkiintoisia ja lähiaikoina olen alkanut seurailemaan salimimmien blogeja, heh. Kaiken maailman muotiblogit taas eivät niinkään kiinnosta.
Jos saisit toteuttaa yhden toiveen, mikä se olisi? Liian vaikea kysymys. Terve, pitkä, onnellinen elämä minulle ja läheisilleni.
Millaisista asioista koostuu täydellinen päivä? Auringonpaisteeseen ja kuulaaseen aamuun herääminen, rauhallinen herkkuaamiainen, aamutreeni hiljaisessa salissa, hyvää ruokaa lounaaksi JA päivälliseksi, jotakin herkkujakin johonkin väliin, iltapäivästä jotakin aktiviteettia, kuten shoppailua tai ulkoilua, kuitenkin niin, että alkaa väsyttämään ja tekemään mieli kotiin. Kotiinpaluu ja sohvan nurkkaan kääriytyminen nami-iltapalan kanssa. Niin ja iso kasa mainoksia nenun eteen:3
Mikä oli lempiaineesi koulussa? Äidinkieli oli peruskoulussa, mutta lukiossa se oli ihan pepusta. Terveystieto ja liikunta olivat ihan mukavia. Jos rehellisiä ollaan, niin melkein kaikki tuntui kyllä aika pakkopullalta:D
Mitä muuttaisit itsessäsi? Nyt kun päänuppikin on aikalailla selvä, niin en mitään, heh.

Super-Me

PIDÄT ..
[Hell yeah!] suklaasta
[jep] kesästä
[noup] talvesta
[semijep] syksystä
[menettelee] keväästä
[oi kyllä] ruskeista silmistä
[no, itsehän olen aina halunnut ruskeat nappisilmät sinisten sijaan] sinisistä silmistä
[namnam] vaaleasta leivästä
[namnamnam] ruisleivästä
[erityisesti raejuuston, suolan ja margariinisilmän kanssa] puurosta
[sitä kun saisi!] lihamurekkeesta
[lapsuuden lemppari] kiinalaisesta ruuasta
[ilman oliiveja kyllä] kreikkalaisesta salaatista
[jes, erityisesti viltin ja suklaan kera] romanttisista kirjoista
[Potterit on jees] fantasiakirjoista
[pienenä luin äitini kaikki Vihervaaran Anna -kirjat, Pikkunaiset jne.] vanhoista kirjoista
[ala-asteella oli Goosebumps-villitys:D] kauhukirjoista
[jepa, Witch oli nuorempana lemppari] sarjakuvista
[Tähän mennessä olen löytänut vain yhden, jota pystyn käyttämään: olen hajuherkkä ] hajuvesistä
[testattu on] google chromesta
[päivittäin käytössä internet explorerista
[blogia päivitellessäni:D] mozilla firefoxista
[no nyt on alkanut taas mieli opiskelemaan] koulusta
[xxx] liikunnasta
[yök, yksi fysiikkanero perheessä riittää] fysiikasta
[no, kivempaa kuin fyssa] kemiasta
[enpä oikeastaan] huulilävistyksistä
[oi kyllä!] tarinoiden kirjoittamisesta
[jess] äidinkielestä
[riippuu aiheesta?] kokeisiin lukemisesta
[nammm] lasagnesta
[tuplanam] muffinseista
[riippuu taas millaisesta. Inhoan räyhämusaa, herkkäkorvaisena korviini sattuu:D] musiikista
[ainakin niiden ihailemisesta, haha] korkokengistä
[jep] tennareista
[jees] kynsilakoista
[pitäisi varmaan tykätä enempi:D ] kasvojenhoitotuotteista
[en niinkään] hatuista
[paljettimyssykät on kivoja ] pipoista
[<3] villasukista
[yleensä juu] elokuvista
[pinkki päiväkirjani on paras ja Demi-päivyri toiseksi paras, hehe] päiväkirjan kirjoittamisesta
[piristävät asua, eli kyllä] kaulahuiveista
[en tulisi varmaan toimeen ilma, heh] tietokoneista
[lähiaikoina on alkanut taas kiinnostamaan] kokkaamisesta
[nojuu:3] facebookista
[en ole tutustunut] twitteristä
[itselläni en, muilla juu] punaisista hiuksista
[sama juttu] mustista hiuksista
[jooh] blondeista hiuksista
[:S] vihreistä hiuksista
[:SS] turkooseista hiuksista
[se on luonnollista vanhuksilla, mutta itse kyllä värjäisin] harmaista hiuksista
[en enää:D] messengeristä
[en ole niin perillä siitä, noloa juu..] spotifysta
[jepa] youtubesta
[hillityistä sellaisista] pitkistä kynsistä
[no ei ihan nysätkään ole kivat] lyhyistä kynsistä
[:D] seksistä
[viha-rakkaussuhde] lentokoneista
[tykkään] busseista
[:D<3 ] hymiöiden käyttämisestä

