Bongasin hauskan kyselyhommelin yhdestä lempiblogistani ja Annika kehoitti kaikkia tylsistyneitä alkamaan ruksailla. Mikään muu adjektiivi ei kuvaakaan aamuani paremmin kuin tylsistynyt, täällä kun villasukat jalassa ja fleecetakki päällä hörpin kuumaa ja katselen masentuneena tätä Suomen kovin kesäistä säätä. Sen oli tarkoitus olla ironiaa….haha. Tai hetkonen, nyt taitaa aurinko pilkistää! Eikä, äiti se vaan sytyttikin olohuoneen lamput, kun muuten on niin pimeää. No, nyt on todellakin syytä ruksailuun!

[ ] Asun omassa kämpässä.

[ ] Asun opiskelija-asuntolassa.

[x] Seurustelen.

[ ] Olen ainakin yhden bändin suuri fani.

[x] Olen lukenut kaikki Harry Potter -kirjat.

[ ] Mielestäni Johnny Depp on ihana.

[ ] Eipäs kun Leonardo DiCaprio on ihana!

[ ] Inhoan hernekeittoa.

[ ] Syvästi inhoan hernekeittoa.

[] Inhoan pinaattikeittoa.

[] Syvästi inhoan pinaattikeittoa.

[ ] Seuraan Kauniita ja rohkeita.

[ ] Olen mielestäsi kaunis.

[ ] Olen pitkävihainen.

[ ] Olen lahjoittanut rahaa johonkin keräykseen viimeisen kuukauden aikana.

[x] Minulla on oma huone.

[ ] Omistan MicMacin tai Miss Sixtyn vaatteita.

[x] Omistan lökäpöksyt.

[] Olen rokkari.

[] Olen poppari.

[] Olen hoppari.

[] Olen punkkari.

[] Olen hippi.

[/ toisinaan juu] Seuraan muotia.

[x] Meikkaan.

[x] Lakkaan kynsiä.

[ ] Olen vm. -87 tai vanhempi.

[ ] Minulla on lävistyksiä.

[Ei vielä:3 ] Minulla on tatuointi.

[Joskus 3. luokalla olin suuuuri fani] Pidän Antti Tuiskusta.

[x] Pidän lapsista.

[] Tiedän, mikä minusta tulee isona.

[x] Olin viime kesänä kesätöissä.

[x Joka tammikuu äidin kanssa Disney On Ice since Ellu 5v.] Olen käynyt Hartwall-areenalla.

[x] Asun pääkaupunkiseudulla.

[x] Olen ratsastanut hevosella.

[x] Pidän saunomisesta.

[] Olen käynyt tänään suihkussa.

[x] Olen tyytyväinen nimeeni.

[] Osaan lasketella lumilaudalla.

[x] Minulla on ajokortti.

[ ] Poltan.

[ ] Olen absolutisti.

[x ] Vanhempani ovat eronneet.

[ ] Kaikki isovanhempani ovat elossa.

[x] Siellä missä asun, on ainakin yksi R-kioski.

[x] Kaupungissani on vähintään 20 000 asukasta.

[ ] Surffailen jonkun bändin fanisivuilla.

[] Kuuntelen nyt musiikkia.

[ ] Olen yksin kotona.

[x] Tunnen ainakin yhden homon.

[ ] Olin uutenavuotena selvinpäin.

[x] Olen käynyt baarissa viimeisen puolen vuoden aikana.

[x] Olen riidellyt viimeisen kuukauden aikana.

[Riittävästi:)] Minulla on paljon kavereita.

[x] Olen onnellinen.

[x] Olen itkenyt viimeisen 24 tunnin aikana.

[x] Tykkään jäätelöstä.

[ ] Olen lukiossa.

[ ] Onnennumeroni on 5.

[ ] Olen ollut ihastunut opettajaani.

[] Minulla on sininen hiiri.

[x] Minulla on musta koira.

[ ] En tiedä, onko minulla hiirtä tai koiraa.

[ ] En aina jaksa tehdä läksyjäni.

[ ] Todistuksessa minulla oli käytös 10.

[En ole mitannut koskaan, lenkkipäivinä juu ehkäpä ] Juon monta litraa päivässä.

[x] Pidän maidosta.

[ ] Olen allerginen eläimille.

[ ] Olen allerginen ruoka-aineille.

[ ] Minun pitäisi olla nyt koulussa.

