Kategoria: kesä

kesä · loma

Kesä syntyy kalenterissa.

Elina6 kommenttia
Anna mun esittää yksi kysymys. Miten on mahdollista, että tänään on 16. päivä kesäkuuta ja olen tähän mennessä lähtenyt ovesta ulos ehkä noin neljä kertaa ilman takkia? Siis vain. Pian on juhannus ja edelleen pelkään vilustumista: aivan kuin jonkinlainen kevätvaihde olisi jäänyt päälle. Niin minulla kuin luonnollakin. Tuulee ja on koleata – tai ei ainakaan riittävän lämmintä. Tänä vuonna Suomen kesä on todellakin ihan älyttömän lyhyt. Jos se joskus siis saapuu kunnolla. 
Helpottavaa on kuitenkin se, että minä olen aina kuuluttanut kovaan ääneen, kuinka sää on vain tekosyy. Pätee erinomaisesti lenkkeilyn lisäksi tähän kesäänkin. Kai jäätelöä voi syödä kevyttoppatakin sisässä? Mökille ainakin voi lähteä viileänäkin päivänä, sillä saunassa voi istua vaikka pakkasella. Huvipuistossa on tosi vähän porukkaa sateella. Ja seikkailupuistossa tuuli tuo vain toivottua lisähaastetta kiipeilyyn. 
Katsos. Näin se menee.
Ja nyt tulee vinkki Suomessa kesälomaansa viettäville: kannattaa vain tiukasti tuijottaa sitä kalenteria ja sinne kirjattuja juttuja. Taivasta on turha tuijotella, sää on kuitenkin jo ehtinyt muuttua ennen kuin ehdit kesälomaa sanoa.

#ainaonerittäinhyväsäägrillata
Niinpä minäkin istuin alas, tartuin ronskisti kaksin käsin seinäkalenteriin ja aloin kirjoittaa. Aikamoista aikatauluttamistahan se oli: työvuoroni kun voivat olla ihan mikä päivä vain ja ihan mihin kellonaikaan vain. Menee ihan sudokuista, totaalista aivojumppaa. Mutta vihdoin kun pieniä lomareissuja saa onnistuneesti ujutettua kalenteriin, mieli on ihan loistava: hei meilläkin on nyt jotain, mitä odottaa! Mökkeilyä, laivareissua, teatteria, kahvittelua, brunsseilua. Vielä olisi ympättävä ainakin Kuopion matka kalenteriin.
Eikä kaikkeen tarvitse aina varata kokonaista vapaapäivää. Iltakin riittää hyvin esimerkiksi pehmiksen imaisemiseen Lintsillä. Kahvitteluun terassilla kuluu tunti tai kaksi. Me käytimme työvuorojemme välissä yhteisen kaksituntisen hyödyksi Santun kanssa ja kävimme koeajamassa Järvenpään uuden kuppilan. Oli mielettömän paljon mukavampaa lähteä siitä suoraan töihin, eikä päivä tuntunut iltavuorosta huolimatta menneen kesätekemisten osalta lainkaan hukkaan.

#kesälautasella
En ehkä saa tänäkään vuonna heitettyä talviturkkia, mutta ei se haittaa. Sillä en pystyisi siihen luultavasti hellelukemissakaan. 
Minä olen vahvasti sitä mieltä, että kesä on mielissä ja syntyy kalenterissa. Enkä tarkoita sillä äärimmäistä aikataulutusta tai kiirettä, vaan nimenomaan estotonta touhuamista, täydellisen sään ja ajankohdan odottelusta luopumista. Kesä on – ja voi olla – nyt. 
kesä

Summer Bucket List.