MISSÄ MAISSA OLET KÄYNYT?
[ ] Italia
[ ] Ranska
[x] Ruotsi
[x ] Viro
[ ] Florida (Amerikka)
[ ] New York (Amerikka)
[ ] Kalifornia (Amerikka
[ ] Miami (Amerikka)
[ ] Kansas (Amerikka)
[ ] Saksa
[ ] Venäjä
[ ] Sveitsi
[ ] Tanska
[ ] Egypti
[ ] Iso-Britannia
[ ] Joku muu, mikä? Heh, no perus Kanariansaaret (Teneriffa ja Cran Ganaria) ja Belgia.

Treeneihin kunnon juomapullo.

TÄLLÄ VIIKOLLA OLET…
[jees] käynyt lenkillä
[meidän piti tehdä pizzaa, mutta hiiva unohtu, joten tehtiin sitten lämppäreitä] syönyt pizzaa
[liiankin useasti] käynyt kaupassa
[ itse asiassa en:(] vienyt koiran ulos
[ koko ajan!] kirjoittanut blogiin
[enn] katsonut todella huonon elokuvan
[en, kun ei ole ollut luettavaa:<] lukenut kirjan loppuun
[ei ole enää mahdollista – paitsi varamummin luona:)] käynyt isovanhempien luona
[äiti?] saanut puhelun joltain sukulaiselta
[juu, tosin surullisissa merkeissä ja minuutteja oli vähemmän] puhunut monta kymmentä minuuttia jonkun hyvän ystävän kanssa
[ei ole koulua] lintsannut koulusta
[ihan terveenä olen ollut tämän viikon] ollut sairaana
[en, kun olen saanut kyydin töihin:3] matkustanut junalla
[nyt kun mietin niin en, ihme! Yleensä äidin kanssa tulee pikkukinaa:D] riidellyt jonkun perheenjäsenen / kaverin kanssa
[eeenhän minä] tehnyt jotain kiellettyä

HUONEESSASI/ASUNNOSSASI ON…
[sekä että] läppäri / iso tietokone
[ofc] tv
[ei ja toivottavasti ei tulekaan] jokin pelikonsoli
[ehkä jotakin salaatinlehtiä jääkaapissa…] vanhentunutta ruokaa / ruoantähteitä
[joo:D] kaksi vaatekaappia
[eip] vanhoja leluja
[varastossa, lasketaanko?] matkalaukku
[Muumeja ja Hello Kitty jajaja..] teemuki
[kampa:D] hiusharja
[jooh] yli 20 kirjaa
[eij ] todistuksia
[en tiedä, onko Santulla jossakin jemmassa] nuotteja
[koskettimet sängyn alle tungettuna, hah] jokin instrumentti
[muumiset] mustat pussilakanat
[sellanen työtuolia jäljittelevä, heh. Vihaan sellaisia möhkäleitä] työtuoli
[kampauspöytä on meidän työpöytä] työpöytä
[ei, harmi kyllä] sälekaihtimet
[ei ] paljon pölyä
[keittiössä] roskakori
[vaaleanpunainen<3] radio
[joo!!] yli kolme juhlamekkoa
[jep] hiuslakkaa / muita hiustenhoitotuotteita
[jees] elokuvia
[juu] lehtiä
[ei ole] sarjakuvapokkareita
[eih] julisteita
[ei vielä, mutta kohta varmaan:)] taulu / tauluja
[Santun] koulukirjoja
[eipä ole] herätyskello
[tällä hetkellä se taitaa olla ystävällämme Okalla] videokamera