[ ] Tämä on tyhmä.

[x kesäaamuksi joo, murr.] Ulkona on pimeää.

[x] Pelkään pimeää.

[ ] Jompikumpi vanhemmistani on kuollut.

[x] Meillä ei ole akvaariota.

[ ] Meillä on iso talo.

[ ] Asun omakotitalossa.

[] Asun kerrostalossa.

[x] Asun rivitalossa.

[x kahvikuppi viekussa] Juon kahvia.

[ ] Pidän kahvista.

[x] Tiedän missä on Ähtäri.

[] Olen käynyt Ähtärissä.

[ ] Ähtäri on kiva paikka.

[ ] Asun Ähtärissä.

[ ] Joku tuttuni asuu Ähtärissä.

[ ] Minulla ei ole hölkäsen pöläystäkään missä on Ähtäri.

[x] Meillä on kannettava tietokone.

[x] Ja webkamera!

[ ] En osaa käyttää kahvia.

[ ] Minulla on ankara kasvatus.

[ ] Minulla on duffelitakki.

[ ] Ei ole kauniimpaa kuin myrskyn jälkeinen sää…

[ ] Elokuvien ”The End”-tekstit ärsyttävät.

[x Muumi-lautaset on kivoja] Keittiömme kaapissa on hienoja lautasia.

[ ] Minulla on ulkomaalaiset sukujuuret.

[ ] Taulut ovat rumia.

[x liian kärsimätön] En ole katsonut ikinä minkään elokuvan lopputekstejä alusta loppuun.

[ ] American Piet ovat hyviä.

[x] Tämä on pisin tekemäni rastikysely.

[x] Tämä on hölmöin tekemäni rastikysely.

[x] Minulla on digitaalikamera.

[x] Juon teetä.

[ ] Vihreä tee on parasta.

[ ] Tykkään Sims-peleistä.

[x] Minulla on Sims2.

[ ] Olen riippuvainen siitä – pelaan joka päivä.

[ ] Ostan jatkuvasti kaikkea rojua.

[ ] En ikinä laittaisi jalkaani toppahousuja.

[ ] Minulla on rotta.

[ ] Olen pitänyt rottaa sylissä.

[ ] Rotat ovat inhottavia.

[ ] Minulla on kiire.

[ ] Muut ovat nukkumassa.

[x] Olen aamuvirkku.

[ ] Eipäs kun iltavirkku.

[Siedettävän:D ] Minusta ei saa kaunista tekemälläkään.

[x] Minua on sanottu kauniiksi.

[ ] Vatsani on kipeä.

[x] En aio mennä tänään kouluun.

[ ] Säälikää mua!

[vain veikkoja] Minulla on veli ja sisko.

[ enpäs, kun nuorin] Olen keskimmäinen lapsi.

[ ] Hahaa, mulla on pikkusisko!

[ ] Serkkuja minulla on yli 20.

[x] En tiedä montako pikkuserkkua minulla on.

[ ] Mutta sen voin sanoa että paljon.

[ ] Minulla ei ole ystäviä, ei edes kavereita, olen onneton!

[x] Pidän äidinkielestä.

[x] Olen hyvä äidinkielessä.

[x] Huomasin tässä jo monta kieliopillista virhettä.

[ ] Olen puhunut tänään puhelimessa.

[x] Olen kiva.

[ ] Olen varmasti.

[ ] Äläkä väitä vastaan.

Sai tämä unohtamaan masentavan ilman muutamaksi minuutiksi:D  Tehkääpä edelleen kaikki tylsistyneet!

Olen tässä kesällä pohtinut paljon oma käsitystäni niin sanotusta ”naisen unelmavartalosta”. Jos kolme-neljä vuotta sitten minua olisi pyydetty kuvailemaan sitä, olisin mitä luultavimmin käyttänyt adjektiivia laiha. Laihuus oli mielestäni kauneuden mittari. Aivan yksinkertaista. Vai onko sittenkään?

Tällaisena herkkänä ja hieman epävarmana (nykyisin rutkasti itsevarmempana!) tyttönä, oikeammin naisena, ulkoiset vaatimukset ja paine vaikuttivat – osin yhä edelleen – minuun voimakkaasti. Automaattisesti omaksuin esimerkiksi lehtien kaiken maailman laihdutus- ja keventämisvinkit, vaikka minulla ei ollutkaan syytä painon tiputtamiselle. Olin normaali, en aivan tikku, mutten ylipainoinenkaan. Jotenkin en vain osannut pitää ohjeita ja ’vaatimuksia’ itseni ulkopuolella, lukea ja tutkia kriittisesti mediaa ja yhteiskuntaa. Tai sitten en vain tuntenut itseäni tarpeeksi hyvin. 