Elina13 kommenttia
Mulla on hivenen ristiriitaisia tunteita erilaisia listoja kohtaan. Listaamistahan voi toteuttaa kahdella tapaa: 1. antaa omien ideoiden lentää ja istuttaa viereen niitä nappaileva ylöskirjaaja tai 2. hautautua nurkkaan pinkin kynän kanssa ja raapustaa itse nallevihkoon ylös ideat. Listojen laatiminen suunnittelumielessä on mahtavaa puuhaa: tottakai olen kirjannut jo ylös kevään valmistujaisjuhlien tarjottavat ja etsinyt herkullisimpia reseptejä. Aion nimittäin yrittää tehdä ensimmäistä kertaa ihan itse jonkinlaisen voileipäkakun. Ja siihen todellakin tarvitaan useampia listoja! Tsiljoonan mielessä pyörivän asian kirjoittaminen paperille puhdistaa mukavasti päätä. Tottahan tuo. Siitä huolimatta olen todella huono käyttämään esimerkiksi kalenteria – koetan väkisin pitää hoidettavat asiat ja sovitut menot pienessä mielessäni. Ja vaikka rakastankin lueskella brunssien ruokalistoja ja buffettien menuita, monet listat ovat mielestäni kovin yksitoikkoisia: menetän mielenkiinnon helposti, jos asioita luetellaan. Aa, bee, cee, dee, plaa, plaa, plaa. Olen itse asiassa aina ollut hirveän huono opettelemaan irrallisia sanoja listoista. Muistan paremmin, kun asiat kirjoitetaan auki. 
On kuitenkin olemassa yksi lista, joka vuodesta toiseen saa minut innostumaan. Kesälomalista! Tein sen nuorempana aina koulupäiväkirjan viimeiselle sivulle: tänä kesänä aion… katsoa Summerin joka päivä, käydä uimassa Valkijärvellä, syödä kolmipalloirtojätskin, mennä koululle pelaamaan pesistä, opetella kävelemään puujaloilla paremmin... 
Eikä muuten haittaa, vaikka en tänä vuonna pystykään varsinaisesti lomailemaan kuin yhden lyhyeen viikon elokuun lopussa. Onneksi on vapaapäivät, illat ja aikaiset aamut. Kesälomalistaltani ’15 löytyy:
* Mielestäni kesä alkaa valmistujaisviikonlopusta. On huippukivaa, että tänä vuonna on taas syytä juhlaan ja saa järjestää pienelle porukalle kakkukahvit.

* Kesäaamuissa on yhtä lailla taikaa kuin valoisissa öissäkin. Auringon noustessa ja kaupungin vasta heräillessä haluan ehdottomasti lähteä aamukävelylle rantaan. Seuranani vain omat ajatukseni. 

* Mielestäni olisi sopivan villi ajatus hypätä autoon, pakata eväitä mukaan ja lähteä vain ajamaan ilman määränpäätä. Katsella maisemia ja kulkea uusia reittejä. Saapua lopulta johonkin. Itse haluaisin yöpyä autossa, mutta kaksimetrinen ei kuulemma kykene siihen. Joko tarvitsen lyhyeempää seuraa tai hotellivarauksen.

* Kunpa pääsisin vihdoin juoksemaan terveellä jalalla! Sulkemaan silmät aina suorilla pätkillä ja nauttimaan hikikarpaloista.
* Haluan syöttää taas hauvalle vaniljajätskiä ja tilata myös itselleni tötterön. Viikolla Vili jo parkkeerasi jätskikiskan eteen. Harmi vain, että se oli kiinni, heh. 



* Kesäillat parhaimpien ystävien kanssa. Selittänee jo riittävästi?

* Tietysti Lintsi tai Särkkis tai… Oikeastaan ihan sama kunhan sieltä saa isoja pehmiksiä.

* Kesä ei ole mitään ilman (edes) suunnitelmaa risteilystä ja Turun kesäteatterista.

* Mansikoita piknikillä. Ne voisivat olla suklaaseen dipattuja. Lisäksi valkosipulipatonki ja sauvulohisalaatti kuulostavat enemmän kuin sopivilta eväiltä.

* Kesän yksi ehdottomista välttämättömyyksistä on kalastaminen ja kesyjen pikkuahvenoiden (tarkoitan ahvenien) syöttäminen. Fagervikissa.  

* Tuntuisi ihan tosi kivalta päästä juoksemaan Midnight run senkin vuoksi, kun HCR oli jätettävä väliin. 