OLETKO NÄHNYT NÄITÄ ELOKUVIA?
[x] Himoshoppaajan salaiset unelmat
[ ] Black water
[Tämä oli itse asiassa elokuva, jota oltiin Santun kanssa katsomassa, kun oltiin ulkona ensimmäistä kertaa.] Avatar
[x] Twilight
[x] Uusikuu
[x] Epäilys
[ ] Ottolapsi
[näkisin painajaisia varmaan kaksi kuukautta, haha] Saw 1
[ ] Saw 2
[ ] Saw 3
[ ] Saw 4
[ ] Saw 5
[ ] Saw 6
[ ] Tiedän mitä teit viime kesänä
[ ] Perjantai 13
[:D ensimmäinen leffa Sarararan kanssa] 17 again
[x] Mr and mrs Smith
[ ] Klik!
[x] Step up
[ ] Step up 2
[ ] Step up 3
[ ] All about Steve
[ ] Kuokkavieraat
[ ] Odottamaton ehdotus
[x] Paksuna
[ ] 2012
[ ] Big fish
[ ] The green mile
[x] Rottatouille
[ ] Up – kohti korkeuksia
[pienenä katsoin Titanicia VHS:ltä varmaan tuhansia kertoja, heh ] Titanic
[ ] DaVinci-koodi
[x] Inception

MITÄ SARJOJA SEURAAT / OLET SEURANNUT?
[ ] House
[ ] Greyn anatomia
[ ] Gossip girl
[x] Friends
[ ] Aavekuiskaaja
[ ] CSI
[ ] Mentalist
[ ] Täydelliset naiset
[ ] Heroes
[ ] Kauhukeittiö
[ ] Sinkkuelämää
[x] Huippumalli haussa
[x] Talent
[ ] Kuorosota
[ ] Dance
[ ] Stage
[x] Salatut elämät

Katson yleensäkin telkkaria todella vähän, enkä oikeastaan seuraamalla seuraa mitään.

Au naturarel

Ja loppurustistus:

Mikä on suosikki ruokajuomasi? Vesi tai pillimehut:3

Punastutko helposti? Urheillessa juu

Keksi mahdollisimman monta sanaa, jotka alkavat kirjaimilla ”Li”. Liikunta, lihas, limu. Äh, ei jaksa.

Keksi mahdollisimman monta sanaa, jotka alkavat kirjaimilla ”mo”. Nääh:D

Pyöreä vai paksu? No paksu!

Sanoisitko ”Ei senttiäkään anneta periksi” vai ”Ei tuumaakan anneta periksi”? En kumminkaan. Sanoisin (eli huutaisin) varmaan, että ”Hitto me ei periksi anneta!!!!” 😀

Yksi vai kaksi noppaa? Kaksin aina kaunihimmin.

Kuinka kauan sinulla kestäisi punoa kori? Aika kauan, kun ensimmäiseksi pitäisi etsiä ohje ja opiskella se.

Oletko koskaan yrittänyt punoa koria? No en, mutta nyt kun kysyit niin…

Mistä lyhennys CV sinun mielestäsi pitäisi tulla? Se on ihan hyvä sieltä mistä tuleekin.

Keksi jokaisesta nimesi kirjaimesta kyseisellä kirjaimella alkava adjektiivi. Eloisa. Liikkuvainen. Innokas. Näpertelijä. Avoin.

Oletko shoppailija? Todellakin!

Mitä näyteikkunoita katsot mielelläsi? Vaatteita:3

Tankotanssi kuuluu yleensä strippiklubeille. Voisitko harkita harrastavasi sitä vain harrastuksena? Tietysti, itse asiassa olenkin.

Mitä instrumenttia haluaisit kokeilla soittaa? Harmonikkaaaaa.