Viime vuosina olen pikku hiljaa saanut rutkasti itseluottamusta lisää. Ei minua vieläkään täydellisen itsevarmaksi voi kuvailla, mutta kehitystä on tapahtunut. Nykyisin en ajattele enää kaikkia asioita ensin muiden kautta ja sitten vasta itseni, vaan olen oppinut kuulostelemaan, miltä itsestäni tuntuu. Mitäköhän muut minusta nyt ajattelevat -lause on korvautunut mitä mieltä minä itse todella olen -ajatuksella. Se ei tarkoita, etteikö muita kanssaihmisiä tulisi ottaa huomioon, tietenkin pitää, mutta itseään ei saa hukata muiden sekaan. 

Jos palataan takaisin pinnallisempiin, ulkoisiin asioihin, ole havainnut, että myös omat käsitykseni kauneudesta ovat muuttuneet. Ihailen itsevarmoja, aurinkoisia ja ystävällisiä ihmisiä, joista huokuu terveys ja elinvoima. Tällaiset ihmiset ovat mielestäni poikkeuksetta viehättäviä, vaikkei se nenä olisikaan juuri kauneusstandardien mukainen. Terve ja luonnollisessa painossaan oleva keho, oli se sitten luonnostaan hieman pyöreämpi tai toisaalta joillakin hoikempi, on kaikkein paras. Kun kroppa voi hyvin, myös silmät loistavat ja kasvoilta huokuu elämänilo – ja silloinkos ihminen on kauneimmillaan! Se on oikeasti totta. Tutkikaapa vaikka itse!

Mielestäni laihuus ei ole enää mikään meriitti ja ehkä tuo paine olla hoikkaakin hoikempi on hitusen hellittämässä yhteiskunnassa. Ainakin olen ollut iloinen huomatessani, että tosi moni bloggari on kirjoitellut tavoittelemisenarvoisesta, terveestä, urheilullisesta ja muodokkaammasta vartalosta ja ylipäätään terveistä elämäntavoista. Itse aion jatkaa löysemmin rantein (kuten olenkin jo tehnyt), höllätä hiukan naruja, nauttia elämästä ja sen tarjonnasta niin liikunnan kuin ruoankin suhteen. Muutama kilo ei ole katastrofi, vaan ennemminkin positiivinen juttu. Rankka kevät ja osin myös kesä näkyvät: olen jo hieman liian hoikka. Kuka lähtee siis pullailemaan kahville?:D

Aloin jo hiukan huolestumaan, kun menojalka ei koko kesänä ole alkanut vipattamaan. Siis nimenomaan alennusmyyntien suhteen, muuten kylläkin. Tuntuu, että kesäni on mennyt aikalailla samaa rataa: joko olen ollut töissä, töissä ja töissä tai vapaapäivinä nyhvännyt vain kotona harmittelemassa ystävien kanssa ristiin menneitä työvuoroja. Toki viihdyn töissä, siellä saa nauraa, työporukka on mahtis ja kaikkea. Vastaavasti kotonakin on ihan jees viettää aikaa, sluibailla rauhassa ja lueskella uutta kirjaa – tiettyyn rajaan asti, tällainen sinkoilija kun tuppaa tylsistymään aika nopeasti.

Tuloksena siis, että kesävaatetukseni on koostunut tähän mennessä suurimmalta osin Lintsin sinisistä työhousuista, (liian suuresta) punaisesta takista ja ChockoKebab -paidasta tai lyhyeesti ja ytimekkäästi sanottuna kotirytkyistä (äitini sanoin), haha. Silloin harvoin, kun olisi ollut tilaisuus kunnolla pukeutua ja edes hieman panostaa ulkonäköön, noh jaa, en ole vain yksinkertaisesti jaksanut. Joskus aiemmin totesinkin, että kai sitä kesällä saa leikkiä vähän luonnonlasta. Muutenkin mielestäni ihmiset ovat kesäisin luonnostaan kauniimpia, monet suorastaan puhkeavat kukkaan! Itsekin muistutan talven pimeydessä enemmänkin jotakin apaattista zombia, jonka aivotoiminta (jos zombeilla nyt ylipäätään sellaista on?) on kertakaikkisen jäässä. Voi onneksi talveen on vielä hiukan matkaa!