* Niin olen minä myös ilmoittautunut estekurssille heinäkuun alussa. Sitä odotan enemmän kuin mitään!

* Elokuun lopussa juuri ennen opiskeluiden jatkumista suunnitelmissa on lähteä käymään Barcelonassa. Jos siis uskallan. Miten surullista, että lentopelko on tyrehdyttänyt totaalisesti matkailukuumeen.


Minulle kesä ei välttämättä ole koskaan tarkoittanut uuden ja ihmeellisen kokemista, vaan ennemminkin jokakesäisistä ja hyväksikoetuista asioista nauttimista. Kesä on ennen kaikkea oodi rentoilulle ja rentoutuminen vaatii tiettyä tuttuutta. Mitä sinä olet listannut kesälle?
itsevarmuus · kesä · oma hyvinvointi · onnellisuus · ulkonäkö

Kesäkondis.

Elina11 kommenttia
Onko sullakin kiire kesäkuntoon?
Kesä ja lyhyet shortsit. Kuumuus ja paljas iho. Aurinko ja tyytyväinen hymy. Loma ja puiston ihmispaljous. Hikoilu ja veteen pulahdus. No, ne uikkarit ja rento fiilis. 
On. Todellakin kiire kuosiin kesäksi.
Onneksi siihen ei tarvita taikatemppuja. Ajattelin nimittäin itse aloittaa niinkin maagisesta kuin pää pystyssä kävelemisestä. Talven jälkeen voisi taas oikaista selän ja kurkotella kasvoilla aurinkoon. Kun ensin näyttää sopivan itsevarmalta, on helppo alkaa ajatellakin itsevarmasti – mun mikroshortseissakin. Lopulta sitä huomaa olevansa oikeasti jo suhteellisen sinut itsensä kanssa: ihan just sopiva rannalle ja bikineihin. Kesän paras treeni toteutetaan ehdottomasti suupielten lihaksilla ja ehkä myös  rintakehän avaamisella. Kesäkondis syntyy auringon kanssa kilpaa säteilemisestä: sitä ei hankita kuntosalilla toistoja hinkkaamalla, vaan se löydetään omaa sisintä tutkimalla. Maaliskuun puoliväli ja vielä on rutkasti aikaa. Oivallus ihanasta itsestä voi syntyä vaikka vain päivässä.
Kesällä on oltava ehdottomasti tikissä. Siis. Minä haluan olla tänäkin kesänä sellaisessa kunnossa, että voin syödä hyvällä omallatunnolla jätskiä. Sellaisessa kuosissa, että rento olo lähtee muualta kuin peilistä. Niin hyvässä kondiksessa, että nauran heinäkuussa ilmestyneelle lisäkurtulle mahassa.

Just sinne se katse.
Minulle kesäkunnon tavoittelu on pyrkimystä rentouteen, huolettomuuteen ja raikuvaan nauruun. Kesällä ihmiset ovat usein loistavalla tuulella ja siten kesä on lähtökohtaisesti hyvää aikaa miettiä omaa sijoittumista kaiken keskelle: olenko oikeasti pidetympi tai parempi vatsapalikoideni erottuessa ja rasvaprosenttini pienentyessä. Pitäisikö sen olla niin? Tai olenko itse silloin oikeasti tyytyväisempi? Pitäisikö minun olla? Kuinka moni ihminen näkee minut? Eikä vain ulkokuoren? 
Yleisesti ottaen minua itseäni inhottaa ajatus, että tulisi olla ensin ulkoisesti jonkinlainen, jotta voisi elää tyytyväistä tai tyytyväisempää ja täyttä elämää kesällä. Vaikka vaatimus lähtisikin ihan vain itsestä. Elämässä on toki hyvä tehdä tarpeen vaatiessa korjausliikkeitä suuntaan tai toiseen, mutta silloinkin mielelläni ajattelen pysyviä, talvenkin yli kestäviä kohennuksia.  
Jos minä olisin sinä, laittaisin plehat päähän ja pepsodentit loistamaan, eli olisin ihan täykkis. Tästä päivästä vähintääkin syyskuun loppuun asti.