Paljonko puhelinlaskusi on keskimäärin kuukaudessa: 0-20e, 21-60e vai 61-tai enemmän? Öh, ehkä tuo viimeinen. Vähä riippuu…

Millä nettisivustolla käyt päivittäin? Sähkäri ja tietyt blogit. En kuitenkaan ihan joka päivä välttämättä.

Minkä värisiä kenkiä et koskaan missään nimessä voisi pitää jaloissasi? Kyllä voisin ihan kaikenlaisia, jos ne muuten olisivat hienot ja sopisivat asuun.

Millainen on kaunein kuva, jonka olet koskaan nähnyt?

Oletko kumartanut ketään? Leikilläni joo.

Ketä suostuisit kumartamaan? No en ketään! Paitsi jotain kuningasta ehkä pitäisi.

Kultaa vai hopeaa? Hopeaa ehdottomasti.

Aitoa vai rihkamaa? Aitoa!

Pusu vai suudelma? Molemmat ❤

Käytätkö hammastikkuja? Joskus, jos on tarjolla (työsuhde-edut:DD).

Entä käytätkö hammaslankaa? Vähän sama juttu kuin tikkujen kanssa (paitsi ei työsuhde-etuja).

Pidätkö soittorasioista? Juu, omistin sellaisen balleriinasoittorasian pienenä<3

Kerro jokin muisto liittyen johonkin leluun. Äidilläni on vieläkin esillä olohuoneessaan kuva, jossa syötän (3-vuotiaana?) peikkovauvaani. Peikkovauva oli ehdoton<3 Samoin kuin Joppe Ketunpoika, kettupehmoleluni, jolla isi kertoi aina itsekeksimiään iltasatuja. Ne olivat oikeasti niin hyviä, että olin aina sitä mieltä, että hänen olisi pitänyt kirjoittaa kirja niistä!

Miten pukeudut, kun olet menossa juhlimaan? Laitan jotakin hieman säihkyvämpää (:D).

Miten pukeudut virallisiin juhliin? En ihan niin säihkyvästi, haha.

Mistä makeisesta pidät eniten? Suklaa aina ja ikuisesti.

Karkki vai kakku? Suklaa:-) Kakutkin on ihania.

Oletko koskaan saanut virusta tietokoneellesi? Öh, eeehkä…

Jos kehitäisit tietokoneviruksen, minkä antaisit sille nimeksi? En ole ajatellut.

Sinappia vai ketsuppia grillimakkaralle? Ketsuppia (ihan kaikkialle).

Millainen taustakuva sinulla on tietokoneessasi? Itse asiassa on pitänyt vaihtaa taustakuva johonkin kivempaan kuin Fujitsun omaan varmaan puoli vuotta, mutta en ole saanut jostain syystä aikaiseksi. Nyt teenkin sen ihanhetikohta;)

Kuinka monta pikakuvaketta työpöydälläsi on? 34.

Millaisista matoista pidät? Karvaisista:3

Oletko koskaan ollut kolarissa? Olen.

Entä oletko koskaan ollut Kolarissa? Pöh, en.

Kuinka monta kieltä puhut? Suomea, englantia, ruotsia ja espanjaa, jos hieman muistelisin.

Lasketaanko mielestäsi ”body language” osattavaksi kieleksi? Hei joo!

Seksikkäin biisi, minkä tiedät? Call me maybe, varsinkin tämän videon jälkeen.

Sudoku vai ristikko? Ristikko, en edes osaa sudokuja.

Onkos kosto mielestäsi suloinen? Joskus joo:S

Mainitse muutama nimi, joita et missään nimessä antaisi lapsellesi. Jannica, Jessica, Jennica, Pirjo. Eilen luin, että oli kastettu Kyösti-vauva. En ehkä sitäkään.

Vilautitko??? O.o

Paras aika katsoa televisiota? Huomenta Suomi ja Lauri Karhuvaara (herää hyvin, kun LK on niin ärsyttävä keuhkooja ja alkaa hermostuttamaan:D).

Katselevatko ohikulkiat sinua oudosti? Joskus oikeasti tuntuu, että joo!

Jos nipistän, nipistätkö takaisin? En?