Tämän postauksen alkuperäinen idea taisi olla kuitenkin muutamien löytöjen esittely. En ole ikinä viihtynyt kovin hyvin alennusmyynneissä. Haluan tehdä ostokseni siististi ja rauhassa, en kyynärpäätaktiikalla ja ryttyisiä vaatekasoja kaivellen. Tänä kesänä kuitenkin ihan sattumalta löysin pari kivaa alennettua vaatekappaletta siististi henkarissa roikkuen lähes autiosta vaatekaupasta. Yksi näistä on kukkakuosinen, lyhyt ja vetoketjullinen pikkutakki, jonka voi kesäillan viiletessä heittää niskaan lämmikkeeksi. Normihinta huiteli neljässäkympissä, mutta minäpä maksoin siitä alle 15e! Ja kuinka elinamainen se onkaan! Kävelin jo ulos Veromodasta ilman takkia, mutta autolle päästyäni käännyin ympäri ja kävin nappaamassa sen mukaani – olisi ollut väärin jättää se odottamaan jotakuta toista!

Ai niin, lopuksi vielä uutispommi! Tämä tyttö täällä aikoo ottaa tatuoinnin!! Siis ihan oikean.  Tosin hyvin pienen ja siron, lähes huomaamattoman, mutta sitäkin suuremmalla merkityksellä. Kyllä, olen tosissani. Ja ei, ei ole mikään hetken päähänpisto. Tatuoinnista lisää kuitenkin myöhemmin, kuten paljon muustakin:)

Ja hei, tulkaa ihmeessä moikkaamaan, jos eksytte Linnanmäelle!

Siis tässä pari päivää sitten pyöritellessäni töissä hattaraa ja maailman syntyjä syviä samalla pohtiessani iski yhtäkkiä paniikki. Sellainen paniikki nimittäin, joka varmasti monelle blogin rustaajalle on kovin tuttu. Apua, minähän avaan täällä blogin riveillä omaa elämääni tuntemattomille. Älkää loukkaantuko, eiväthän omat lukijat nyt tuntemattomiatuntemattomia ole, mutta tuntemattomia kuitenkin. Selkeästi selitetty, eikö? Hyvä esimerkki taas, ettei kaikkia mielen liikkeitä ja ajatuksia ole tarkoitettu kirjoitettaviksi haha. Joka tapauksessa luulen, että kaikki tajusivat, mitä ajan takaa.

Nämä päivät ilman blogia tuntuivat – oudoilta. Sain raahattua itseni vihdoin alennusmyynneille ja löysin kuin löysinkin aivan täydellisen maksimekon. Olin onnellinen, mutta, mikä oli päällimmäisenä mielessä? Ai, että kun on ihana vinkata tästä blogissa. Kunnes muistin olevani tauolla. Sama juttu syödessäni järkyttävän namia jäätelöä kahvilassa. Suosittelen retkeä Kellokosken Kinuskillaan ja unohtamaan hetkeksi Kelliksen Puuhamaan. Aha, minähän olen yhä sillä tauolla. Ihan kuin olisin eronnut elämänkumppanista!

No, pakkohan se oli sitten kirjautua kiltisti bloggeriin, kun ystävät hätääntyneinä kyselivät Rinkelin perään ja eräs ihana lukijakin kannusti jatkamaan (piristit muuten iltaani!). Joten täällä sitä taas kirjustellaan pikkuisen tauon jälkeen:3

Päiviini ei ole auringon ja töiden lisäksi oikeastaan muuta mahtunut. Aika monta hattaraa olen pyöritellyt, makkaraperuna-annoksia valmistanut vähintään yhtä monta ja yrittänyt kohteliaasti kieltäytyä puhelinnumeron antamisesta selvästi Lintsi-päivästä päänsä pyörälle saaneelle miesporukalle hehe. Joka päivä kävelen hymyssä suin töihin (ja takaisin). Se huvipuistotunnelma, iloinen nauru ja kiljunta on yhä edelleen parasta, mitä tiedän!

Nyt lähden odottelemaan väliaikatietoja ystävältäni. Eräs kaunis nainen on nimittäin juuri tällä hetkellä treffeillä ja minä täällä odottelen malttamattomana raporttia haha.

Kauniita unosia!

Mannio kävi ensin vähän pelailemassa fudista Schalkessa, leikkasi lettinsä ja kävi sitten nakkaamassa keihään EM-pronssia. Monilahjakkuus sanoisinko.

Noei. Mutta oletteko te laittaneet merkille yhdennäköisyyden? Vai olenko ainoa, jonka silmään miehet näyttävät ihan kaksosilta, erotuksena vain hiusten pituus?:D

Joka tapauksessa on hienoa, että saimme kotikisoista edes yhden mitalin. Hienoa työtä Teemu, ei kun siis Ari!

Tein tässä viikko takaperin loistavimman ruokalöydän pitkään aikaan ja ajattelin sen jakaa täällä bloginkin riveillä. Omaan ruokavaliooni hedelmät kuuluvat: niitä uppoaa mahaan eri muodossa niin välipalalla kuin iltasellakin, joskus myös aamuisin. Maustamattomien viilien ja Totalin sekaan nakkaan usein omenasosetta tai marjoja. Hilloja vain toisinaan niiden sokerimäärän vuoksi (herkkupäivät sitten erikseen;), vaikka olenkin löytänyt vähemmän sokeroidun hillosarjan, joka maultaa on itse asiassa sokeriserkkujaan vielä herkullisempi!

Uusin löytöni ja rakkauteni täydentää niin viilejä, puuroja tai rahkoja, sitä voi töräyttää smoothien sekaan tai lapata suuhun ihan pelkiltään (kuten minä, suorastaan liian herkullista hehe). Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana! Kaiken lisäksi tähän banaanisoseeseen ei ole lisätty sokeria lainkaan (=100% hedelmää), eikä liioin lisäaineitakaan, joka johtaa ainoaan miinuspuoleen: avattuna tetra säilyy vain viikon. Minulle se tosin ei ole ongelma, voisin vetäistä yhden 0.5l yhdeltä istumalta:D Bonne-sarjaan kuuluu muitakin hedelmäsoseita. Näin äkkiseltään muisteltuna päärynää ja vadelmaa ainakin. Olen kerran aiemmin maistanut vadelmasosetta, mutta muistot ovat hieman karvaat. Se ei ollut läheskään yhtä hyvää. Johtui luultavimmin siitä, että banaani itsessään on makeampaa ja kun näihin ei sitä sokeria ole tosiaan lisätty, maistui vattu hiukan happamalta. Siihen voi ehkä ripauksen lisätä itse sokrua, jos tohtii…

Maistakaa ihmeessä ainakin banaanisosetta ja jos joku innostuu päärynää testaamaan, kuulen mielelläni analyysiä makukokemuksesta. Itse ainakin löysin Bonne-soseita ihan meidän Prismasta, k-ketjun valikoimiin ei taida (ainakaan vielä) kuulua. Hedelmäisiä hetkiä!

Juhannuksen juhlinnan jälkeen tavallinen arki kutsuu taas, vaikka mikä estää, etteikö arkikin voisi olla yhtä juhlaa, heh. Minun arkipäiväni (oikeastaan mukaan lukien viikonloputkin) täyttyvät tästä eteenpäin työnteolla ainakin pitkälle elokuuhun. Olen kuitenkin enemmän kuin innoissani siitä – saa nähdä, ovatko tunnelmat samat vielä tämän viikon päätteksi! Ensimmäinen työpäivä ainakin oli jätte mukava, vaikka sainkin valmistaa koko vuoron aikana vain yhden hodarin. Työkaverit sen sijaan olivat huippuja! Toivon mukaan sää paranee lähipäivinä, jotta pääsen pyörittelemään hattaroitakin.

Meillä etelässä asuvilla kävi mäihä juhannussään suhteen. Aattohan oli yllättävän lämmin ja aurinkoinen! Terassilla juhannussaunan jälkeen vilvoitellessani en löytänyt pilven pilveä taivaalta ja hiuksetkin kuivuivat pikavauhtia auringossa juhannusateriaa odotellessa. Joka muuten saatiin valmistettua sitten loppujen lopuksi kunnialla. Tarinahan menee näin.