Mikä kuuluu olennaisesti omaan saunareissuusi? Pyyhe on ihan kiva olla.

Kuinka monta omaa kuvaa sinusta on esillä? Ei yhtään:D

Valehteletko usein? En.

Valehteletko valehdelleesi? Noen, epäiletkin!

Jos sanot ”mennään yhdelle”, niin kuinka monelle tosiasiassa päädyt? Varmaan yhdelle. Olen tylsä, haha.

Oletko ujo? Vieraiden seurassa juu ehkä vähän.

Syötkö leipää ilman voita? Con MiniLätta.

Rakkain mausteesi? Suola:D

Lempi kirjaimesi. S ja M ❤

Katso näppäimistöäsi. Minkä näppäimen näet ensimmäisimpänä (edit: ensimmäisenä)? Uuuuuuuu.

Leikkaatko kyntesi kynsisaksilla vai -leikkurilla? Saksilla, paitsi tällä hetkellä en leikkaile, enkä liiemmin viilaile, koska en omista kumpiakaan:( Pitäisi käydä shoppailemassa hyvät kynsisakset.

Jos sinusta tehtäisiin laulu, niin mistä se kertoisi? Varmaan jostain Elinasta…

Onko sinusta jotain hyötyä? Toivottavasti jollekin jotakin, heh. En halua olla ihan hyödytön:(

Kenet julkisuudenhenkilön tahtoisit tavata? Magic Miket;) Noei, en tiedä. Jonkun vaikutusvaltaisen henkilön kanssa olisi mielenkiintoista puhua.

Millaisesta taiteesta pidät? En ainakaan modernista, koska en ymmärrä siitä mitään, hah.

Mikä mielestäsi on taidetta? Ainakin moni muukin asia kuin vain ne teokset, jotka päätyvät taidegallerian seinälle.

Missä tilanteessa puolustat itseäsi? Jos minua syytetään asiasta, jota en ole tehnyt tai johon en ole ollut mitenkään osallinen.

Puhutko rumia? Hups, joskus :S

Illanistujaiset vai kunnon bileet? Riippuu fiiliksestä! Lähiaikoina selvästi illanistujaiset ovat houkutelleet enemmän, mutta nyt alkaa jo vähitellen taas menojalkaa vipattamaan.

Oletko arvoitus? Olen oikeasti toisinaan aikamoinen.

Jos sinulla on jotain, mitä sinun pitäisi muistaa aamulla herättyäsi, miten saat itsesi muistamaan sen? Ajattelen illalla ennen nukahtamista, että muista tämä asia ja herätessäni aamulla yleensä juttu on ensimmäisenä mielessäni. Tai sitten vain kirjoitan ylös.

Eksoottisin ruoka, mitä olet koskaan syönyt? Kuivattu mustekala, tosi exoottista. En ole kovin eksoottisten ystävä.

Vaihdatko alushousujasi aivan joka päivä? No joo yleensä:D

Seinä-, pöytä-, kaappi- vai rannekello? Ranteeseen kello.

Mainitse elokuva, jota et ole vielä nähnyt, mutta haluaisit nähdä? Puhdistus.

Valvotko viikonloppuisin ja lomilla myöhään? En, koska olen iltauninen ja aamuvirkku.

Näykitkö? Eeen…

Miten sisustaisit valkoseinäisen vuokra-asunnon, jos et saa laittaa tauluja seinille etkä maalata seiniä? Hahahahaa, asuntopostaus tulossa;D

Juhlat, joita odotat? Lauantain naamiaiset!

Millä tavoin sinä säästät luontoa? Ööh, jotkut laskut tulevat sähköpostiin? Aika säälittävää, myönnän.

Riisi, makaroni vai peruna? Makaroni. Ja riisi. En ole syönyt sitä pitkään aikaan.

Mihin suomalaiseen kaupunkiin et menisi lomailemaan? Ei keksi.

Mihin suomalaiseen kaupunkiin voisit mennä lomailemaan? Jonnekin pohjoisee haluaisin matkustaa; vaikka Rovaniemelle!

Kuinka usein peset pyykkiä? Tällä hetkellä en yhtään, koska LVI-ukko tulee vasta ylihuomenna taistelemaan pesukoneen liitännän kanssa.

Oletko ostanut ruokaa luotolla? En ole ostanut ikinä mitään luotolla. Paitsi Santun luotolla (eli luottamuksella), että maksan hänelle takaisin. Okei huono vitsi:D

Jos omistaisit metsää, antaisitko sen jäädä luonnontilaansa vai hoitaisitko sitä? Se kumpi olisi taloudellisesti kannattavampaa?

Huh. Kolme päivää kirjoittelin näitä vastauksia. Onneksi en ihan yhteen putkeen. Silti se Santtu välillä hermostui ja kyseli, josko tehtäisiin välillä jotakin muutakin. No tehtiinhän me sitten. Nimittäin nukuttiin. Heh. Pitää vielä vähän treenata kysymyksiin vastailua. Olen niin hidas. Tai sitten mietin vastauksia vain liian tarkasti.

Uncategorized

Eheä minä.

14/09/201222/10/2016 ElinaKommentoi

Me kävimme keskiviikkona Santun kanssa ihan oikeasti kahdeksalta nukkumaan. Seitsemältä olin itse jo yöpuvussa ja puoli kahdeksalta loikoilin sängyssä odottamassa, että Salkkarit loppuvat – jotta pääsen nukkumaan:D Muutto on rankkaa.

Niin kuin jo aiemmin kerroinkin, hiukseni pääsivät keskiviikkona kampaajan käsittelyyn. Ja kuulkas tehokkaaseen sellaiseen. Ajattelin, että laitetaan nyt kerralla koko tyttö kuntoon (ja raha haisemaan), kun edellisestä kerrasta on niin pitkä aika. Sen lisäksi, että muutuin taas astetta vaaleammaksi ja latvoja tasoitettiin (vain sen verran kuin oli pakollista), luottokampaajani Heidi siisti kulmakarvani ja teki hiuksilleni myös tehohoidon. Istuin muuten loppujen lopuksi kampaamon tuolissa kaksi ja puoli tuntia, hihii:3

Nyt en ole muuta tehnytkään kuin silitellyt itseäni päästä, kun hiukset vaan ovat niin pehmoiset!!<3 On ihan pakko ostaa omaan varastoonkin jokin kunnollinen hiusnaamio tai vastaava, sillä Heidi suositteli, että voisin helliä hiuksiani joka kolmas viikko sellaisella. Useammin ei tarvitse, sillä pesen hiuksiani sen verran harvoin. Tai harvoin ja harvoin, mutta kuitenkin keskivertoa harvemmin, sillä hiukseni eivät rasvoitu nopeasti. Harvempi pesutahti myös säästää hiusta, on turha tottuttaa sitä tiuhempaan. Ja voitteko muuten kuvitella: tämä oli ihka ensimmäinen kerta, kun päähäni isketään tehohoito!:O

Uudet hiukset ja ilmekin hieman vireämpi kymmenen ja puolituntisten yöunien jälkeen:)

Olen muutenkin hiukan funtsinut omaa hyvinvointiani. Sen lisäksi, että haluan syödä hyvin+terveellisesti ja liikkua sopivasti, myös itsestä muutenkin huolehtiminen on tärkeää. Oletteko huomanneet, että olo on miljoona kertaa parempi, kun ihan tavallisena päivänä pistää kauhtuneiden lökärien sijaan jotakin nättiä päälle – vaikka vain oleilisi kotona ja kipaisisi lähikaupassa? Huoliteltu ulkonäkö ja siitä huolehtiminen tuo ainakin minulle osallaan eheän tunteen ja hyvän mielen. Haluan huolehtia tästedes paremmin ihostani, hiuksistani ja kropastani itseni vuoksi, en sen vuoksi, että ajattelisin, mitä muut minusta miettivät.