Käsky kävi, että saunan jälkeen sain vain rentoutua terassilla, siemailla ehkä hieman Pepsa maxia, ottaa aurinkoa ja selailla uutta Fittiäni. En saanut siis uhrata ajatustakaan ruoanlaitolle, vaan valmiin ruokapöydän piti odottaa minua. Noo, pikkuisen epäilin jo alussa, että saan odottaa ruoka-annostani tovin (=seuraavan päivään), mutten viitsinyt häiritä kokkia ja annoin hänen touhuta rauhassa keittiössä. Kunnes kuului oho, hups, noo ei haittaa. Siinä vaiheessa oli pakko käydä tekemässä tilannekatsaus: Kokki Kolmonen ja kokonaisilla pippureilla kyllästetty pastakastike. Oli tainut vähän hölähtää. Olin kahden vaiheilla: toisaalta teki mieli itkeä kurnivaa vatsaa ja syömäkelvotonta kastiketta, toisaalta taas revetä nauruun. Onhan se vähän koomista, kun toinen tosissaan yrittää ja yrittää, haluaa yllättää ja kaikki meneekin mönkään:D 

Herq! Paistettua banaania vaniljajäätelön ja mansikoiden kera.

Saimme me murkinaa sitten lopulta pöytään, kun hieman avustin kauhan varteen tarttumisessa, heh. Ja jälkiruokahan valmistui aivan suunnitelmien mukaisesti, siihen ei tarvittu naisen kädenjälkeä.

Ystävämme M&M tulivat viettämään hieman myöhemmin kanssamme juhannusiltaa. Emme olleet suunnitelleet sen erikoisempaa ohjelmaa. Tuntui, että kaikki olivat sen verran väsähtäneitä, että istuskelu, jutskailu ja kokko riittivät mainiosti. Täytyy myöntää, että oli siinä vähän taistelemista, että sai silmät pysymään auki kokon sytytykseen asti, haha. Tosin syytän väsymystä vieraasta sängystä ja toisten kodista, kotona nukun useimmiten kuin pieni porsas:)

Mietittiin siinä kokon sytyttämistä odotellessa, miten hassua onkaan, että ihmiset kerääntyvät töllistelemään jotain palavaa lautakasaa ja juuri tänä tiettynä päivänä. Ja se kokkohan on aivan pakko nähdä joka juhannus, vaikka suoraan sanottuna aika moni näytti kovin vastentahtoiselta hyttysiä mäiskiessään kokon juurella. Ihmiset ovat hassuja. Me olemme hassuja. Mutta ehkä se on se perinne, jonka vuoksi keskikesän juhla ei ole kokonainen ilman sitä palavaa lautakyhäelmää.

Hetki maltettiin katsella palavaa kokkoa ennen kuin paineltiin kukin pehkuihimme. Rauhallisen mukava juhannus takana ja se passasi ainakin minulle. Millaisissa merkeissä muiden juhannus sujui? Riehakkaissa vai rauhallisissa? Toivottavasti ainakin mukavissa:-)

Minä lähden nyt repimään koivuja ja väsäämään vihtaa (meninkin kehuskelemaan taidoillani…haha). No, mutta kyllä paljasjalkainen pornaislainen sen taitaa;) Sen jälkeen saunan kautta valmiiseen ruokapöytään, namm. Maukasta ja riehakasta juhannusta ihan kaikille!<3 Pidetään se kuuluisa järki päässä ja pää mukana menossa!

Eilen pinkaisin lenkille heti aamusta ja ensimmäistä kertaa uuden laitteiston kanssa, jonka hankin sitten lopulta kovan pohtimisen jälkeen. On muuten hyvä treenikaveri tuo sykemittari ja etenkin GPS, jos sattuu kärsimään pienestä motivaation puutteesta. Itse ainakin vetelin eilen kevyeesti tavallista pidemmän lenkin vieläpä ennätysaikaan, kun ranteessa keikkuvaa härveliä tuli tutkailtua lenkin aikana aika ahkerasti:D Jaksaa, jaksaa, kovempaa, kovempaa, kello käy.

Hankin Intersportista Polarin paketin, johon kuuluu hauikseen kiinnitettävä Polar G1 GPS -sensori, tutummin GPS-mötikkä (ei muuten häiritse juostessa, vaikka ensin epäilinkin), rinnan alle kiinnitettävä ”vyö” eli Polar WearLink®+ -lähetin, joka mittaa sykkeen ja siirtää tiedot ranteeseen kiinnitettävään harjoitustietokoneeseen, jonka merkki ja malli on siis Polar RS300X. 