Äiti kävi päiväkahveilla ensimmäistä kertaa minun luonani ja korkattiin sen kunniaksi supersöpö minikahvinkeittimeni<3

Samoin kuin korkattiin kuvassa näkyvä (suklaa)pullokin;)

Julistankin tästä eteenpäin eheä minä -projektin, johon kuuluu kaikki edellä mainittu: hiuksista, ihosta, kropasta ja mielestä huolehtiminen kaikin tavoin. Projektiin kuuluu niin syöminen, liikunta kuin kaunistautuminenkin, unohtamatta kunnollisia yöunia ja lepoa (ehkä suurin haaste minulle, myönnän). Tavoitteena on hyvä olo ja tunne eheästä, itsevarmasta minästä. On tietenkin yksilöllistä, mikä tuo kenellekin hyvän olon. Sen takia haluaisinkin kuulla, mikä juuri Sinut saa tuntemaan itsesi varmaksi ja eheäksi? Mikä saa sinut ajattelemaan, että vitsi mä olenkin ihan siisti mimmi? Haastan samalla juuri sinut siellä ruudun toisella puolella mukaan projektiini. Ja muistakaakin tulla kertomaan, miten hommat ovat edistyneet! Ilmoittautua saa kommenttiboxiin;)

Listaan muutamia juttuja, joihin aion keskittyä itse projektin aikana:

*Terveellinen, monipuolinen ja riittävä ruokavalio. Ei karppausta tai muitakaan dieettejä, vaan normaalia ja yleisterveellistä muonaa; täysjyväviljaa, protskuja, rasvaa… Ateriarytmin pyrin pitämään tasaisena, eli viisi kertaa päivässä. Aion kiinnittää myös huomiota monipuolisuuteen ja ennen kaikkea terveeseen suhtautumiseen ruokaan – herkutkin sallittuja!;) Tässä kohtaa voisin myös ehkä mainita tavoitteeksi massakauden😀 Pieni painonnousu tekisi tälle riukuliinalle ehkä ihan hyvää.

*Hiuksista huolehtiminen. Sen lisäksi, että käytän joka pesukerralla kunnollista shampoota ja hoitoainetta (ei markettikamaa:), aion ostaa hiuksille sen tehohoido, jolla pyrin hoitamaan hiuksiani kolmen viikon välein. Teen postausta siitä kyllä myöhemmin, kunhan saan aikaiseksi hankkia tökötin.

*No, jos kerta hiuksia hellitään, niin ei nassukkaakaan saa unohtaa. Kolmas tavoite onkin kasvojen ja muun kropan ihosta huolehtiminen. Rasvaa, rasvaa, rasvaa tarvitsee tämä kuiva kalle. Ajattelin myös kuoria kasvoja, jonkinlainen suklaakasvonaamio olisi herkku;) Mieli ja naama kiittävät!

*Sopivassa määrin ja monipuolisesti treeniä. Tosin aion kuunnella itseäni, esimerkiksi tällä hetkellä on menossa aivan selvä salikausi ja lenkkeily ei niinkään innosta. Jotenka keskityn hyvillä mielin rautojen rutistamiseen, vaikka aerobinen jääkin hieman vähemmälle. Sitä paitsi töissä saa juosta senkin edestä, hahaa.

*Ne kuuluisat lepopäivät ja riittävä uni. Nukkumisen kanssa minulla ei ole ikinä ollut ongelmia. Tai nukahtamisongelmia lähiaikoina kyllä, mutta ei sellaista ongelmaa, että olisin valvonut yö myöhään ja kironnut aamulla tehtyä. Minun ongelmani on lähinnä ollut se, että en osaa tarpeeksi rauhoittua aloilleni ja olla vain, josta seuraa ylikierroksilla käyvä kroppa, joka taasen johtaa nukahtamisvaikeuksiin ja heikkoihin yöuniin. Relax, take it easy!

*Rautakanki tarvitsee taivuttelua. Aion ottaa tavoitteekseni spagaatin. Aikataulusta en osaa sanoa, turha luoda paineita, mutta jos nyt kevääseen mennessä…haha.

*Ilman muuta yksi kohta olisi kynsistä huolehtiminen ja kivoilla kynsilakkaväreillä leikittely, mutta työn vuoksi on pakko pitää värittömät, tylsät, nysät kynnet:( Kahden päivän vapailla voisin kysyä Santtua tekemään minulle ranskalaisen manikyyrin (hän on ihan oikeasti siinä hyvä!!).

*Positiivinen ajattelu. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, selittelyjä tuskin tarvitaan. Always look on the bright side (klik). Lopeta jo Elina niiden olemattomien stressin aiheiden keksiminen, murr!

*Viimeiseksi teen pyhän lupauksen: en enää kulje viikosta toiseen pelkissä kotirytkyissä ja kulahtaneissa vaatteissa. Panostan hieman enemmän pukeutumiseen ja valitsen jotakin mukavaa päälle, vaikka sluibailisin vain kotosalla. Olo on tällöin miljoona kertaa parempi!

Aikamoinen listahan tästä jo kehkeytyi ja näillä on hyvä aloittaa. Tulen raportoimaan täällä blogin puolella projektini edistymisestä. Millainen sinun projektilistasi on?

Nyt viikonloppua odottelemaan ja itseä huoltamaan!:))

Uncategorized

Hikeä ja tuskaa pukkaa muullakin kuin liikunnan saralla.

12/09/201222/10/2016 ElinaKommentoi

Huhheijakkaa!

Kaksi yötä takana omassa kodissa, joka tosin tällä hetkellä muistuttaa enemmänkin varastoa tai kaatopaikkaa. Oikeastaan ainoa vapaa saareke koko asunnossa on tämä sänky, jossa tällä hetkelläkin kökötän ja jossa olen viettänyt nyt parin viimeisen päivän ajan kaiken vapaa-aikani (jota liiemmin ei kyllä ole ollut).Vähän vain meinaa iskeä tuskan hiki, kun katselen lattioita peittäviä muuttolaatikoita ja tavarakasoja; mihin ihmeeseen nämä olisi tarkoitus tunkea?

Kaikkein tärkeimmille on kuitenkin jo varattu kaappitila. Ruoalle? Ei. Tietokoneelle? Eiii. Vessapaperille? No eieiei. Vaan vaatteille! Siitä huolimatta, että olen tehnyt kaksi kierrosta karsintaa, ensin edellisellä asunnolla ja sitten vielä eilen täällä, on vaatetta sen verran, että Santtu oli sitä kauhistellut äidillekin, haha. Mutta enhän voi heittää vaatteitani pois vain sen takia, että ne sattuvat viemään tilaa liikaa, enhän? Sitä paitsi, jätinhän minä Santun vaatteille ylähyllyn…

Ehdittiin kehittää Santun kanssa jo sanaharkka siitä, kuinka järjestelmällisesti kaapit on syytä järjestää. Mielestäni heti aluksi kannattaa laittaa ne tiptop kuntoon, eikä heittää kamoja vain vähän sinnepäin ajatuksella, että kyllä ne voi myöhemmin oikoa – ei niitä kuitenkaan koskaan tule laitettua sitten kunnolla. Lisäksi tänne kämppään ei yksinkertaisesti mahdu kaikki, jos tavarat ovat sikinsokin ja hujanhajan (jos sittenkään…).

Ihan hyvin olen saanut unen päästä kiinni – tiedä sitten johtuuko tästä kaameasta väsymyksestä – vaikka ensimmäisenä aamuna heräsinkin siihen, että naapuri leikkasi tylsällä veitsellä limppua. Ainakin siltä se kuulosti:D

Tänään kuitenkin vietän vapaapäivää. Tai no vapaata ja vapaata, onhan koko päivä taas ohjelmaa täynnä ja sinkoilua toisesta paikasta kolmannen kautta neljänteen. Töihin ei kuitenkaan tarvitse raahautua. Sain sisällytettyä tähän kiireiseen päivään kuitenkin myös hieman rentoutusta itselleni, sillä onnistuin varaamaan kampaaja-ajan puoli kolmeksi. Jippiii!

Tällaisia pikakuulumisia täältä. Millaista arkea teillä on eletty viime päivinä?:)

Ps. Kysymyspostaus ja paljon muita ideoita on työnalla ja mielessä!

Uncategorized