Liikkeeseen marssiessani olin vielä enemmän pihalla laitteista, hinnoista ja toiminnoista kuin olin arvannutkaan. Ensinnäkin luulin, että juoksumatka on ihan basictoiminto sykemittareissa, samaan tapaan kuin esimerkiksi kalorikulutus. Eikä mitään. Joku lisämötikkäkin piti ostaa. Toisen yllätyksen koin hintoja tutkaillessani. Olin kyllä varautunut laittamaan rahaa hankintaani. Ajattelin kuitenkin, että koska en huippulaitteistoa tarvitse, selviän varmasti suhteellisen järkevällä hinnalla. No, eikä mitään. Taas. Sykemittari+GPS -pakettien hinnat keikkuivat (minun budjettiini nähden) pilvissä, halvin taisi olla 300e luokkaa. No way.

Kerrankin onni potkaisi. Vieläpä aika kovaa. Nyt keväällä oli juuri ilmestynyt uudet mallistot ja eräs Polarin vanhempi malli oli poistumassa uuden tieltä. Hintakaan ei kirpaissut niin paljon: sataseiskaysi. Lueskelin netistä mallin olevan kelpo, toimiva, minun käyttötarkoituksiini passeli. Ei sillä ole väliä, vaikka vanhaa mallia onkin. Eilen lenkillä totesinkin, että hyvä oli ostos. Nyt pääsen juoksentelemaan vaikkapa pitkin metsiä, silti tietoisena matkasta. Ei tarvitse jyystää päivästä toiseen samaa liiankin tuttua reittiä.

En ole vielä edes tutustunut kaikkiin mittarin toimintoihin, mutta tähän mennessä tutuksi ovat tulleet seuraavat: aika, juostu matka, syke (max, average), kilometriaika (max, average), kalorikulutus, nopeus.

Ja tosiaan ihan näin muistutuksena. En ole huippu-urheilija, en edes kovin edistynyt treenaaja, vaan (vielä ainakin) omaksi huvikseen lenkkeilyä harrastava nuori nainen, jonka tavoitteena toki on eteenpäin meneminen:-)

Lomailu on rankkaa. Ja herkuttelu. Olen vielä tänään maanantainakin ihan rättipoikki viikonloppuristeilyn jäljiltä. Voi miksi en jo opi, että korvatulpat on otettava aina mukaan, kun suunnitelmissa on nukkua äidin kanssa samassa tilassa? Heh. Mutta oli sen arvoista. Siis se, että valvoin kuunnellen yhden kuorsaamista ja toisen tuhinaa molemmat yöt. Meillä oli tosi kivaa äidin ja Santun kanssa – pikkuiset kahnaukset äidin kanssa ovat välttämättömiä kepeän tunnelman saavuttamiseksi, joten niitä ei lasketa:D

Perjantaina, lähtöpäivänä, sää oli taivaallinen: lämpöä ja aurinkoa ja hymysuita. Minun kaltainen vilukissakaan ei viitsinyt turhaan peitellä jalkoja leggareilla, vaan paljain säärin lähdettiin matkaan. Päälleni puin viime talven Bryssel-reissulta ostamani mekon. Mielestäni se jotenkin henkii vanhaa aikaa. Hyvin yksinkertainen, mutta kaunis mekko ei seurakseen tarvinnut kuin mustat Vagabondin ballerinat ja aurinkolasit. Koruiksi valitsin uuden nimikoruni kaulaan (no nyt viimeistään olen kunnon bloggari, haha), luottokäsikorut sekä nilkkaan Vanamo-ketjun.

Kesäinen Helsinki on ihaninta, mitä tiedän: paljon ihmisiä, hyvää tuulta ja hymysuita, kansainvälisyyttä, puheensorinaa ja polttavia kesäkatuja. Olimme hyvissä ajoin liikkeessä, joten meillä oli kivasti aikaa hetki hengähtää Espan puistossa ja napata samalla äiti matkaan. 

 Espan puisto.

Onneksi oltiin varattu laivan buffetin aikaisempi kattaus. Nälkä oli jo terminaalissa laivaan pääsyä odotellessa kova. Minulle buffet on vielä huomattavasti helpompi vaihtoehto, kun ruoan saa itse valikoida lautaselle. Olin päättänyt jättää murheet ja tyhmät ajatukset rannalle. Risteily onnistui kaikilta osin loistavasti ja olen ylpeä itsestäni:)

  Mikä fviiilis? No loistava!

Ruoka laivan buffetissa oli todellinen yllätys kaikille. Onhan se aina ollut äidin sanoin ihan hyvää, mutta nyt tarjoilu oli kyllä yllättävän hyvää. Menu oli uudistunut ja esillepano oli todellakin siistimpää ja ennenkaikkea järkevämpää. Isojen, leikattavien kakkukasojen ja ruokavuorien sijasta oli pieniä annospaloja, joiden ansiosta tarjoilu pysyi koko ajan siistinä ja (ainakin minun kammoamilta) rähmäisiltä sörsseleiltä vältyttiin. Ja olihan se ruoka maukasta, namii!

No minä olin tietenkin ihan onnessani lihapullista, ranskiksista, kalapuikoista ja kermaperunoista sillä aikaa, kun äiti ja Santtu maistelivat sivistyneemmin mätitahnoja ja katkiksia:D Oma kulinaarinen kohokohtani löytyi kyllä lasten buffetin puolelta: ranskalaiset ja ketsuppi maistuivat monen monen vuoden jälkeen sanoinkuvaamattoman ihanilta:) Unohtamatta jälkiruokapöydän pannukakkua, jonka kruunasin kinuskikastikkeella. Yksinkertainen on parasta.

Tässä vaiheessa ruokailua äiti taisi todeta, että toivottavasti kukaan ei luule, että olen hänen seurassaan. Kunnon vitsiniekka tuo äiti, hehe. Omasta mielestäni laivan buffet ei nyt niin fiini paikka ole, etteikö siellä voisi ottaa paria kuvaa katkaravusta juomassa pillillä Pepsi maxia.

Ennen reissua Santtu taisi mainita jotain tähän tapaan: No matkalta odotan ruokaa, syömistä ja notkuvia buffapöytiä. Niin entäs ne romanttiset yökävelyt laivan kannella tai yhteiset muistelot kahde vuoden takaisesta reissusta? Noei, vitsi vitsinä, heha.

  Äidin jälkkäri.

  Elinan jälkkäri. Osa 1.

  Santun jälkkäri part. 2

Olimme lauantaina aamupalalla ”paremmassa paikassa” ja täytyy sanoa, että onhan se kuohuviini mukavaa vaihtelua Juhlamokalle, vaikka en kuoharista välitäkään. Mutta ei se olekaan se maku, vaan se tunne, kun pitelee kuoharilasia kädessä ja kilistelee toisten kanssa.

 Aamupalalla hiukan huonosti nukutun yön jälkeen.

 Tukholmassa sää ei suosinut meitä yhtälailla kuin lähtöpäivänä Helsingissä (myöhemmin kuulimme, että täällä Suomessa lauantai oli ollut täysi hellepäivä). Vettä tuli taivaalta paikoin aika reippaastikin, mutta ei annettu sen latistaa kesälomamatkaamme. Tyynesti vain ostettiin taxfreestä kolmas sateenvarjo minulle:) Hyvä sää on vain suhtautumiskysymys. Ja tämähän oli loistava tilaisuus testata, kuinka positiivisuusprojektini on edistyyt. No hyvin on edistynyt pienen pientä rakoilua lukuunottamatta:D

Menimme vesibussilla satamasta Grönälundiin. Tarkoitus ei ollut riehua laitteissa, vaan ihan vain käydä kiertelemässä ja katselemassa. Kaksi kesää sitten kävimme jo äidin kanssa testaamassa laitteet ja totesin, että se riitti. Siis tosi kivaahan se oli ja laitteet olivat hurjan hauskoja (kirjaimellisesti), mutta ei vain ole enää sellaista paloa hilavitkuttimiin. Pelottavaa, ei kai tämä ole sitä aikuistumista? :S

 Tämä otos naurattaa minua itseäni ehkä eniten. Pienenä minua tavattiin kutsua lempinimellä kissa pyöreiden ”kissanposkieni” vuoksi. Kukas kissa se sieltä kurkkiikaan?

  Olen kyllä sitä mieltä, että Lintsi voisi ottaa mallia ruotsiserkkustaan. Grönälundissa on panostettu laitteiden lisäksi koko paikan ulkoiseen ilmeeseen. Voisinkin antaa heti ensimmäisenä työpäivänäni hiukan kehittämisehdotuksia Lintsille…